Syksyn tullen

Kävin Helsingissä kääntymässä pikaisesti, kissoilla on hovimestari joka kävi tarjoilemassa eväät ja antamassa halukkaille rapsutuksia. Raportin mukaan ekana iltana koko kööri oli vastassa (jopa Piippa) ja kaikki ryllisti syömään kun evästä tarjottiin, seuraavana aamuna meno oli hieman hillitympää. Kun tulin iltapäivällä kotiin, niin Lilli tuli ovelle vastaan, kuten aina. Piippaa ei ois voinu vähempää kiinnostaa, ei eleelläkään osoittanut, että olin ollut poissa ja se ois sen huomannu. Leevikään ei tullut tervehtimään, mutta kun istahdin alas, se tuli luokse ja oli todella hellyydenkipeä, ihan selvästi oli kaivannut. Mamman mussupoika! <3   Piipasta näyttää tulleen myös ihan älyttömän ääniherkkä ja säikky parissa päivässä, se saa paskahepulin ihan mistä tahansa vähänkin kovemmasta äänestä, kuten vaikkapa jos tönäisen roskista joka on tässä tietsikkapöydän alla. Pitää vissii melskata nyt urakalla, että siedättyy ääniin.

Kyllähän näillä kuulee!

Tuossa ennen reissua laitoin kierrätyskeskukseen erinäisen laatikollisen tavaraa menemään. Yksi oli mäntyinen pieni ruokapöytä, joka on ollut partsilla kissojen tähystyspaikkana. Sen tilalle koottiin kaverin kanssa Zooplussasta tilattu moniosainen taso. Jo aiemmin tilasin tuollaisen tynnyrin, piti vaan poistaa siitä päälliosa, kun sen reunat oli niin pehmeät, ettei Leevi uskaltanut hypätä sen päälle parin kerran jälkeen. Se on myös pikkusen liian matala, täytyy miettiä jotain muuta ratkaisua tuohon lasien eteen.

Pieksämisen tasapaino

Tajusin tänään, että täällä ollaan jotenkin balanssissa sen suhteen, että kaikki antaa ja saa turpaan tasapuolisesti. Äsken Lilli makoili rauhassa lattialla, kun Leeviin meni piru ja se kävi Lilliin kiinni. Lilli karkuun, Leevi perään ja uudelleen karvojen pöllytystä ja messuamista.

Leevi ottaa turpaansa Piipalta, se kun on sitä lajia neitokainen, ettei se anna periksi ja lähde karkuun niiko Lilli. Tavallisesti ne ei edes kovin tappele, mutta joskus Leevi ärtyy enemmän antaen hammasta ja kynttä, jolloin Piipalla menee hermo, että mitäpä jätkä just erehdyit tekemään! Se alkaa pörhistelemään ja menee kaarelle kuin jossain opetusvideossa ja käy päälle, rimpula. Aina ei edes tartte, pelkkä ele siitä, että "nyt muuten menit liian pitkälle ja tulee turpaan" riittää ja Leevi lähtee pois.

Sitten Lilli on se, joka kurmoottaa Piippaa. Se ei koskaan lähde mistään "päätinpä just antaa sulle köniin" niiko Leevillä on tapana, vaan leikki vaan yltyy liian rajuksi tai sitten Piippa menee härkkimään ihan väärällä hetkellä Lilliä eikä ymmärrä ekasta varotuksesta lopettaa. Lilli harrastaa myös jahtaamista, välillä saa ihan pelätä sitä rallia, mutta Piippa on liian nopea liikkeissään jos vaan tassut pitää, joten se jahtaus päättyy usein ihan itsekseen.

Tähän loppuun asiaan liittymätön kissakuva. Yllättäen se on makaavasta kissasta.

Hellettä piisaa!

Kuumaa piisaa tällä hetkellä. Kissoista saa lähinnä lötkö-kuvia, kun ei ne jaksa aktivoitua tällä kelillä. Vähän jotain muutakin sentään on tapahtunut.

