Kuvia pukkaa

Miten musta taas tuntuu, että jos jotain kirjotan kissojen ominaisuuksista tms. niin heti sen jälkeen asia muuttuu. Kuten nyt vaikka se, ettei Piippa muka viihdy sylissä. Kyllä viihtyy, ainakin jos istun sohvalla. Ja kissien ruokailussa on tapahtunut muutos: syötän nykyään raksuina Applawsin kana-lohta ja Lilli ei ole saanut oksennustautia ja sitä ei kutita samanlailla ko aiemmin. Siitä raksusta missä on lammasta, tuli yrkkä heti ja *tadaa* nyt myös pelkästä kanaraksusta, jota se aiemmin on syönyt vuosia. Mysteerimahanen kissa. Toki tuo yrkkäilee kun ahmii ja ei suostu koskemaan mihinkään missä on öljyä, että karvapötköt liukuis paremmin, mutta ei ole enää ollut viikon kestäviä verivaahtoisia oksuja. Sellanen ärsyttävä tapa kyllä on iskenyt Lilliin, että se haluaa heittää ne laatat jostain korkeelta. On vissii kiva kun tuotos leviää ympäriinsä. Tai sitten pitää oksentaa matolle. Tähän mennessä se on lähes poikkeuksetta yrjönny lattialle mistä se on helppo siivota, mutta ehkä se tykkää, että ko ei kerran varsinainen oksubuumi iske, niin tehdään se sitten muuten vähän hankalammaksi. Riivatun karvapärsse!

Mutta joo. Kuvia aattelin laitella.

Piippa antaa Leeville köniin!

Sivusilmällä...

Piippakin osaa rellottaa

Ikuinen rakkaus, kantoliina.

Piipan ikuinen rakkaus, villasukat.

Täp!