Ole nyt tässä sitten

Leevi herätti laittamalla meikäläisen frisyyrin uuteen uskoon. Toki siihen on kivempi herätä kuin jollotukseen, mutta on se vähän ällöä, kun hiukset on sitten aivan märät. Yritin olla, etten huomaiskaan, mutta koska loppua ei tuntunut tulevan, nostin pään ja tyrskähdin nauruun, kun heti kuului varsin Leevimäinen töminä kun se kiiruhti ruokakipolle. Kävin pesemässä hiukset ja sitten kateille evästä, Leevi oli niin onnellinen, että sen piti lopettaa välillä ja käydä laulamassa ulko-ovella, ennenko jatkoi syömistään.

Lilli on alottanut taas oksentamisen. Tänään huomasin sillä myös haavauman korvan luona ja aloin miettimään, että mikä ihme voi olla syynä. Keksin sen aika pian: olin saanu edellisessä tilauksessa kissanruokanäytteen kuivaraksuista, Pure Naturalin ankkaa. Se on vehnätön tuote ainakin, mutta joku siinä vissii mättää. Sekoitin sen tuohon normaalisti käytettävään Applawsin raksuun ajatellen, että se menee siinäkin mielessä, että se on ankkaa, mutta virhehän se oli, kuten nyt huomaan. No, roskiin lensi se sekoitus. Minä joutaisin roskiin myös, kun en kaikista pyhistä päätöksistä huolimatta osaa olla tarjoamatta vääränlaista ruokaa tuolle herkkähipiäiselle. Tilasin myös Zooplussalta ison määrän lammaspohjaista märkäruokaa. Kokeilin tossa välillä samaa merkkiä, mutta kanapohjaisena, riisillä ja perunalla ryyditettynä, mutta minusta näytti, että Lillin kutinat lisääntyi. Nyt ne taas olis vähentyneet, kun märkäruokana on lammasta. SEN vuoksi tilasin myös pienen pussin Applawsin kuivaruokaa, jossa on kanaa ja lammasta. Nyt sitä ei ainakaan uskalla/voi kokeilla, mutta myöhemmin kyllä meinasin tyypata. Täältä kotimaastahan ei saa tuotakaan ja se on ihan oma juttunsa millasta vääntöä Saksasta tilaaminen on, en ala edes avautumaan siitä. Mutta ans kattoo.

Piippa on täysin tervehtynyt. Se on antanut massun haavan olla rauhassa ja on kaikin puolin hyvässä kunnossa. Oli ilon päivä kun se ekan kerran naukaisi sillä lailla entiseen malliin! Nyt se on jo tormistunut ja juttelee kuten ennenkin. Mamman pikkunen!

Kuvaton postaus

Eilen olin niin huolesta mykkyrällään, että ei mitään rajaa. Olin jo suunnitellut nukkuvani lattialla olkkarissa ja vaikka mitä, kun tuntui, ettei Piippa tokene ollenkaan leikkauksesta. Mulla on takana vain yksi kokemus aiemmasta tyttökissastani ja sen kanssa ei ollut mitään häikkää, se virkosi nopeasti ja oli ihan muina kissoina heti. Myöhään illalla Piippa kuitenkin näytti, että kykenee hyppäämään sänkyyn ja sieltä pois, joten pääsin nukkumaan sinne kissojen kanssa. Huonoa unta se oli kyllä, pelkäsin, että huitasen tai potkaisen Piippaa unissani ja kun kävin vessassa, piti takas tullessa tarkistaa missä se nukkuu, kun se vaihtoi paikkaa jatkuvasti.

