sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Viimenen lomapäivä

Nyt se loma sitten loppuu. Uutena asiana Piipan elämään tulee se, että henkilökunta on ainakin sen vajaan 9 tuntia päivässä jossain muualla ja ihan miten sattuu. Säännölliset ruoka-ajat voi unohtaa ja syytä on tottua siihenkin, ettei henkilökunta ehkä jaksa pysyä hereillä kakaraa leikittämässä. Eikä välttämättä suhtaudu kovin kärsivällisesti siihen, jos ipana haluaa yöaikaan reuhata henkilökunnan pedissä. Kuten viime yönä. Täällä on muutenkin pidetty jonkunlaista rallia pitkin yötä, onneksi en häiriinny siitä enää. Hiekkalaatikossa on reuhattu, pissikökkäre on pitänyt taiteilla lattialle. Nojatuolin takana olevan lampun kuvut oli suunnattu uudelleen, ei kelvannut se, että ne kaikki sojottais kohti kattoa. Sängystä löytyi pallo, illalla sängyssä lukemani kirja taas löytyi lattialta. Mutta sellastahan se on pienen kissan elämä, enimmäkseen nukkumista, mutta sitten hereillä ollessa hanat kaakkoon.


Leeviä on pitänyt jahdata ja Leevi on antanut jahdata, riehaantuen välillä itsekin jopa jonkun lelun kanssa teutaroimaan. Huvittaa kun se jolkottaa muka kovin villinä Piippaa karkuun ja välillä intoutuu kirmaamaan häntä kaarella. Epätoivon vimmalla oon yrittäny saada siitä videota, mutta ei vaan onnistu. Joko on liian pimeää tai sitten Leevi huomaa aikeet ja leikki loppuu siihen, koska ei voi sietää kameralla/kännykällä sohottelua. Ja kyllä mä mieluummin katson sitä leikkiä niin, että se kestää kuin torppaan sen vain todisteita kuvatakseni.

Lillin korva on nyt karvoja vaille ehjä. Se myös yllätti tuossa äsken: hyppäsi kiipeilypuun ylimmälle tasolle vissii aikomuksenaan mennä sinne nukkumaan, mutta siellä olikin Piippa. Aattelin, että nyt taas alkaa tassutus ja Piipan murina ja yritin jutustella sohvalta käsin sillee rauhottavasti. Lilli nuuski Piippaa mustuaiset suurina ja minä nousin ylös ja kehuin kehumasta päästyäni Lilliä hienoksi tytöksi. Sitten Lilli varovasti nuoli Piipan päätä ja vähän korvaa, Piippa vaan vähän venytteli. Lilli tuli alas ja minä sitä silittelemään ja kehumaan lisää, Lilli tykkäs niin, että viikset sojotti suoraan eteenpäin. Haluan uskoa, että Lilli oppii vielä sietämään Piippaa. Tosin olen alkanut kallistumaan sille kannalle, että siihen voi mennä vuosia.

 

Tähän vielä kokeiluna Youtube-video Piipan potkis-leikistä parvekkeella..




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti