Kaikki hyvin!

Martin operaatio meni hyvin. Jouduin oottelemaan lekurissa tunnin, ennenko sain pojan takas, koska siellä oltiin ilmeisesti aika reippaasti aikataulusta myöhässä, mutta mikäs siinä, horisin muiden asiakkaiden kanssa. Tai asiakkaiden palvelijoiden kanssa, jos tarkkoja ollaan. Poika oli hakiessa hereillä ja melko virkeäkin, lekuri sanoi Martin pissineen valtoimenaan ja useaan otteeseen, että kun yks alusta oli vaihdettu kuivaan, niin heti piti tehdä pissat seuraavaan. Mutta se ei käynyt aamulla pissillä ja on kaiketi samanlainen panttaaja kuin Leevi, että tehdään kerralla yhdet valtaisat pissat ja sillä selvä, se selittänee tuon. Kotona Lilli oli ihmeen äkäinen Martille, se kai oli salaa toivonut, että kakara olisi kadonnut lopullisesti. Martti taas yritti esittää olevansa ihan kunnossa, vaikka oli tokkurainen. Kävi kerjäämässä laser-leikkiäkin kuten aina. Otin sen syliin ja silittelin, että höpöhöpö nyt aleta riehumaan, niin se sammu heti. Menin melko aikasin nukkumaan, koska vaikutti siltä, ettei se rauhotu ollenkaan jos oon hereillä. Seuraavana päivänä oli meno täysin entisellään.

Toipilas

Matto-uutisia: teippasin sen oveen ja se toimii täydellisesti! Kaikki on oppineet, ettei siihen parane koskea ja kukaan ei häiriköi öisin. Oon niin tyytyväinen, ettei tosikaan! Eilen aamulla tosin Leevi kyttäs oven takana ja kun avasin sen, se liukahti makkariin kuin rasvattu salama, muttei sen niin väliä, koska alko olla jo aika herätä. Leevi on nyt jostain syystä joka ilta mennyt sängyn jalkopäähän nukkumaan ja katsoo mua niin surkeana kun menen lässyttämään ja kannan sen hellästi olkkariin. Ja kun aamulla avaan oven ja laitan tuon maton pois päältä, se menee taas nukkumaan sinne jalkopäähän, että hän näin nätisti tässä ois, anna nukkua samassa tilassa ko sinäkin. Mamman mussukka ja hovikampaaja!

Teidän hiukset tarvitsee nyt tehohoitoa!

 Lillille on alkanut taas tulemaan rupia ja kutinoita. En ole vielä vienyt lekuriin, aattelin, että ehkä pitäs oottaa siihen, että sillä on oksentelu kunnolla päällä. Oon niin ärsyyntynyt siitä viimekertaisesta ihmettelystä, että miten se niin äkkiä tarttee lisää kortisonia. Saa kai sitä tuon kohdalla ihmetellä vaikka mitä. Tuo yöllinen häiriköintikin saattas selittyä sillä, että se voi huonommin, sehän aina alkaa härkkimään kun ei ole hyvä olla. Edelliselläkin kerralla se alkoi saman homman ja se loppui kun sai kortisonia. Tai antibioottia. En osaa sanoa kumpi siinä auttaa, kun se saa ne molemmat. Mutta ootellaan nyt, se kuitenkin syö, juo ja leikkii innokkaasti, niin asiat on vielä aika mallillaan.

Sun silmät on kiinni. Nukutko sä?

Kovaa peliä

Kissain häiriköinti on jatkunut. On se ehkä vähentynyt, että ihan keskellä yötä ei ole ollut kellään tarvetta alkaa riehumaan, mutta aamupuolella aina joku katsoo velvollisuudekseen tulla herättämään. Facebookissa sain sitten vinkin ostaa eläinten karkottamiseen tarkoitettu sähkömatto. Minähän otin ja tilasin sen heti. Se on tällainen:

No sitten niitä kokemuksia. Olin ajatellut sijoittaa tuon maton oveen, mutta se painaa sen verran tuon paristonmötikän kanssa, etten uskaltanut kokeilla. Laitteessa on, kuten kuvasta näkyy, kolme asetusta. Valot vilkkuu eri väreissä ja alimmalla se on punainen. Se myös päästää ärsyttävän piippauksen kun se antaa iskun, ihan turha toiminto mun mielestä.