Pieni kiipeilypuu päätti sanoa sopparin irti, ei ollut edes vanha vielä, hemmetti. Mutta ei kai noi lastulevy/pahvihökötykset kestä edes lasitetulla partsilla.

Ostin siis ison raapimatynnyrin, että Leevilläkin ois kiva lötköpaikka. Se onkin käynyt tuolla, uskaltaa myös hypätä päälle, kun se ei heilahda mihinkään. Hyvä ostos, joka pitää kyllä siirtää sisälle heti kun saan aikaseks raivata tilaa.

Ikkunat aukeaa tuolleen ärsyttävästi alaosasta ja ei mitään kiinnitystä. Viritin hakasen, että saan ikkunan pysymään auki ja toisaalta, ettei se aukea niin, että joku laiheliini-Piippa siitä tipahtaa.

Kun on helle, hakeudutaan varjoon. Vaikka ei edes paistaisi aurinko, niin pöydän alle pitää ängetä.

Lilli heti parannuttuaan viimeisimmästä oksentelusta. Oli kyköttänyt viikon, niin varmaan mielellään venytti itteään.

Ostin persiljaruukun ja löin multaan, ajattelin, ettei se kissoille kelpaa. Sitten on Piippa. Alkuun se söikin tuota, mutta oli vissii liian tujua, nyt se tyytyy silloin tällöin vaan silppuamaan sitä.

Juhannuksen aikaa

Heti alkuun juhannusruusu jakoon, täällä se kukkii silloin kun nimen mukaan kuuluukin. Eikä toukokuussa. Tuoksu oli kyllä kertakaikkiaan huumaava.

Kissojen juhannus menee siinä missä mikä tahansa muukin päivä, ulkona on vaan vähemmän ihmisiä nähtävänä. Tai no, koska on ollut ihan mukavan lämmin, niin päivät on menneet enimmäkseen nukkuessa ja illalla sitten alkaa varsinaiset rallit.

Nyt ei jaksa

Kuten aiemmin sanottu, Piipasta on sukeutunut sylikissa. No, sehän on ollut Lillin yksinoikeus tähän saakka ja nyt onkin ongelma, että miten Lilli pääsee syliin jos Piippa on jo siinä. Koska Lilli on turhan fiksu, se ratkaisi asian sillä, että alko kauhomaan puseronkaulusta ja kun venytin sitä, se kurahti onnesta ja kiipesi sisään. Siinä oli sitten kaksi tyytyväistä kissaa.

Toinen hupasuus oli se, että sanoin kaverille sen täällä käydessä, etten ymmärrä miksi kissojen kiipeily/raapimapuihin laitetaan pesäkolot alas, että ei kissat siellä viihdy. Ja miten kävi heti seuraavana päivänä? Ensin Leevi ja kun se luovutti paikkansa, niin sitten Lilli. Että se siitä.

Ruokaa ruokaa!

Oon ihmetellyt jo jonkin aikaa, että mistä kissoille tulee hetkittäinen suurnälkä,  kuten nyt viime aikoina. Lilli kunnostautui pariin otteeseen myös ahmimalla ja sitten oksentamalla. Aloin sitten antamaan ruokaa ihan pienissä erissä (niiko se 100g jaettuna kolmelle olis suuri määrä), niin oksentelu pysy aisoissa. Pikkasen jännäsin alkaako se varsinainen oksennsurumba taas, koska noin se alkaa aina, mutta ei onneksi. Löysin sitten parvekkeelta syötyä ruohoa kasan ja sen viereltä karvapötkön, toivoin, että se oli Lillin tuotos. Mutta ruokaa tosiaan on mennyt nyt aika kiitettävästi! Piti kaverilta lainata rahaa, että sai tilattua lisää, koska tajusin, ettei olemassa olevat riitä mitenkään seuraavaan tilauskertaan. Pihtaamisesta ja normaalia isommista raksu-annoksista huolimatta loppui silti kesken (onneksi vain kerran jouduin syöttämään shebaa), koska Zooplussalla meni yli viikko (haloo!) toimittaa tuotteet. Tavarat tuli nyt tiistaina, keskiviikkona tein uuden tilauksen ihan sillä ajatuksella, että ei varmasti lopu kesken. Ja koska tuli lomarahat, tilasin myös ison raapimatynnyrin. Ja kantokopan, koska tuo kassimalli on maattu lyttyyn.

