Piipan edistymistä

Piippa on mennyt etiäppäi ja siitä on tulossa iso kissaneiti. Viimeisimmät saavutukset ovat 1,7 metrin hyppy alaspäin ( ylimmältä hyllyltä sohvalle, oli pakko mitata) ja makkarin oven aukaisu. Ensimmäisen havainnoin kun neiti veti Leevin kanssa rallia. Sitä on kurnahteluun saakka jurppinut, että Leevi hyppii miten haluaa ja hänen pitää kipittää aina kiipeilypuun kautta, vaan alaspäin näköjään pääsee jo muutenkin! Toissayönä.. tai aamuahan se oli, Leevi taas herätteli jollottamalla ja raapimalla/paukuttelemalla (hoh!) kaapinovia. Raahauduin vessaan ja takas tullessa huomasin kaikkien olevan olkkarin puolella, niin pistinkin oven kiinni jatkaakseni unia. Kova möykkä ja mekkala kävi oven takana, ihan selvästi joku hyppi ovea vasten eikä pelkästään huutanut ja raapinut. Tungin sormen korvaan ja nukahdin. Herätessä tyrskähdin nauruun, Piippa ja Lilli pötkötteli vieressä niiko ei mitään. Sanoin Piipan nimen ääneen, niin se alkoi heti varsin tyytyväisen oloisena hurisemaan. Lilli ja Leevi ei harrasta hyppelyä ovea vasten, joten Piippa on ainoa joka voi olla syyllinen oven aukeamiseen.

Vatsapuolella ollaan menty niin, että Lillin edellisessä kirjoituksessa mainitsemani oksentelu loppui pariksi päiväksi ja alkoi uudelleen. Syytän lähikaupan ruokaa jota oli jääny edelliseltä kerralta kun laaturuoka pääsi loppumaan. Annoin sitä ihan huvikseen noin lisänä, koska pussi on vain n. 50g kokoinen ja Lilli söi sitä. Ja aloitti uudelleen yrjöämisen. Vaiva talttui sitten taas kolmen päivän kuluttua. Muistaakseni. Tilasin aiemmin Bozitan herkälle mahalle tarkoitettua ruokaa (jota ostin onneksi vain 4 tetraa), vaan se ei kelvannut kenellekään. Nyt sitten vedetään vaan Integran sensitiveä ja noita Applawsin raksuja. Nameinakin saa olla nuo raksut, vein kaikki muut työkaverille, että saa antaa niitä kissoilleen. Piipan ja Leevin kannalta tietysti ikävää, mutta Lillin mahan mukaan tässä on vaan mentävä.

Loppuun kuvatukset Piipasta leikkiradan kimpussa ja Lillistä, joka näyttää niin tuimalle, kun sen otsakarvat meni pörhölleen kun se hiero päätään kännykkään, jolla piti ottaa sievä naamakuva...

Niin mitä?

Minä mitenkään laiska ole, hirmuista kyytiä palloille!

Oksuja ja aurinkoa

Kevättä päin! Valon lisääntyminen on vaikuttanut meikäläiseen ainakin virkistävästi, kissat ei ole sen kummemmin reagoineet, tosin viihtyy ne partsilla paremmin kun ei ole niin kylmä. Ihme.

Lillillä on taas oksupäivät. Toissayönä kun kuulin oksentamisen ääntä, ihmettelin, että jopas se oudosti yrkkää, mutta aamulla kun ääni toistui selvisi, että se olikin Leevi! Meinas iskeä epätoivo, mutta Leevillähän on historiassa taipumus ummetukseen (on edellisien omistajien aikaan käynyt lääkärissäkin asiasta), jollon se alkaa oksentamaan, joten tyrkkäsin sille millin Duphalacia ja sittemmin ei ole oksentanut. Sen siitä saa kun on ahne raksuille! Onneksi asian hoito ei ole ongelma, Leevi antaa kyllä tunkea kitusiinsa lääkettä, toisin kuin Lilli, jonka on vaan sitten kärsittävä. Ajattelin sellastakin, että luovun tuosta kannellisesta sontalaatikosta kokonaan ja ostan tilalle tuollasen ison avomallin, koska pystyis paremmin seuraamaan Leevin vessakäyntejä.