Siitä vaan sitten matto lattialle ekana iltana ja voi elämä mikä show siitä tuli. Ensin matolle meni Lilli. Siinä se tassutteli niiko ei mitään ja hilppas sängyn alle kun arvasi, että kohta menee ovi kiinni. Sitten paikalle tuli punaisen valon vetovoimassa Martti, joka sai säkärit ja paskahalvauksen, jonka seurauksena matto lensi puoliväliin olkkaria ja kissa sängyn alle. Tässä vaiheessa yleisestä häröämisestä kiinnostui myös Piippa ja sekin painalsi sinne sängyn alle ihan vaan koska kaikki muutkin. Koska elettiin puoltayötä, en tohtinut alkaa mekkaloimaan (eikä se mitään olis auttanut kuitenkaan) ja hätistelemään kissoja, joten sinä yönä kissat sai nukkua makkarissa. Hyvin ne nukkukin, kaikki neljä ja vasta aamulla seittämän aikaan Lilli alkoi kynsimään mua hereille. Toki oisin nukkunut pidempään kuin seittämään, mutta ainahan sitä voi ottaa päikkärit, kun on lomalla.

Eilen sitten uusi yritys. Virittelin maton jo ennenko olin aikeissa mennä koisimaan. Laitoin sen jesarilla kiinni lattiaan ja jäin katsomaan mitä tapahtuu. Jostain syystä Lilli käpötteli siinä taas niiko ei mitään ja mua alko korpeemaan, että on se nyt helvetti, että sen vuoksihan koko helvatan matto on hankittu ja se ei sitten sen karvapersien kohdalla pelitä! Toki Lillillä on maailman siroimmat pikku tassut, mutta silti! Menin kuitenkin nukkumaan toivoen parasta. Heräsin ties mihin aikaan ennen aurinkoa siihen, että Piippa piti mekkalaa ja hyppäs kahvaan ja sai säkärit piipityksestä (laitteen, ei Piipan) päätellen. Hähää, ajattelin kuin Cruella De Vil. Sitten tossa kahdeksan huitteilla Lilli tuli raapimaan ovea ja sai raapia hyvän aikaa ennenko sen tassut osu sopivasti ja sai säkärit. Kumpikaan ei tullut toistamaan temppuaan, joten tavoite saavutettu, jee!

Nousin sitten ylös, avasin oven ja huomasin, ettei kukaan kissoista tullut lähellekään. Ilmeisesti Marttikin oli yöllä saanut matosta iskun, koska se toljotti lituskaisena maassa maaten mattoa. Otin maton pois ja jätin oven auki. Ekana makkariin tallusti Leevi, se ei vissii ollut käynyt matolla, koska sen käytös oli ihan normaalia. Sitten paikalle hiipi Piippa hyvin varovaisena ja epäilevänä. Sitten tuli Lilli, joka selvästi muisti mitä siinä kynnyksen kohdalla tapahtui, koska se hypähti ilmaan ihanko ois saanu iskun ennenko jatko matkaa. Saatoin tyrskähtää. Koska olen Cruella. Marttikin viimein tuli makkariin ja nyt kaikki on taas elämässä ok.

Koska ovi on se, mihin noiden ei tartte koskea niin tänään vois kokeilla jesarin voimaa ja viritellä tuo oveen kuten olin suunnitellut. Tosin se ei ehkä sitten auta Piipan kohdalla, joka ei raavi ovea vaan hyppii siihen kahvaan ja sehän ei sitä harrastaessaan osuisi mattoon. Lillikään ei vissii tajua sitä, että se on se ovi tässä se juttu, vaan yhdistää säkärit tiettyyn kohtaan lattiaa. Mutta ehkä nuo kaikki tajuaa, ettei sen maton lähelle kannata mennä, joten oviviritys kokeiluun ja paluu lattiatasoon jos se ei auta tai matto ei siinä pysy. Ellei sitten Lilli saa revittyä lankoja poikki jolloin koko matto lentää kaaressa partsilta. *huokaus*

Yöttömät yöt

Lilli on alkanut terrorisoimaan mun yöunia. Ei mitään kevyttä tassuttelua mun päällä, vaan ihan helvetillistä rallia ja hyppimistä, nenän ja silmien härkkimistä kynsillä ja ilman ja miukumista rasittavuuteen saakka. Eikä usko mitään komentelua. Siispä jälleen kerran on pitänyt ottaa kovemmat keinot käyttöön, eli sulkea kissat makkarista yön ajaksi. Kokeilin myös pelkäiskö ne foliota niin, etteivät ovea raapisi, mutta höpönlöpön, se saattoi jopa yllyttää Lilliä, että mitäs helvetin virityksiä se yrittää, pois tämmöiset! Samoinhan kävi kun virittelin oveen kontaktimuovia nurinpäin.