Kissaparka joutuu syömään ruohoa pysyäkseen hengissä!

Mulla alko loma maanantaina. Ihmeekseni kissat on käyttäytyneet hyvin rauhallisesti eilisestä saakka, Piippa ei kerjää leikittämistä ollenkaan eikä Lillille ole iskenyt maailmat kaatava läheisyysvaje. Tosin nyt on ollut niin lämmintäkin, että katit ei jaksa juuri riehua muutenkaan. Mutta kotona olo on hyvä juttu selvästi!

Lillillä aivot vissii paistuu ja sillä viiraa päästä. Yhtenä yönä heräsin sen maukumiseeen enkä tajunnut ensin, että se oli Lilli. Luulin, jotta kello herättää, sitten ihmettelin, että mikä hitto se on jos ei kello. Niin tasasesti kuului maauu-maauu-maauu. Nousin istumaan ja sanoin ääneen, että mitäs helvettiä täällä melutaan, niin Lilli kipitti kiireen vilkkaa makkariin Piippa perässä ja loppuyö meni rauhassa. Lilli saa sellasia ihme hepakoita välillä, se kurkkii kattoon ja kääntelee päätään "ylösalaisin" selkää kohti ja maukuu. Ne ei kauan kestä, tuo yöllinen loppumattomalta vaikuttava ääntely oli poikkeavaa.

Leevi kierteellä

Lilli aiheutti eräs päivä melkeinpä sydärin, kun se noin vaan sai päähänsä, että partsilla tarjottavat näköalat on surkeat, korkeammalta näkee paremmin ja niin se kauhean mekkalan saattelemana päätyi tuonne oven päälle. Piippakin lähti karkuun ko rusakko puskasta, säikähti raukka. Ovi on jotain metallisysteemiä, voinette kuvitella miltä kuulostaa kun kissan kynnet raapii sitä. Lilli roikkuu etutassuilla yläreunassa ja sutii takatassuilla vauhtia. Ei ole tippunut alas kertaakaan, mutta itseä hirvittää se meno ja ärsyttää mekkala, semminkin kun se saattaa päättää kiivetä tuonne keskellä yötä. Ovihan on näin kesällä auki 24/7, ellei ole tosi kylmä. Anteeksi, naapurit!

Rellotuskuva, otettu keskellä yötä kun huvitti miten täydessä unessa Lilli oli. Se ei ole oikeasti noin läski!

Rellotuskuva kaksi, ihana auringonpaiste, ilman lämpötila vissii +4, partsilasit kiinni. Nää kissat ei tykkää helteestä, tuo oli erittäin Lillin mieleinen keli. <3

Huh hellettä

Saatiin kesäkelit tänne vyötärön seutuvillekin. Kissat on olleet raatoina, edes Piippa ei ole jaksanut kerjätä leikittämistä ennenko yöaikaan. Sen onni, että oon vapailla ja hereillä myöhään. Se on kyllä hupasaa, miten se melkein onnistui jallittamaan mua, että hän määrää ja minä hyppään. Se alkoi ottamaan tavaksi, että meni kiipeilypuuhun ja sieltä päästeli piiiiitkiä kimakoita naukaisuja kunnes käänsin pään sen suuntaan. Sitten se kipitti hirveetä kyytiä The Matolle ja alkoi siinä kiehnäämään, mikä on sen leikkiin kutsu. Ja minähän tottelin. Ja tottelin. Ja tottelin, kunnes tajusin, että hetkonen, sillä on kaksi lajitoveria tässä ja minä olen kuitenkin se joka reuhaa sen kanssa. Siihen loppui se ilo, vaikka välillä toki vastaan kutsuhuutoon. Nykyään se ei vaivaudu kiipeilypuuhun saakka huutamaan, vaan tyytyy nojatuolin käsinojan päältä julistamaan asiaansa.