Muutenhan täällä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä tapahtunut. Tein muutoksen kiipeilypuun paikan kanssa ja laitoin hyllyn tilalle. Muutos on otettu hyvin vastaan, vaikka tuolta hyllyltä on sekä Leevi, että Lilli tulleet ryminällä alas kertaalleen. Piippaa saattaa hieman jurppia se, että se joutuu aina kiertämään kiipeilypuun kautta päästäkseen hyllyille, kun taas isommat pystyy hyppäämään sinne suoraan kirjotuspöydältä. Rallia kun vetävät, niin varsinkin Leevi harrastaa korkeushyppyjä ja Piippa kurahtelee vimmatusti ja yrittää kipittää paikalle ja siinä vaiheessa Leevi saattaa jo hypätä alas. Piippa kiertää puun kautta, koska ei uskalla vielä tehdä sellasia hyppyjä.

Ostin myös sellasen korkean raapimistolpan, se on ollut varsin suosittu. Piippa tykkää kiivetä siinä, Lillikin on kiivennyt kun oon laittanu raksuja tolpan nokkaan houkuttimeksi. Leevi tietysti vain raapii sitä, ei kiipeile, kun on niin potrassa kunnossa. Mua kyllä vähä riipii, ettei ole tarveaineita eikä välineitä (eikä ehkä taitoakaan), kun haluaisin tuollasen kiipeilytolpan joka ylettyis kattoon saakka. Samoten haluaisin kiipeilypuun joka ois tehty puusta ja jossa ois oikeita oksia. Pinterestissä on vaikka mitä hienoja!

Haluaisin myös omakotitalon ja sinne kissoille tarhan, jonne pääsis sisältä suoraan jostain kissaluukusta. Ehkä keskityn haluamaan tuollasen puun. :D

Tässä kevään ensimmäisiä aurinkoisia kuvia. Piipalla on jotenkin valoherkät silmät kyllä, sen huomaa kun illalla tulee kotiin ja räpsäyttää eteiseen valot, niin se on ihan silmät sirrillään. Huvittaa joka kerta!

Häikäseeeee!

Pakkaspäiviä

Oon saanut tirskua moneen kertaan kovien pakkasten aikaan. Pakkanen ei huvita, mutta se huvittaa, kun tulen töistä kotiin ja tervehdys-seremonioiden ja riisumisen jälkeen kävelen parvekkeen ovelle, odotan, että kissat on siinä vieressä ja sitten tempasen oven auki. Voi niitä reaktioita! Leevi alkaa peruuttamaan järkyttyneenä, Piippa ja Lilli puistelee tassujaan ja kaikki kolme puistelee turkkejaan. Piippa tointuu ensimmäisenä ja hilppasee parvekkeelle raapimapuun kimppuun, sitten sinne menee nuo kaksi muutakin. Eihän ne pitkään siellä viihdy, mutta käväsevät kuitenkin. Osaavat myös vaatia ovea auki, niistä ois mahtavaa jos sitä ei suljettais, saisivat nuuskia raitista ulkoilmaa samalla kun makaavat patterin päällä tai muuten lattiapinnan yläpuolella, ettei tassuihin käy kylmä. Jeeesh, hyvä idea, mutta ei tule kauppoja kuitenkaan.

Teit tirkistysaukon? Nurkka on mielenkiintosempi!

Joku on yrittänyt nähdä ulos.

Lepotuoli on ollut ankarassa käytössä tytöillä. Niin ankarassa, että se hajos, yksi putkista meni poikki ja nyt siitä tuolista tuli kehto, joka ei kylläkään keinu. Kelpaa edelleen, joten antaa olla, nytkin Lilli siinä rellottaa tyypilliseen tapaansa mutkalla maha kohti taivasta. Kiipeilypuu sen sijaan aiheuttaa mulle harmaita hiuksia. Se on alkanut heilumaan aivan älyttömästi. Oon kiristänyt putkia, mutta ei auta, levyt heilahtelee niissä väleissä ihan holtittomasti ja tietysti koko systeemi. Jokainen taso pitäs vissii kiinnittää kulmaraudalla tolppaan ja helahoito pultata seinään. Koska en halua alkaa enempää reikiä porailemaan, oon ryhtynyt (taas) miettimään voisiko tuon vanhan puun ehjätä jotenkin ts. jos saisi siihen kiinnitettyä uuden tason. Tai sitten laitan sen hyllyn tuohon mitä suunnittelinkin, sohvalta ylettyy kyllä hyppäämään siihen päälle. Tai kirjotuspöydältä. Semminkin kun muutin tietokoneen takaisin vanhalle paikalle, että näen kissat, tuolla toisaalla istuessa kissat jäi aina koneella ollessani selän taakse enkä koskaan ehtinyt näkemään mistä esimerkiksi Leevin ja Lillin tappelut lähtee käyntiin. Tai miten hienosti Piippa ja Lilli painii keskenään.

