Pähkäilyä, lähentymistä, paranemista

Aina kun kissalla on joku vaiva (no, Lillillä siis enimmäkseen), käytän lähes kaiken aikani siihen, että yritän keksiä mistä se johtuu. Mikä tietysti on hyvä asia, mutta vähän ahdistaa, koska kissaa on aika heikkoa haastatella. Pahimmillaan menen ihan sekaisin siitä, mitkä kaikki vaihtoehdot olen käynyt läpi ja räpiköin vaihtoehtojen suossa. Nyt olen sitten pähkäillyt tuota "reikää" päässä. Iski tajuntaan ajatus, että jospa syypää onkin se, että tilasin ja annoin kissoille herkkupalana kuivattua possun keuhkoa ja sydäntä. Lillihän rakastaa tuollaisia ja söi nytkin mielellään. Eilen muistin, että edellisen kerran, viime vuonna, kun Lillillä on tuollasta ihovaivaa ollut, se oli saanut possua (sydäntä) raakana. Liitin sen silloin seitiin, mutta ehkei se ollutkaan siitä. Nythän nuo on syöneet jo kauan tuota Pro Planin märkäruokaa, jossa sitä kalaa on, mutta oireita ei ole tullu ja muistin edellisen omistajan kertoneen, että Lillin erikoisherkku on ollut kissojen sardiini ts. se on kyllä syönyt kalaa aina. Tuskin olisi, jos iho reagoisi kalaan noin. Se on jo selvää, että nappuloina ei voi olla muu kuin Applawsin kana ja nyt ne on syöneet, kun muutakaan ei eteen ole tullut, märkäruokana Bozitan poroa, jossa ei ole kalaa. Lillin haava alkaa olla jo parempi, se on pienentynyt eikä vuoda enää. Kun se on kunnossa, saatan taas antaa tuota Pro Plania, sittenhän sen näkee mitä tapahtuu. Kuivaherkut lahjoitan eteenpäin.

Leevi-rakas on Piipan idoli. Se ei ole kauheasti välittänyt siitä, että Piippa käy härkkimässä sen häntää vaikka silloinkin, kun se syö. Eilen Piippa läväytti tassulla Leeviä naamaan ja heti perään nuuski sen pyllyn, eikä se ollut moksiskaan, kun sen Tärkeä Tehtävä oli peitellä ruokaa. Illalla Piippa teki valehyökkäyksiä sitä kohti, jolloin se sähähti, mutta onhan se selvää, että kakaralle pitää olla kuri, ettei ihan silmille hypi. Valitettavasti Lillin ja Piipan yhteiselo ei vieläkään ota sujuakseen, vaikka sietävät toisiaan paremmin. Eilen huomasin, että jos Piippa osaa hurista todella kovaa, niin osaa se myös murista kovaa jos Lilli lähestyy liian raisusti. Lilli taas on ollut kusipää ja tassutti Piippaa kun se meni karkuun pahvilaatikkoon eikä päässyt sieltä mihinkään. Lillille tuli lähtö siinä vaiheessa.

Tällanen näky ilahduttaa:

Omalla joukolla taas

Vieras lähti. Kun tulin yksin kotiin vierasta saattelemasta, Leevi kaipasi ihan erityistä hellimistä, puskemiselle ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Lilli ja Piippa ei noteeranneet ollenkaan minua tai sitä, että tulin yksin ovesta.

Vierailun aikana tapahtui paljon edistymistä kissojen välillä. Leevi saattaa nykyään jopa hieman riehaantua kirmailemaan pienen kanssa ja Lilli ei ole tassuttanut (ainakaan niin, että olisin nähnyt) Piippaa kertaakaan, mutta Piippa ei kyllä vielä luota Lilliin, vaikka uskaltautuu jopa vähän härkkimään sitä. Piippa on myös näyttänyt, että osaa juoda vettä (jee!) ja uskaltaa tehdä rohkeita hyppyjä mm. kiipeilypuun ylätasolta seinähyllyn päälle. On jotenkin niin hupasaa seurata, miten se katsoo mallia isommiltaan ja siksi se varmaan tuonkin uskaliaan hypyn teki, kun on seurannut miten toiset sen tekee. Kohta saattaa kyllä tulla joku haaveri, kun se alkaa luottamaan itteensä liikaa ja on kuitenkin vasta ihan kakara.

Lilli lopetti oksentelun tässä viikon aikana. Tänään se on saanut jostain ventin korvan eteen ja ihme kyllä antoi puhdistaa sen. En kuollaksenikaan ymmärrä mistä se tuon on saanut, mutta ikävän näkönen se on. Vähän samanlainen kun oli silloin, kun se söi oksennustautisena pelkkää seitiä ja sai kaksi ihorikkoa, iho karvoineen lähti irti, oli ihan vereslihalla. Epäilin silloin, että kyse on kala-allergiasta, nyt en tiedä mistä tuo on tullut, mutta seurataan. Ruokavalio koostuu Applawsin kanaraksuista (hyvin vähän) ja Pro Planin steriloiduille kissoille tarkotetusta märkäruuasta. Jälkimmäisessä ainakin on kalaa ja kalatuotteita (wut?), mutta tuo on ainoa ruoka mikä uppoaa molemmille hyvin, kuten myös Piipalle, joka ei usko kun sanon, että sen kuuluis syödä vaan tota omaa penturuokaansa.