Itse leikki on myös aika hupasaa. Kepin päässä naru ja narussa hirtettynä joku pehmeä lelu. Sen perässä se juoksee kuin vimmattu. Ihan kuten huiskan kanssa, sitä pitää kunnolla riehua sen lelun kanssa, mitään sellasta, että hissuksiin liikuttais lelua ei ymmärretä ollenkaan. Lattiat on kovilla kun se sutii syöksyessään lelun perään ja aina ei tahdo ehtiä arvioimaan hyppyjäkään niin törmäilee mihin sattuu. Valitettavasti se myös tajuaa sen narun idean, että jos lelu on kadoksissa näköpiiristä, riittää, että katsoo missä se naru on ja päättelee kun mä yritän demonstroida, että saalis on piilossa ja sen kimppuun pitäs käydä rapseen perusteella. Kun oon juoksuttanut sen läkähdyksiin, irrotan kepistä puolet ja kehun miten taitava metsästäjä se on. Keppi raahaa kolisten perässä kun Piippa lähtee lelu suussaan kunniakierrokselle. Lelu pitää viedä ainakin kertaalleen parvekkeelle ja eteisen matolle. Nyt kun partsinovi on auki 24/7, lelu päätyy usein sinne. Olen tässä jahtijohtajan ominaisuudessa vakavasti harkinnut, että sitoisin naruun kuivattua kalaa, olis Piipalla ilo sitten siitäkin, että sen saaliin saa syödä. Tuoreen kalan kanssa ei viiti alkaa moiseen.

Lillikin on kunnostautunut leikkimisen saralla. Se on alkanut tuomaan palloa vallan käteen saakka! Mielellään se syöksyy perään edelleen, kun sen viskaa, mutta kuten nykyään usein on, Piippa pilaa kaiken ryllistelemällä paikalle. Nyt sillä tosin on ollut niin mielenkiintoista seurattavaa ulkona (ilmeisesti öttiäisiä lentelee lasien ulkopuolella paljon), että Lillikin on saanut leikkiä rauhassa.

Lilli hellyyspuuskassaan puree hellästi sormea.

Voipunut Piippa

Uusi rapinapussi, Piipan mieleinen.

Tähän mahtuu pikkuinen kissi...

ja vähän isompikin.

Kuuma on

Leevi pötköllään mahan päällä. Taas!

Kuvia pukkaa

Miten musta taas tuntuu, että jos jotain kirjotan kissojen ominaisuuksista tms. niin heti sen jälkeen asia muuttuu. Kuten nyt vaikka se, ettei Piippa muka viihdy sylissä. Kyllä viihtyy, ainakin jos istun sohvalla. Ja kissien ruokailussa on tapahtunut muutos: syötän nykyään raksuina Applawsin kana-lohta ja Lilli ei ole saanut oksennustautia ja sitä ei kutita samanlailla ko aiemmin. Siitä raksusta missä on lammasta, tuli yrkkä heti ja *tadaa* nyt myös pelkästä kanaraksusta, jota se aiemmin on syönyt vuosia. Mysteerimahanen kissa. Toki tuo yrkkäilee kun ahmii ja ei suostu koskemaan mihinkään missä on öljyä, että karvapötköt liukuis paremmin, mutta ei ole enää ollut viikon kestäviä verivaahtoisia oksuja. Sellanen ärsyttävä tapa kyllä on iskenyt Lilliin, että se haluaa heittää ne laatat jostain korkeelta. On vissii kiva kun tuotos leviää ympäriinsä. Tai sitten pitää oksentaa matolle. Tähän mennessä se on lähes poikkeuksetta yrjönny lattialle mistä se on helppo siivota, mutta ehkä se tykkää, että ko ei kerran varsinainen oksubuumi iske, niin tehdään se sitten muuten vähän hankalammaksi. Riivatun karvapärsse!

Mutta joo. Kuvia aattelin laitella.

Piippa antaa Leeville köniin!

Sivusilmällä...

Piippakin osaa rellottaa

Ikuinen rakkaus, kantoliina.

Piipan ikuinen rakkaus, villasukat.

Täp!