Aamupörinöitä

Piippa päätti herättää mut 7:30. Lähti se lipettiin kun kiljahdin, kissan terävät kynnet selässä karistaa unet hetkessä. Ajattelin kuitenkin nousta ylös, kuudes työpäivä (tai no ilta) edessä, vaan sitten koittaa pari vapaapäivää, joten päätin pestä pyykit pois kuleksimasta ja leipasta sämpylöitä, ihan ko oisin hyvinkin ehtoinen emäntä.. en ole, tää on just sitä pörinää, mikä otsikossa tuli sanottua. Joku väsymyksen tuoma sekavuustila yhdistettynä ajatukseen, että viimein pääsee vapaalle.

Mutta oli mulla asiaakin. Lilli ja Piippa on lähentyneet viimeinkin. Hyvin vähän, mutta silti. Se ilmenee niin, että joka kerta kun tulevat vastakkain, Lillin ei tartte tassuttaa ja myös niin, että Lillikin on siirtynyt nukkumaan sänkyyn. Se oli pitkään poissa sen jälkeen kun Piippa keksi, että siellä pitää nukkua koska muutkin nukkuu. Piippa myös välillä uhitteli oikein ja "vallotti" sängyn, seisoi tomerana ja tuijotti Lilliä, että tää on nyt mun aluetta. Vaan viime yönä kaikki kolme nukkui vieressä ja olivat niin, että Piippa nukku Leevin ja Lillin välissä. Piippa on myös alkanut vähän sellaseksi, että se tulee viemään huomion jos palluttelen ja silittelen muita. Eilen piti siirtää se pois Leeviä härkkimästä kun nukkumaan mennessä oli se Leevin spesiaali-hetki. Kyllä se pysy poissa, varsin tottelevainen tyttö, mutta vaatii välillä vähän topakamman kiellon, että uskoo. Tänään se änkes syliin kun silittelin Lilliä, ihan vaan uhalla, koska Piippakaan ei välitä olla sylissä ja silittelykin on sen mielestä vain kutsu reuhaamaan. Lilli lähti sitten pois kun sitä selvästi syletti, vaikka paremmin tuota kakaraa sietääkin. Kyllä se tästä!