Tämmöseltä se ihorikko näyttää:

Kissakuiskaaja kylässä

Kaverini Helsingistä tuli maanantain kylään. Olin jo kertonut, kuinka olettaisin kissojen käyttäytyvän ja hän totesi, että eiköhän ne nopeasti totu. Noniin. Nopeasti ja nopeasti. Kun vieras pääsi ovesta sisään, ensimmäisenä tervehtimässä oli Leevi! Leevi! Kissa, joka ei ole antanut kenenkään vieraan koskea itseensä, saatikka, että olisi alentunut tervehtimään, meni vieraan perässä sohvalle ja halusi nuuskia suuta! Lilli tuntui rakastuvan aivan tyystin kyläilijään, parvekkeella se hyppäsi tämän harteille noin vaan ja oli onnellinen. Eipä ole koskaan hypännyt meikäläisen harteille. Piippa ei vierastanut sekään, mutta sitä ei lasketa, koska se tuntuu olevan kaikkien kaveri. Eniten hämmästynyt olen tuosta Leevistä. Innolla odotan kun työkaverit tulee jossain välissä Piippaa katsomaan, että onko Leevi silloin yhtä innokas. Mutta hyvähän se on, etteivät vierasta, sen kun vielä tietäisi, että miksi. Ainoa mikä on erilailla aiempiin vierailijoihin nähden on aika ja se, että tämä vieras on mies.

Lepposa sunnuntai

Eteenpäin mennään. Kun aiemmin Piippa ei osannut leikkiä jahtaamista ollenkaan, niin nyt osaa. Ehkä se oli alkukankeutta ja arastelua, nyt kun se alkaa olla rohkeampi, se uskaltaa vaikka mitä! Lillin hännän jahtaamisesta oon yrittänyt pitää sen erossa kuitenkin, koska Lilli kyllä tassuttaa turpaan huolella, jos se sen erehtyy tekemään. Mutta höyhenhuiskaa on jahdattu vauhdilla ja tietysti jo lempileluiksi muodostuneita turkispalloja. Jotenkin huvittaa ja hellyttää, miten virtaa täynnä tuo on ja reuhaa ihan urakalla, vaan sitte ko iskee uupelo, niin se on taju taskussa pitkään. Pitäs ehkä tänään yrittää leikata sen kynnet, kun se väsähtää. Eilen jo pikkusen harjoteltiin, kolme kynttä sain leikattua hyvin. Ei ne mitenkään hirveän pitkät ole, mutta aattelin alottaa tutustuttamisen tuohonkin aiheeseen jo nyt. Eniten mua kiinnostaa ne ylimääräiset kynnet tassuissa, että miten ne menee.. ne on jotenkin hullussa kohdassa, en tiedä miten ne saa esiin. Yritin eilen ottaa takatassusta kuvaa, kun se kölli tossa nojatuolissa, mutta heikoin tuloksin.

                                                                     Heijakkaa!

Söpistelyyn tuo kyllä taipuu, kuten Lillikin. Joka oksentaa oksentaa ja oksentaa taas. Alan olla kyllä hyvin tottunut tuohon oksenteluun, en edes reagoi siihen, paitsi tietysti kuuntelemalla, että mihin ne yrjöt tällä kertaa tulee ja menemällä siivoomaan jäljet. Enkä edes yritä arvailla mistä tuo johtuu.  Ikävää tässä on se, että kaveri on tulossa viikoksi kylään ja joutuu moista katsomaan ja kuuntelemaan, oishan se kivempi esitellä normaaleja kissoja, mutta näillä mennään.

Leevi alkaa olla aika rento tuon pennun seurassa. Tänään tosin ne molemmat isotteli toisilleen, mikä oli aika hupasan näköstä ja kerroin Leeville, että sen isottelu on aika turhaa, eiköhän se ole ihan tarpeeksi iso muutenkin verrattuna Piippaan.

                                                             
                                                      Ihan pikkasen söpistelen tässä!

Hei hulinaa!

Piipan uusin keksintö on, että hiekkis on loistava leikkipaikka! Hiekkaa on mukava myllätä ja roiskia pitkin poikin (justiin ko pääsin kehumasta!) niin, että pissakökkäreetkin lentelee. Se meinas eilen alkaa leikkimään myös ulostekikkareella. Siivosin hiekat ja lattialla nököttäneen kökkäreen takas laatikkoon ja jatkoin lakasua. Leevi tuli paikalle ja alko peittämään sitä hiekan pinnalla ollutta kökköä, joku roti sentään ja onhan siivotonta sakkia! Mamman mussukka, pieni apulainen!

