Kissakuiskaaja kylässä

Kaverini Helsingistä tuli maanantain kylään. Olin jo kertonut, kuinka olettaisin kissojen käyttäytyvän ja hän totesi, että eiköhän ne nopeasti totu. Noniin. Nopeasti ja nopeasti. Kun vieras pääsi ovesta sisään, ensimmäisenä tervehtimässä oli Leevi! Leevi! Kissa, joka ei ole antanut kenenkään vieraan koskea itseensä, saatikka, että olisi alentunut tervehtimään, meni vieraan perässä sohvalle ja halusi nuuskia suuta! Lilli tuntui rakastuvan aivan tyystin kyläilijään, parvekkeella se hyppäsi tämän harteille noin vaan ja oli onnellinen. Eipä ole koskaan hypännyt meikäläisen harteille. Piippa ei vierastanut sekään, mutta sitä ei lasketa, koska se tuntuu olevan kaikkien kaveri. Eniten hämmästynyt olen tuosta Leevistä. Innolla odotan kun työkaverit tulee jossain välissä Piippaa katsomaan, että onko Leevi silloin yhtä innokas. Mutta hyvähän se on, etteivät vierasta, sen kun vielä tietäisi, että miksi. Ainoa mikä on erilailla aiempiin vierailijoihin nähden on aika ja se, että tämä vieras on mies.