Täydellinen lepopaikka!

Tullaan jo hyvin juttuun, arvostetaan samoja asioita!

KROOOH....

Uusi vuosi, uudet tempaukset

Uuden vuoden aatto vaihtui jännän äärellä. Senhän jo tietää, että Lilli ei pelkää mitään, ei edes raketteja ja niitä katseltiinkin yhdessä parvekkeella. Piippa, jolle tämä oli elämänsä ensimmäinen vuodenvaihde, tuli myös partsille, mutta sinkosi karkuun kun eka raketti ehti vasta suhahtaa. Se pelkäsi myös paukahduksia, kipitti kiireesti sohvan taakse piiloon. Jonkun ajan kuluttua se kuitenkin lopetti sinkoilemisen ja otti paikan Leevin lepotuolista (meikäläisen jalkatuoli) joka on partsin oven lähellä. Siitä se katseli vuoroin parvekkeelle, vuoroin Leeviä, joka peloissaan oli passissa makkarin ovella ja siitä pinkas sängyn alle jos meikäläinen erehty liikahtamaan mihinkään. Viime vuonna Leevi sähisi mulle, kun tulin parvekkeelta, ihanko se ois meikäläisen aikaansaannosta, että on maailmanlopun meininki! Pyysin Piippaa unohtamaan vellihousu-Leevin ja ottamaan mallia Lillistä. Jonkun ajan kuluttua Piippa jo sietikin paukahduksia, jopa niin, että saattoi olla parvekkeella. Mitään isompaa jytinää täällä ei tänä vuonna edes ollut, vuoden vaihtuminen meni ihan ohi.

Leevi-rakkaan jollotus on saanut sellaiset mittasuhteet, että hermo menee. Ei se päivällä haittaa, mutta kun se alkaa yöllä, ihan mihin aikaan vaan, niin kyllä koettelee! Toissayönä tein sille "emot", nappasin niskasta ja pikkasen puistelin saatesanojen kera ja sille yölle se riitti, ei jollottanut enempää. Sillähän ei enää ole väliä onko ruokaa kipossa vai ei, kun jollotuttaa, niin jollotuttaa. Tänään jollotus alkoi joskus aamuyöllä, tällä kertaa tungin vain sormet korviin ja aikansa jollotettuaan se lopetti. En tiedä mitä tuon kanssa vois tehdä, että sais yönsä nukkua rauhassa. Oven sulkeminenkaan ei ole vaihtoehto kun siinä on sitten kolme kissaa naukumassa ja raapimassa oven takana ja toisaalta mä haluan nukkua kissojen kanssa. Korvatulpat ois jee, mutta kun mulla on tapana napata ne pois unissaan enkä halua kissojen syövän niitä, ne kun on sellasta muotoiltavaa silikonimassaa, tavalliset tulpat ei mene korviin/pysy korvissa. Hyvä syy etsiä kolmio, että on ylimääränen huone minne viskata temppuileva kissa? :D

Piippa on Joulun Ihmeen jälkeen rohkaistunut entistä enemmän, se sai yks ilta sellasen riivaajan itseensä, että toiset oli ihmeissään. Se pisteli parhaan kykynsä mukaan turpaan sekä Leeviä, että Lilliä. Minä nauroin vääränä kun seurasin sitä riehuntaa ja kuinka nuo kaksi väisteli ja etsi paikkaa missä olisivat vähiten tiellä, kun Piippa reuhas pitkin poikin. Eikä tietenkään tullut mieleenkään ottaa kameraa esiin ennenko sitten, kun Piippa alkoi jo rauhottumaan. Se meni lepotuoliin, jolle oon viskannut hyljeksityn lampaantaljan ja antoi sillekin turpiin ensin repimällä ja puistelemalla villoja, kunnes sitten päätti tehdä rauhan ja nuoli sitä taljaa sovinnon merkiksi.