Piippa alkaa vasta nyt, toisen päivän iltana, olemaan vähän sinne päin, mitä se oli ennen tätä operaatiota. Se on pissannut, syönyt ja juonut, mutta sitä ei nappaa mikään leikkiminen (tietenkään) eikä muutenkaan välitä olla kenenkään seurassa. Hain aiemmin päivällä Zooplussan paketin ja siinä pahvilaatikossa se tykkää nyt olla. Yritti kiivetä sinne, pelkäsin sen aukasevan vatsan haavan siihen reunaan kun se ei sinne aikonu hypätä, niin kaadoin laatikon ja sinne se meni nukkumaan. Laitoin äsken ruokaa tarjolle, niin ilokseni se tuli heti paikalle ja yritti puskea mun jalkaa silleen vähän hyppäämällä, kuten sen tapana on. Vaisuksi se jäi, mutta silti. Ja söi halukkaammin kuin tähän saakka. Kissat on erilaisia, toipuvat eri lailla, kyllä mä sen tiedän, mutta toivoisin kuitenkin tilanteen normalisoituvan nopeasti, on tuskallista seurata toisen huonoa olemista kun mitään ei voi tehdä. Piippa kun ei muutenkaan ole mikään "ihmiskissa", niin olen antanut sen olla rauhassa ja lähinnä noiden lajitovereiden hoivattavana. Jos olen rapsutellut, niin olen kehunut kovasti hyväksi ja hienoksi tytöksi, sen se taitaa ymmärtää ja hurisemaankin se on alkanut.

Vaikka mun suurin huomio on nyt kiinnittynyt Piippaan, niin en kyllä voi edelleenkään muuta kuin ylpistellä siitä, miten hienosti Lilli ja Leevi on olleet ja toimineet tuon toipilaan kanssa. Eilen ne oli niin rauhallisia ja varovaisia, ei yhtään edes yrittäneet riekkua ja lähestyivät Piippaa varovaisesti ja olivat niin helliä sitä kohtaan, että hyvä etten alkanut parkumaan. Tänään ovat jo vähän vetäneet keskenään rallia, sitten kaikki kolme yhdessä tutkivat uutta lelua (ei siitä sen enempää, ko että heippa hei nekin eurot) ja antoivat tilaa Piipalle, vaikka se ei siihen reagoinut juuri ollenkaan. Lillin kanssa päästiin leikkimään palloillakin, kun Piipasta ei nyt ollut väliin tulijaksi.

Kyllä tää tästä, voiton puolella jo ollaan.

Piipan steri

Tänään on Piipan elämän alkutaipaleen ehkä rankin päivä, kun vein tyttösen leikattavaksi. Aamulla yhdeksältä oltiin Eläinlääkäriasema Lemmikissä, hain tytön kolmelta takaisin kotiin. Leikkaus meni hyvin, tikkejä ei ole, vaan haava on kudosliimalla kiinni. Piipalla ei ole myöskään mitään kauluria, eläinlääkäri tykkäs, ettei sellasta suosittele, kun se on kissalle ikävä, että mieluummin sitten bodysuit jostain trikoopaidasta tms. jos tarttee haavaa suojata. Sanoi, ettei sitä tarvitse erityisesti puhdistellakaan, tarkistaa vain päivittäin ja putsaa jos tarttee, että mitä vähemmän siihen kiinnittää huomiota, sen parempi. Liiallinen huomiointi saattaa aiheuttaa sen, että Piippa alkaa nuolemaan sitä jatkuvasti.

Kotiin saapui kovasti tokkurainen raasu. Ensimmäisen vajaan tunnin makasin sen vieressä olkkarin matolla. Sitten Piippa alkoi pyrkimään makkariin, nostin sen sängylle kun se sinne yritti, mutta se möngersi heti sängyn toiselle laidalle ja selvästi yritti hypätä lipaston päälle. Kannoin sen takas olkkariin, kokeilin josko se viihtyisi vessan vakiopaikalla tai lepolassissa, mutta ei, makkariin vaan ja lipastoa kohti. Vein sen takas olkkariin jälleen kerran ja lähdin hätistelemään Lilliä pois sängyn alta, että saan oven kiinni, niin eikö tää neiti hoiperrellut sinne lipaston luo ja havahduin asiaan kun kuului piiiiiitkä parku ja katti makas oikosenaan lipaston vieressä, oli sitten yrittänyt hypätä sinne päälle. Siihen sattu varmaan kamalasti! :( Lilli sinkosi siinä vaiheessa pois makkarista ja minä kannoin Piipan taas olkkariin ja löin makkarin oven kiinni. Toipilas lähti kohta vessaan, aattelin, että se menee pissille, mutta siltä tulikin yrkkä. Nyt se kyköttää pissalaatikoiden luona ja jätin sen siihen, kaipa se ite osaa päättää missä sen on paras olla.

