Etiäppäi!

Kaikenlaista pientä edistymistä, joka päivä!  Vielä toissapäivänä Piippa ei päässyt hyppäämään parvekkeella olevalle pöydälle, tänään pääsi. Sen silmät ei rähmi enää juuri ollenkaan ja se on kaikenlaisessa metsästyksessä kehittynyt varsin taitavaksi. Siitä intoutuneena se on alkanut hyökkimään myös mun verkkareiden kimppuun, ei siis itse jalat kiinnosta, mutta leveät lahkeet kyllä kun ne kävellessä heiluu. Piippa on myös yllättänyt tulemalla sänkyyn jossain vaiheessa yöllä/aamulla, mikä on ihanaa, mutta toivottavasti se ottaa oppia noista kahdesta, että se sänky ei ole mikään reuhaamiseen tarkoitettu paikka. Ei se kyllä ole ko kerran herättänyt riekkumalla kinttujen päällä, tänäkin aamuna hyvin sievästi nukkui jalkopäässä. Sitten se ilo alkaa kyllä kun nousen ylös, pitää ravata ko mieltä vailla ja tehdä voltteja.

Lillin korvahaava on taas parempi. Lilli on myös käyttäytynyt paremmin Piipan kanssa. Kyllä se antaa vielä tassua, mutta aika vaisusti. Nyt justiin tätä kirjottaessa se jopa leikkii Piipan kanssa, juoksee sitä karkuun sellasta idioottiloikkaa kun Piippaa väijyy jossain ja on hyökkäävinään kimppuun. Rapakunnossahan se on Piippaan verrattuna, mutta jospa se tuosta vielä petraantuis kun se tajuaa, ettei Piippa ole sille mikään uhka. Toki se joutunee asettamaan omastakin puolestaan rajat tuolle rääpäleelle, mutta niinhän sen pitää mennäkin.

Leevin elämässä ei mullistuksia ole tapahtunut. Se viihtyy enimmäkseen erillään muista, ainoa mikä saa sen vähän innostumaan (ruuan lisäksi) on se, että meen nukkumaan. Tänään Lilli tässä härkki ja totesin sille, että mennään päikkäreille. Leevi nukku tuolissa makkarissa, kun Lillin kanssa tultiin paikalle. Kun pääsin sänkyyn, Leevi tuli välittömästi leipomaan peittoa ja Lilli meni nukkumaan Leevin lämmittämälle paikalle. Leevillä on joku ihmeen rakkaus-suhde fleeceen, se ei välitä siitä muuten, mutta kun laitan sen peitoksi, se tulee ja alkaa hyvin määrätietoisen leipomisen ja on niin onnellinen, että kuolaa. Aikansa se leipoo ja käy sitten nukkumaan tyynyn viereen. Jos ei ole fleeceä, ei ole leipomistakaan. En edes yritä ymmärtää mistä se johtuu. Mulla on nojatuolissakin fleece suojaamassa sitä kissankarvoilta, mutta se ei koskaan mene siihen tuoliin. Pitääpä itseasiassa kokeilla kelpaako se tuoli nukkumiseen jos otan peiton pois...

Ilmat on kylmenneet niin, että yöaikaan tässä huushollissa ei enää ole vapaata liikkumista partsille. Ei tuo vissii kissoja haittaa, mutta oishan se kiva, että niillä ois sinne pääsy aina. Sen verran kylmä on, että iltasinkin pitää jo laittaa välillä ovi kiinni. Lilli kyllä osaa pyytää sinne raapimalla lasia, Leevi tavallisesti vaan istahtaa oven luo ja odottaa maailman tappiin saakka, että tajuan avata sen. Saattaa se joskus naukasta kyllä. Saa nähä miten Piippa alkaa osoittamaan halunsa parvekkeelle, se ei erityisesti kyllä viihdy siellä nyt kun on kylmempi, mutta eipä sillä ole sellasta turkkiakaan kun noilla kahdella.

                                                               Tämmöset varpaat!

                                                     Rinnakkaiseloa.. eiko nukkumista

                                                                Silmät savukvartsia