Lilli on vissii hoikistunut. En ole punninnut sitä, mutta sen huomaa kun Lilli tulee illalla kyljen päälle makaamaan. Normaalisti oon kyllä tuntenut, että milloin se on Lilli ja milloin Piippa, mutta viimeksi en tiennyt. Luulin sitä Piipaksi, mutta ihmettelin miksei ala kuulumaan hurinaa. Käpistelin kissaa hämärässä ja havainnoin hännän olevan mun naamaa päin, niin vilkaisin sitä ja se olikin Lilli. Onhan Piippa tietysti kasvanut, mutta Lillin painon on tuntenut kylkiluissa eikä mitenkään mukavalla tavalla. Toisin on Leevin kanssa. Vaikka se liikkuu enemmän, kiitos Piipan, se myös syö enemmän. Mä niiiiiin haluaisin sellaset ruokintaboksit, missä jokaisella ois oma ruokansa, mutta ei ole varaa. Eikä kyllä oikein tilaakaan. Mutta haaveilen kuitenkin!

Anteeksi, jospa mää pesen sut?

Lips lips

Olin ihan mahdottoman kiltti! Ja söpö!

Henkilökunta! Tästä ei näe ulos!

Ruoka-aikaan aina paikalla!

Taistelu lepotuolin herr.. neitiydestä. Piippa hävisi.

Joulun Ihme

Heräsin eilen päikkäreiltä tähän näkyyn. Olen vieläkin ihan hykerryksissään onnesta. Lilli on kovin tarkka korvistaan, mutta eipä se aiemmin ole antanut Piipan pestä itseään muutenkaan. Toisaalta Piippa ymmärtää, että Lilli ei ole se kissa, jonka korvia saa kesken pesun alkaa pureksimaan tai jonka kaulanahkaan pureudutaan kun peseminen ei enää hotsita. Pesut pesuina, leikki leikkinä.

Paistoin eilen kinkun. Ihmeekseni täällä ei yksikään kissa välittänyt asiasta, mutta kun laitoin sen kinkun sitten parvekkeelle jäähtymään, Lilli havahtui, että siellä ois nyt herkkua!

KINKKUAAAAA!

Vaadin päästä parvekkeelle!

Yöllä oli sitten Leevi sitä mieltä (taas vaihteeksi), että jotain evästä pitää saada. Se on noin silmämääräisesti arvioituna lihonnut "sikana", joten ei kyllä tartte yhtään ylimäärästä, mutta vaatiahan aina voi. Sen tuloksena se joutu ulos makkarista, siinä samalla tietysti tytöt myös, vaikkei ne mitään olleet tehneetkään. Lykkäsin tulpat korviin ja jatkoin unia. Kuulin tulppien läpikin oven raapimisen ja naukumisen, mutta kylmä linja piti. Aamulla oli hiljaista, kaikki kolme rivissä oven takana kun avasin sen. :D

Sunnuntaita

Täällä on vedetty taas sellasta rallia, että huomaan välillä vetäväni pään hartioiden väliin. Ja ketkä sitä rallia vetää? No Piippa ja *tadaa* Lilli! Ne on ihmeesti alkaneet tulla juttuun keskenään, jaksavat riehua pitkiäkin aikoja ja kun Lilli väsyy, Piippa ottaa uhrikseen Leevin. Se jännä tässä kyllä on ollut, etten aina edes tiedä tyttöjen painimatseista, kun ne on niin hiljaa, Leevihän parkuu ja suhisee aina. Ainoastaan jostain *tumps*-äänestä älyän, että jotain tapahtuu. Seurasin noita tytsyjä äsken (ja en tajunnu taaskaan, että vois ottaa kuviakin!) ja kyllä ne ihmeen tasaväkisiä on, Piippa ei ihan pärjää vielä, mutta eiköhän se ensi kesään mennessä.. tosin jäin myös miettimään, että hitostako mä erotan tappeleeko ne vai leikkiikö? Kaipa siinä jompi kumpi parkuu tai jotain, jos se totista tappelua on. Piipan etuna on nopeat refleksit ja ketteryys, Lilli yrittää jyrätä massalla.