Lilli ja Leevi ei ole sähisseet ollenkaan Piipalle, vaikka vähän sellasta pelkäsin. Kumpikin on käynyt pesemässä sen pään, mutta kun se lähtee liikkeelle, niin Lilliä alkaa epäilyttämään moinen hoipertelu. Ei silti ole ollut mitään pelättävää niiden taholta, Leevi antaa olla ihan rauhassa, makoilee siinä suosikkipaikassa vessassa lähettyvillä ja Lilli on eteisessä niin, että se näkee siitä Piipan.

Eläinlääkäri oli taas aivan intona Piipan nimestä. Kun menin hakemaan, hää heti ovelta sanoi, että "Oot kyllä todella osuvan nimen valinnut!" ja pois lähtiessä jatkoi, että "Ihmiset antaa kissoille usein jotain muka muodikkaita nimiä. Tämän kissan nimi ei ole muodikas, vaan osuva, hyvin kissaa kuvaava! Onnittelut erinomaisesta nimivalinnasta!" Minä jaksan huvittua siitä, miten tuo lääkäri on niin innoissaan tuosta nimestä.

Toipilaasta pari uneliasta kuvaa, viimeisenä vessan suosikkipaikka, siinä viihtyy kaikki. Yksitellen. 

Kissankynnenleikkaaja

Piipan kanssa on vielä hieman opettelemista siinä, miten ollaan kun kynsiä leikataan. Se sujuu jo paremmin, mutta pitää vieläkin jakaa useampaan kertaan/päivään, ennenko homma on ohi. Tänään leikkasin vasemman etutassun loputkin kynnet. Etutassuissahan sillä on kaksi ylimääräistä kynttä tassua kohti ja ne ylimääräiset on ongelmallisimmat, mutta eivät onneksi ole aiheuttaneet mitään haavereita.

Kävin eläinlääkäriasema Lemmikissä varaamassa Piipalle ajan sterilisaatioon. Puhuin samalla noista kynsistä ja kysyin mistä niiden käyttämiä sivuleikkureita vois hankkia, niin sanoivat, että ne on ihan tavalliset sivuleikkurit. Hoh! Mä olen noilla koruleikkureilla leikellyt kynsiä, mutta ne on ehkä aavistuksen liian leveät ja tuolta sanoivat, että mennä vaan rautakauppaan ja etsiä pienimmät leikkurit mitä löytyy, niin se on siinä. Minähän tietysti kaivelin nettiä ja löysin tämmöiset leikkurit, jotka vaikutti erinomaisen päteviltä, koska täytyyhän niiden olla (minusta ainakin) kuitenkin terävät. terottaakohan ne suutarilla tuollasia...

Tänään tajusin, etten ole laitellu iäisyyksiin yhtään videota tänne. Eipä silti, ne on niin laaduttomia, ettei kannttaiskaan, mutta niitä tuntuu olevan kännykässä enemmän kuin kuvia. Ehkä pitäs ostaa ihan oikea videokamera? No, tässä nyt kuitenkin yks video Lillistä, kun se on ihan kissanminttuhuuruissa. Ei se itse siitä mintusta ole moksiskaan,  kuten ei pahvilaatikoistakaan, mutta se tuoksu yhdistettynä laatikkoon onkin sitten ihan eri asia. :D

Piipan edistymistä

Piippa on mennyt etiäppäi ja siitä on tulossa iso kissaneiti. Viimeisimmät saavutukset ovat 1,7 metrin hyppy alaspäin ( ylimmältä hyllyltä sohvalle, oli pakko mitata) ja makkarin oven aukaisu. Ensimmäisen havainnoin kun neiti veti Leevin kanssa rallia. Sitä on kurnahteluun saakka jurppinut, että Leevi hyppii miten haluaa ja hänen pitää kipittää aina kiipeilypuun kautta, vaan alaspäin näköjään pääsee jo muutenkin! Toissayönä.. tai aamuahan se oli, Leevi taas herätteli jollottamalla ja raapimalla/paukuttelemalla (hoh!) kaapinovia. Raahauduin vessaan ja takas tullessa huomasin kaikkien olevan olkkarin puolella, niin pistinkin oven kiinni jatkaakseni unia. Kova möykkä ja mekkala kävi oven takana, ihan selvästi joku hyppi ovea vasten eikä pelkästään huutanut ja raapinut. Tungin sormen korvaan ja nukahdin. Herätessä tyrskähdin nauruun, Piippa ja Lilli pötkötteli vieressä niiko ei mitään. Sanoin Piipan nimen ääneen, niin se alkoi heti varsin tyytyväisen oloisena hurisemaan. Lilli ja Leevi ei harrasta hyppelyä ovea vasten, joten Piippa on ainoa joka voi olla syyllinen oven aukeamiseen.