Oon viikon sisään saanut nukkua yhden yön heräämättä kissojen mekkalaan. Ihmeekseni Piippa on nyt aiheuttanut eniten häiriötä, se yrittää vimmaisesti saada oven auki hyppimällä kahvaan, nuorempanahan se onnistui siinä ja varmaan muistaa sen. Toistaiseksi ovi on pysynyt kiinni, mutta se meteli on hirveää mikä siitä yrittämisestä syntyy. Sitä tietysti vielä korostetaan Piippamaisilla pitkillä naukaisuilla. Ensin se häiriköi illalla kun menen nukkumaan ja sitten aamulla. Oon nyt tehnyt kolme aamuvuoroa peräkkäin ja kissat on hieman ennen kellon soittoa toimineet herättäjinä. Ekana aamuna herätti Leevi, toisena Piippa ja tänään Lilli, joka kyllä lopetti, mutta Piippa jatkoi. Pahoin pelkään niiden nyt oppineen, että heidän ansiostaan akka nousee ylös, koska nousenhan minä kun kello sois joka tapauksessa kohta. Eikä puhettakaan, että jostain korvatulpista ois mitään apua ja varsinkin Piipan metelöinnin pelkään kuuluvan naapuriin. Huomenna ois vapaapäivä, mutta luulen, että saan taas herätyksen klo 05:00.

Piippa on muutenkin ollut hämmästyttävästi sylikissa. kun tuun töistä, meen sohvalle istuksimaan ja kissojen kanssa seurustelemaan, niin nykyään se onkin Piippa, eikä Lilli, joka ryykää ekana syliin ja jää siihen pötköttämään. Lilli on ihan tyrmistynyt. Toisin kuin Piippa, se ei tule siihen jos syli ei ole vapaa. Piippahan änkee kyllä johonkin kohtaan, jos Lilli on ehtinyt ensin varaamaan paikan. Pojat tyytyy häröilemään käsinojalla.

Mun täytyy vielä miettiä miten ratkon tuon aamuyön herättelyn. Saatan muuten menettää järjen huonojen öiden vuoksi.

Kevättä kohti!

Ihania aurinkoisia päiviä on riittänyt, mutta myös pakkasta. Lasitetun partsin iloja on se, että siellä on oikeastaan melko lämmintä, vaikka lämpötila ois parikymmentä pakkas-astetta. Tai siis kissojen mielestä on niin. Siellä on mukava pötkötellä, puhumattakaan miten miellyttävästi sujuu lintubongaus kun ei pylly heti palellu!

Zen

Siellä ne juuttaan töpötit on!

Kevättä kohti menee myös Martti, jolle on tilattu aika kulkusten poistoon tuossa 21.3, kun oon lomalla. Ehtii sitten paapomaan toipilasta kunnolla. Laitan kaikkien iloksi ja kauhuksi hurmosmammamaisen kuvan pojan kulkusista, kun ne vielä on tallella, olkaa hyvät! :D

Varas!

Jokin aika sitten etsin pientä rintsikoille tarkoitettua pesupussia vimmaisesti. Kuljin makkarin (jossa pyykkiteline on) ja pyykkikoneen&pyykkikorin väliä ja noiduin, että minne helvettiin se on voinut kadota. Yritin miettiä minne olisin voinut sen laittaa ja miksi ihmeessä, koska sille ei ole niin mitään käyttöä muualla. Kun en löytänyt, päätin unohtaa asian ja ostin uuden. Tai kaksi uutta. Nyt se sitten löytyi, on ollut kissain kiipeilypuun ja lipaston välimaastossa ilmeisestikin, koska sinne ei tule kauheasti kurkittua ja yhtäkkiä se oli siinä näkyvillä. Kuten oli myös virkkaamani tiskirätti, jota en edes muistanut kaipailla. Kukahan täällä olisi sellainen, joka kuskaa kaikenlaista mitä ihmeellisimpiin paikkoihin? Villasukat/sukat vielä ymmärrän, mutta mikä tuossa pesupussissa nyt oli niin ihmeellistä? Samainen punanuttu on riiviöitynyt kiskomaan pyykit telineeltä alas. Ensin ajattelin laittaneeni ne huonosti kuivumaan, kunnes syyllinen ihan päivänvalossa henkilökunnan silmien alla teki kolttosiaan ja oikein naukui samalla. Eikä meinannut uskoa kieltoa! Siitä vaan alas puserot ja kalsarit! Pikkareita ja sukkia se ei enää saa kiskottua alas koska ne on pyykkipojilla kiinni.