Ostin tuossa toissapäivänä kissoille lampaantaljan, se on ollut suunnitelmissa pitkään. Hykertelin ajatuksissani, että oivoi miten onnellisia ne on kun pääsee oikein taljalle makoilemaan. Joopa joo. Sitä nuuskittiin, Leevi tarras reunaan ja puisteli sitä vähän ja sen jälkeen se on saanut olla, eipä vois vähempää kiinnostaa. Yritä tässä nyt miellyttää näitä, kun aina menee pieleen. :)

Nuuskis nuuskis. Vai tämmösen se nyt raahas tänne.

Katoppakö menin sun reppuun! Iiiihana reppu!

Joulu tulla jolkottaa

Minähän en ole mikään jouluimmeinen, mutta tykkäisin kynttilöitä poltella läpi pimeän ajan. Nyt se on rajoittunut parvekkeen katosta roikkuviin lyhtyihin, koska kissat. Tykkäisin myös viritellä valonauhaa parvekkeelle, mutta sekin jäi, koska Lilli rakastaa pureksia ohuemmat johdot kappaleiksi. Ostin kuitenkin sellasen akryylitähden, jonka sain viriteltyä parvekkeelle, johto menee kattokoukkujen kautta niin, ettei kissat pääse sitä järsimään. Tykkäisin myös hyasinteista, mutta noiden viherpeukaloiden vuoksi olen senkin unohtanut, kunnes huomasin yhdessä facebookin ryhmässä vinkin, että sen vois laittaa sellaseen isoon lyhtyyn tai koristeeksi tarkoitettuun lintuhäkkiin! Hoo! Jälkimmäinen vois olla aika jesh, isoa lyhtyä en sais raahattua kotiin ja pelkäisin sen menevän rikki kun nuo vetää rallia. Jospa ens vuonna tuollasen viritelmän tekis.

Pakkaset tuli, kissat sähköistyi. Piippa on onneksi jo tottunut siihen, että rätisee ja saa räpsäyksiä kun silittää. Alkuun se kauhistui, kun kuono otti kipinää, mutta onneksi tajusi, etten mä sitä mitenkään pahoinpitele. Nuo toiset ei ole moksiskaan. Siltikin haluaisin ilmankostuttimen, koska inhoan ite tuota räpsähtelyä ja pyykkiäkään ei riitä joka päivälle. Oon kokeillu laittaa patterille märkiä pyyhkeitä yms. mutta ei se auta. Nytkin on kosteusmittarin mukaan 24% ilmankosteus, että ei ihme kun rätisee. Oon katellu sellasta ilmanpesuria, mutta se on niin arvokas, että toistaseks on jäänyt haaveilun asteelle. Pitäs saada lottovoitto, että vois ostaa kaiken mitä tarttee.

Ruokailupuolella on taas uudet kujeet. Aiemmin erinomaisesti kauppansa tehnyt Pro Planin ruoka on nyt ei-niin-hyvää. Myös Mac on saanut tylyn tuomion, ei tee kauppaansa ollenkaan. Nopeasti on Piippakin oppinut, ettei kaikkea tartte syödä vaan voi ihan hyvin nirsoilla. Työkaveri, jolle raahaan ruuat jotka ei näille kelpaa, nauroikin, että hänen kissut elää meikäläiseltä saaduilla ruuilla, niille kelpaa kaikki. Nyt on sitten listalla ollut Integran Sensitive-eväs, jota hommasin lähinnä Lillin vuoksi. Se kelpaa, ihme kyllä, vaikka ei ole edes soossissa ja tänään tajusin, että Lilliä ei kutita ollenkaan samaan malliin ko aiemmin, joten ehkäpä pysytään tuossa, kunnes se ei enää kelpaa. Myös raksujen suhteen oon ottanut linjan, että nuo saa niitä sekä aamulla, että yötä vasten. Ihan kokonaan se ei Leevin jollotusta ole lopettanut (tänään herätti taas viiden huitteilla), mutta saan enimmäkseen nukkua rauhassa yöni.

Kuvia on valitettavan vähän, en koskaan saa otettua kuvia sillon ko tapahtuu, paitsi jos nukkuvia kissoja kuvaa. Tässä sentään yksi, huonolaatunen kuva miltä näyttää kun Piippa haluaa parvekkeelle. Tuohon pitäs lisätä myös ääni.