Vatsapuolella ollaan menty niin, että Lillin edellisessä kirjoituksessa mainitsemani oksentelu loppui pariksi päiväksi ja alkoi uudelleen. Syytän lähikaupan ruokaa jota oli jääny edelliseltä kerralta kun laaturuoka pääsi loppumaan. Annoin sitä ihan huvikseen noin lisänä, koska pussi on vain n. 50g kokoinen ja Lilli söi sitä. Ja aloitti uudelleen yrjöämisen. Vaiva talttui sitten taas kolmen päivän kuluttua. Muistaakseni. Tilasin aiemmin Bozitan herkälle mahalle tarkoitettua ruokaa (jota ostin onneksi vain 4 tetraa), vaan se ei kelvannut kenellekään. Nyt sitten vedetään vaan Integran sensitiveä ja noita Applawsin raksuja. Nameinakin saa olla nuo raksut, vein kaikki muut työkaverille, että saa antaa niitä kissoilleen. Piipan ja Leevin kannalta tietysti ikävää, mutta Lillin mahan mukaan tässä on vaan mentävä.

Loppuun kuvatukset Piipasta leikkiradan kimpussa ja Lillistä, joka näyttää niin tuimalle, kun sen otsakarvat meni pörhölleen kun se hiero päätään kännykkään, jolla piti ottaa sievä naamakuva...

Niin mitä?

Minä mitenkään laiska ole, hirmuista kyytiä palloille!

Oksuja ja aurinkoa

Kevättä päin! Valon lisääntyminen on vaikuttanut meikäläiseen ainakin virkistävästi, kissat ei ole sen kummemmin reagoineet, tosin viihtyy ne partsilla paremmin kun ei ole niin kylmä. Ihme.

Lillillä on taas oksupäivät. Toissayönä kun kuulin oksentamisen ääntä, ihmettelin, että jopas se oudosti yrkkää, mutta aamulla kun ääni toistui selvisi, että se olikin Leevi! Meinas iskeä epätoivo, mutta Leevillähän on historiassa taipumus ummetukseen (on edellisien omistajien aikaan käynyt lääkärissäkin asiasta), jollon se alkaa oksentamaan, joten tyrkkäsin sille millin Duphalacia ja sittemmin ei ole oksentanut. Sen siitä saa kun on ahne raksuille! Onneksi asian hoito ei ole ongelma, Leevi antaa kyllä tunkea kitusiinsa lääkettä, toisin kuin Lilli, jonka on vaan sitten kärsittävä. Ajattelin sellastakin, että luovun tuosta kannellisesta sontalaatikosta kokonaan ja ostan tilalle tuollasen ison avomallin, koska pystyis paremmin seuraamaan Leevin vessakäyntejä.

Muutenhan täällä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä tapahtunut. Tein muutoksen kiipeilypuun paikan kanssa ja laitoin hyllyn tilalle. Muutos on otettu hyvin vastaan, vaikka tuolta hyllyltä on sekä Leevi, että Lilli tulleet ryminällä alas kertaalleen. Piippaa saattaa hieman jurppia se, että se joutuu aina kiertämään kiipeilypuun kautta päästäkseen hyllyille, kun taas isommat pystyy hyppäämään sinne suoraan kirjotuspöydältä. Rallia kun vetävät, niin varsinkin Leevi harrastaa korkeushyppyjä ja Piippa kurahtelee vimmatusti ja yrittää kipittää paikalle ja siinä vaiheessa Leevi saattaa jo hypätä alas. Piippa kiertää puun kautta, koska ei uskalla vielä tehdä sellasia hyppyjä.

