Piippa, Leevi ja Martti: Uusi vuosi, uudet tempaukset

Uuden vuoden aatto vaihtui jännän äärellä. Senhän jo tietää, että Lilli ei pelkää mitään, ei edes raketteja ja niitä katseltiinkin yhdessä parvekkeella. Piippa, jolle tämä oli elämänsä ensimmäinen vuodenvaihde, tuli myös partsille, mutta sinkosi karkuun kun eka raketti ehti vasta suhahtaa. Se pelkäsi myös paukahduksia, kipitti kiireesti sohvan taakse piiloon. Jonkun ajan kuluttua se kuitenkin lopetti sinkoilemisen ja otti paikan Leevin lepotuolista (meikäläisen jalkatuoli) joka on partsin oven lähellä. Siitä se katseli vuoroin parvekkeelle, vuoroin Leeviä, joka peloissaan oli passissa makkarin ovella ja siitä pinkas sängyn alle jos meikäläinen erehty liikahtamaan mihinkään. Viime vuonna Leevi sähisi mulle, kun tulin parvekkeelta, ihanko se ois meikäläisen aikaansaannosta, että on maailmanlopun meininki! Pyysin Piippaa unohtamaan vellihousu-Leevin ja ottamaan mallia Lillistä. Jonkun ajan kuluttua Piippa jo sietikin paukahduksia, jopa niin, että saattoi olla parvekkeella. Mitään isompaa jytinää täällä ei tänä vuonna edes ollut, vuoden vaihtuminen meni ihan ohi.

Leevi-rakkaan jollotus on saanut sellaiset mittasuhteet, että hermo menee. Ei se päivällä haittaa, mutta kun se alkaa yöllä, ihan mihin aikaan vaan, niin kyllä koettelee! Toissayönä tein sille "emot", nappasin niskasta ja pikkasen puistelin saatesanojen kera ja sille yölle se riitti, ei jollottanut enempää. Sillähän ei enää ole väliä onko ruokaa kipossa vai ei, kun jollotuttaa, niin jollotuttaa. Tänään jollotus alkoi joskus aamuyöllä, tällä kertaa tungin vain sormet korviin ja aikansa jollotettuaan se lopetti. En tiedä mitä tuon kanssa vois tehdä, että sais yönsä nukkua rauhassa. Oven sulkeminenkaan ei ole vaihtoehto kun siinä on sitten kolme kissaa naukumassa ja raapimassa oven takana ja toisaalta mä haluan nukkua kissojen kanssa. Korvatulpat ois jee, mutta kun mulla on tapana napata ne pois unissaan enkä halua kissojen syövän niitä, ne kun on sellasta muotoiltavaa silikonimassaa, tavalliset tulpat ei mene korviin/pysy korvissa. Hyvä syy etsiä kolmio, että on ylimääränen huone minne viskata temppuileva kissa? :D

Piippa on Joulun Ihmeen jälkeen rohkaistunut entistä enemmän, se sai yks ilta sellasen riivaajan itseensä, että toiset oli ihmeissään. Se pisteli parhaan kykynsä mukaan turpaan sekä Leeviä, että Lilliä. Minä nauroin vääränä kun seurasin sitä riehuntaa ja kuinka nuo kaksi väisteli ja etsi paikkaa missä olisivat vähiten tiellä, kun Piippa reuhas pitkin poikin. Eikä tietenkään tullut mieleenkään ottaa kameraa esiin ennenko sitten, kun Piippa alkoi jo rauhottumaan. Se meni lepotuoliin, jolle oon viskannut hyljeksityn lampaantaljan ja antoi sillekin turpiin ensin repimällä ja puistelemalla villoja, kunnes sitten päätti tehdä rauhan ja nuoli sitä taljaa sovinnon merkiksi.

Lilli on vissii hoikistunut. En ole punninnut sitä, mutta sen huomaa kun Lilli tulee illalla kyljen päälle makaamaan. Normaalisti oon kyllä tuntenut, että milloin se on Lilli ja milloin Piippa, mutta viimeksi en tiennyt. Luulin sitä Piipaksi, mutta ihmettelin miksei ala kuulumaan hurinaa. Käpistelin kissaa hämärässä ja havainnoin hännän olevan mun naamaa päin, niin vilkaisin sitä ja se olikin Lilli. Onhan Piippa tietysti kasvanut, mutta Lillin painon on tuntenut kylkiluissa eikä mitenkään mukavalla tavalla. Toisin on Leevin kanssa. Vaikka se liikkuu enemmän, kiitos Piipan, se myös syö enemmän. Mä niiiiiin haluaisin sellaset ruokintaboksit, missä jokaisella ois oma ruokansa, mutta ei ole varaa. Eikä kyllä oikein tilaakaan. Mutta haaveilen kuitenkin!