Lilli on ryhtynyt suvaitsevammaksi Piippaa kohtaan, sitä tuntus jopa vähän leikittävän, mutta koska se on ollut Piipalle ilkeä, niin tunne ei ole molemminpuolinen. Piippa sähisee ja murisee Lillille ja räppää sitä hyvin kiukkusena ja sitten Lilli räppää takas ja molempia keljuttaa. Makkarissa Lilli ei haluais Piippaa kyllä nähdä, eikä mua sinänsä haittaa vaikka se pitäis sen Piippa-vapaana alueena, en kaipaa pentua riehumaan sinne kun yritän nukkua, sen aikaansaama mekkala olkkarinkin puolella herättää. Tosin tänään herättäjänä oli Lilli, joka oksensi hienon karvapötkön. Sittemmin on oksentanut ruokansa.

Ainii! Sen Dermocent Spot-aineen käytön voi unohtaa. Mikä helvetin idea on tehdä liuos, joka haisee eukalyptukselle!? Eihän sillä pipetillä pääse edes lähelle Lilliä, saatikka, että se pysyis aloillaan niin, että sen sais levitettyä sen nahkaan. Että 25 euroa kankkulan kaivoon, kiitos tästäkin. Helvetti. Pitää yrittää ujuttaa vaan sitkeesti tota öljyä ruokaan. Tosin nyt kun tuo oksenttelee taas, niin se on aika turhaa.

Ajattelin kokeilla videon lataamista tähän blogiin. Tässä ääninäyte Piipalta, sikäli, että se näkyy kenellekään:

Siivouspäivä

Piippa sai kokea imuroinnin ihanuuden. Tai sen äänen, en imuroinu kissaa. Hienosti tyttö sinkoili karkuun, älys viimein mennä parvekkeelle tuota teknistä petoa karkuun. Imuri on tämmöinen ja ei kyllä voi kuin suositella. Ostin tuohon myös sellasen ison turbosuulakkeen, kyllä lähtee karvat matoista! Turbosuulakkeen kanssa meteli on iso (tänään jätin väliin, ettei pieni traumatisoidu), mutta tulosta syntyy. Muuten imuri on tosiaan hiljainen, mitä arvostan suuresti, enemmän kuin miljoonaa hepasuodatinta tms.

Ostin kaupasta kissanmaitoa, että josko tuo pikkunen sitä joisi ja kyllä joi! Joi niin, että aattelin sen kohta halkeavan. Leevi kävi juomassa myös, se kun on perso kermallekin, mutta Lilliä syletti. Lillin kunniaksi on kuitenkin mainittava, että myös se on edennyt nenä-etäisyydelle Piipan kanssa. Tassu oli kyllä valmiina lyömään, mutta ei lyönyt. Kehuin kovasti, oisin silittänytkin, mutta Lillin aivoon jämähti hetkeksi Epäilys ja sillon ei meikäläisen hyvätkään aikeet mene läpi ollenkaan.

Pitänee alkaa siirtämään hissuksiin tuota Piipan laatikkoa vessaa kohden. Vaikka on miten laadukas hiekka, eikä täällä kissanpissa haise, niin kiinteämpien jätösten hajulle se ei pärjää. Jossain vaiheessa Piippa saisi oppia katolliseen laatikkoon, ainakin jos tuo kuopimistapa säilyy, se roimii hiekkaan kaksin tassuin. Onneksi suunta on nurkista ja reunoilta keskelle, eikä toisinpäin.

Mitähän minäkin edellisessä kirjoituksessa horisin, etteikö mitään uusia edistysaskeleita olis tullu, tänäänkin jo vaikka mitä! Imurointi, Lillin kanssa nenättely ja nyt reviirikin laajenee, Piippa nimittäin marssi justiinsa makuuhuoneeseen. :)  Se on myös ottanu Lillin lempipaikan, rapinatunnelin leikkipaikakseen. Lilli on hieman tyrmistynyt asiasta, vaikka ei sekään siellä isosti leiki, mutta makoilee kun haluaa olla rauhassa, koska Leevihän inhoaa tuota. Tai syöksyy sinne pakoon, kun Leevi alkaa ahdistelemaan liikaa.

                                                                 

Lempijuttuja

Ei mitään uutta

Jonkinlainen suvantovaihe menossa vissii tai sitten mun odotukset on liian korkealla. Aattelen, että joka päivä pitäs olla jotain uutta edistymistä näkyvillä. Eilen kyllä sellanenkin ihme tuli nähtyä, että Piippa änkes aivan pokkana ruokakupille missä Leevi söi, naukaisi kerran ja meni syömään. Noin vaan. Ja Leevihän väisti, mussukka!

Piippa on muutenkin ollut enemmän näkösällä, ei niin lymyile sohvan alla, paitsi nyt. Käväsin asioilla ja nyt kun tulin takas, Piippa oli piilossa. Ei vastannutkaan mitään, vaikka kutsuin. Tiiä sitten onko täällä sattunut joku episodi kun en ole ollu vahtimassa vai miksi se on mennyt piiloon. Niin ja sehän on vain oletus, että se on sohvan alla, muita, pelkästään pennun mentäviä paikkoja ei kyllä mielestäni ole. Vasen polvi on sen verran kipeä, etten kykene könyämään lattialle, että pääsisin kurkkimaan sinne alle.

                                                      Ihan vähänkö olen suloinen!