Ostin myös sellasen korkean raapimistolpan, se on ollut varsin suosittu. Piippa tykkää kiivetä siinä, Lillikin on kiivennyt kun oon laittanu raksuja tolpan nokkaan houkuttimeksi. Leevi tietysti vain raapii sitä, ei kiipeile, kun on niin potrassa kunnossa. Mua kyllä vähä riipii, ettei ole tarveaineita eikä välineitä (eikä ehkä taitoakaan), kun haluaisin tuollasen kiipeilytolpan joka ylettyis kattoon saakka. Samoten haluaisin kiipeilypuun joka ois tehty puusta ja jossa ois oikeita oksia. Pinterestissä on vaikka mitä hienoja!

Haluaisin myös omakotitalon ja sinne kissoille tarhan, jonne pääsis sisältä suoraan jostain kissaluukusta. Ehkä keskityn haluamaan tuollasen puun. :D

Tässä kevään ensimmäisiä aurinkoisia kuvia. Piipalla on jotenkin valoherkät silmät kyllä, sen huomaa kun illalla tulee kotiin ja räpsäyttää eteiseen valot, niin se on ihan silmät sirrillään. Huvittaa joka kerta!

Häikäseeeee!

Pakkaspäiviä

Oon saanut tirskua moneen kertaan kovien pakkasten aikaan. Pakkanen ei huvita, mutta se huvittaa, kun tulen töistä kotiin ja tervehdys-seremonioiden ja riisumisen jälkeen kävelen parvekkeen ovelle, odotan, että kissat on siinä vieressä ja sitten tempasen oven auki. Voi niitä reaktioita! Leevi alkaa peruuttamaan järkyttyneenä, Piippa ja Lilli puistelee tassujaan ja kaikki kolme puistelee turkkejaan. Piippa tointuu ensimmäisenä ja hilppasee parvekkeelle raapimapuun kimppuun, sitten sinne menee nuo kaksi muutakin. Eihän ne pitkään siellä viihdy, mutta käväsevät kuitenkin. Osaavat myös vaatia ovea auki, niistä ois mahtavaa jos sitä ei suljettais, saisivat nuuskia raitista ulkoilmaa samalla kun makaavat patterin päällä tai muuten lattiapinnan yläpuolella, ettei tassuihin käy kylmä. Jeeesh, hyvä idea, mutta ei tule kauppoja kuitenkaan.

Teit tirkistysaukon? Nurkka on mielenkiintosempi!

Joku on yrittänyt nähdä ulos.

Lepotuoli on ollut ankarassa käytössä tytöillä. Niin ankarassa, että se hajos, yksi putkista meni poikki ja nyt siitä tuolista tuli kehto, joka ei kylläkään keinu. Kelpaa edelleen, joten antaa olla, nytkin Lilli siinä rellottaa tyypilliseen tapaansa mutkalla maha kohti taivasta. Kiipeilypuu sen sijaan aiheuttaa mulle harmaita hiuksia. Se on alkanut heilumaan aivan älyttömästi. Oon kiristänyt putkia, mutta ei auta, levyt heilahtelee niissä väleissä ihan holtittomasti ja tietysti koko systeemi. Jokainen taso pitäs vissii kiinnittää kulmaraudalla tolppaan ja helahoito pultata seinään. Koska en halua alkaa enempää reikiä porailemaan, oon ryhtynyt (taas) miettimään voisiko tuon vanhan puun ehjätä jotenkin ts. jos saisi siihen kiinnitettyä uuden tason. Tai sitten laitan sen hyllyn tuohon mitä suunnittelinkin, sohvalta ylettyy kyllä hyppäämään siihen päälle. Tai kirjotuspöydältä. Semminkin kun muutin tietokoneen takaisin vanhalle paikalle, että näen kissat, tuolla toisaalla istuessa kissat jäi aina koneella ollessani selän taakse enkä koskaan ehtinyt näkemään mistä esimerkiksi Leevin ja Lillin tappelut lähtee käyntiin. Tai miten hienosti Piippa ja Lilli painii keskenään.

Täydellinen lepopaikka!

Tullaan jo hyvin juttuun, arvostetaan samoja asioita!

KROOOH....