Syytän kyseistä nuorison edustajaa myös siitä, että partsivalot meni rikki, koska metallijohto oli poikki. Yritin viritellä sen kattokoukkuihin niin, ettei kissat siihen yllä, mutta Martin yhdistelmä uhkarohkeutta ja kiipeilytaituruutta on varmaankin osallisena siihen, että se ohut lanka ei vaan kestänyt. Martti on sitä käpälöinyt ja luultavasti roikkunutkin sen varassa, oli nimittäin poikki sopivasti kiipeilypuun läheltä.

Laitan tähän kuvan syyllisestä, joka kerrankin osas pötköttää kiltisti Leevin kanssa. Tuota tosin edelsi hienoiset suhinat Leevin puolelta, ennenko kakara rauhottu.

Lääkärissä taas

Tänään oli aika lääkäriin, että Lilliltä ja Leeviltä poistetaan hammaskivi. Leeville tilasin sen lisäksi kolmoisrokotteen ja Lillille kortisonia ja antibioottia. Oli tarkoitus laittaa molemmat samaan isoon koppaan, jolla nuo tänne tulivat ekan kerran, mutta Lilli vetäs kilarit ja tuumin, että siellä on täys tappelu päällä kohta, joten kahden kopan taktiikalla mentiin. Ja taksilla.

Kun sain nuo sinne, lääkäri sanoi, että jos joutuu poistamaan Lilliltä hampaan/hampaita, niin sillon kortisonia ei voi pistää viikkoon. Vähän ihmettelin, koska oon mä nyt jonkun verran noiden hampaita syynänny enkä mitään sitä kiveä ja ajoittaista ikenien punoitusta kummempaa huomannu. Mutta en ole lääkäri, joten en sanonut siihen kuin "joo". Lääkäri ihmetteli myös, että Lillin oireilu on jo nyt palannut, oksensi tänään aamulla ja näemmä eilenkin, löysin tänään kirjotuspöydältä makkarista vaahtoksun jäänteet. Kortisonin vaikutuksen pitäisi kestää 4-5 kuukautta, mutta viimeksi käydessä se kyllä sanoi, että joutuu varmaan pistämään kerran kuukaudessa. Että otapa siitä nyt selvä. Enkä tietenkään muistanut missään välissä kysyä, että kauanko sitä voi tuikkia ennenko raja tulee vastaan.

Mutta olipa ilo hakea nuo takaisin! Kumpikin oli erittäin hereillä ja lääkäri sanoi, että oli hämmästynyt siitä miten hyvät hampaat noilla oli, ottaen huomioon, ettei hammaskiveä ole poistettu koskaan. "Ei edes kiilteessä kulumaa!" se sanoi. Oli kuulema varautunut, että joutuu poistamaan hampaita, että on mätää ja sellasta. En kysynyt miksi se niin ajatteli, mutta kehuin koirien tonnikalanameja, joita annan noille ja joutuvat jäystämään niitä, että saavat syötyä. Tosin eihän nuo kauan niitä ole syöneet. Jotain teen oikein ja ehkä noilla on vaan niin hyvä kalusto, ettei se ala hapertumaan ihan helposti. Jos tuo Lilli kestäis raakaruokaa, niin sehän sais niitä raakoja kanan siipipaloja, niissä riittäs kans jäystettävää. 

Kotiin kun päästiin, niin Leevi ryykäs ensimmäisenä ruokakipolle, Lilli tarkisti huusholli, ettei ole tehty muutoksia hänen poissaollessaan. Kävin kaupassa ja ostin erityisherkkua, katkarapuja, joilla oon nyt vähän hyvitellyt noita kun vein sellaseen kidutuspaikkaan.

Vanhusten poissaollessa Piippa ja Martti vaan nukkui, mutta kun tulivat takaisin, niin Martti alotti hirveän huomion hakemisen. Taas on rallattanut ja vinkunut leikittämään. Kerroin sille, että jahka mamma pääsee talvilomalle, se saa tehdä myös reissun Lemmikkiin ja tulla sieltä takaisin peräpää keventyneenä...

Lopuksi kuva taas yhdestä nukkumistyylistä á la Martti. :D

Krooh!

Kuvia ja videoita

Noniin. Lisäilin tuonne juutuupiin videoita, laatu on sontaa, kuten aina, mutta kuitenkin. *klik*

Kuviakin tietysti on ja täältä pesee!

Martin asento on millon mikäkin...

Leevi ei voi syödä omaansa kun se kyttää Martin vauvaruokaa.

Lillin täydellinen kissakerä

Martin joogakerä :D 

Testasin saisko hyasintti olla rauhassa. Joopa joo.

Uusi vessa, Martti on ainoa joka tuota käyttää.

Lilli sen jälkeen kun sai kortisonia, ihan normaali kissa. Kai. 

Vanhukset katselee tipu-ohjelmaa.