Lääkärissä taas

Tänään oli aika lääkäriin, että Lilliltä ja Leeviltä poistetaan hammaskivi. Leeville tilasin sen lisäksi kolmoisrokotteen ja Lillille kortisonia ja antibioottia. Oli tarkoitus laittaa molemmat samaan isoon koppaan, jolla nuo tänne tulivat ekan kerran, mutta Lilli vetäs kilarit ja tuumin, että siellä on täys tappelu päällä kohta, joten kahden kopan taktiikalla mentiin. Ja taksilla.

Kun sain nuo sinne, lääkäri sanoi, että jos joutuu poistamaan Lilliltä hampaan/hampaita, niin sillon kortisonia ei voi pistää viikkoon. Vähän ihmettelin, koska oon mä nyt jonkun verran noiden hampaita syynänny enkä mitään sitä kiveä ja ajoittaista ikenien punoitusta kummempaa huomannu. Mutta en ole lääkäri, joten en sanonut siihen kuin "joo". Lääkäri ihmetteli myös, että Lillin oireilu on jo nyt palannut, oksensi tänään aamulla ja näemmä eilenkin, löysin tänään kirjotuspöydältä makkarista vaahtoksun jäänteet. Kortisonin vaikutuksen pitäisi kestää 4-5 kuukautta, mutta viimeksi käydessä se kyllä sanoi, että joutuu varmaan pistämään kerran kuukaudessa. Että otapa siitä nyt selvä. Enkä tietenkään muistanut missään välissä kysyä, että kauanko sitä voi tuikkia ennenko raja tulee vastaan.

Mutta olipa ilo hakea nuo takaisin! Kumpikin oli erittäin hereillä ja lääkäri sanoi, että oli hämmästynyt siitä miten hyvät hampaat noilla oli, ottaen huomioon, ettei hammaskiveä ole poistettu koskaan. "Ei edes kiilteessä kulumaa!" se sanoi. Oli kuulema varautunut, että joutuu poistamaan hampaita, että on mätää ja sellasta. En kysynyt miksi se niin ajatteli, mutta kehuin koirien tonnikalanameja, joita annan noille ja joutuvat jäystämään niitä, että saavat syötyä. Tosin eihän nuo kauan niitä ole syöneet. Jotain teen oikein ja ehkä noilla on vaan niin hyvä kalusto, ettei se ala hapertumaan ihan helposti. Jos tuo Lilli kestäis raakaruokaa, niin sehän sais niitä raakoja kanan siipipaloja, niissä riittäs kans jäystettävää. 

Kotiin kun päästiin, niin Leevi ryykäs ensimmäisenä ruokakipolle, Lilli tarkisti huusholli, ettei ole tehty muutoksia hänen poissaollessaan. Kävin kaupassa ja ostin erityisherkkua, katkarapuja, joilla oon nyt vähän hyvitellyt noita kun vein sellaseen kidutuspaikkaan.

Vanhusten poissaollessa Piippa ja Martti vaan nukkui, mutta kun tulivat takaisin, niin Martti alotti hirveän huomion hakemisen. Taas on rallattanut ja vinkunut leikittämään. Kerroin sille, että jahka mamma pääsee talvilomalle, se saa tehdä myös reissun Lemmikkiin ja tulla sieltä takaisin peräpää keventyneenä...

Lopuksi kuva taas yhdestä nukkumistyylistä á la Martti. :D

Krooh!

Kuvia ja videoita

Noniin. Lisäilin tuonne juutuupiin videoita, laatu on sontaa, kuten aina, mutta kuitenkin. *klik*

Kuviakin tietysti on ja täältä pesee!

Martin asento on millon mikäkin...

Leevi ei voi syödä omaansa kun se kyttää Martin vauvaruokaa.

Lillin täydellinen kissakerä

Martin joogakerä :D 

Testasin saisko hyasintti olla rauhassa. Joopa joo.

Uusi vessa, Martti on ainoa joka tuota käyttää.

Lilli sen jälkeen kun sai kortisonia, ihan normaali kissa. Kai. 

Vanhukset katselee tipu-ohjelmaa.

Hupsistarallaa

En edes tajunnut, että on venähtänyt näin pitkä väli edellisestä kirjottelusta! Pientä vinkkiä tuli tänään, että vois päivittää, joten tässä nyt kuulumisia niin, että silmät menee sikkaraan!

Mun mielen päällä on ollut enimmäkseen Lilli ja sen vointi. Olin jo ajatellut, että Lillin päivät on luettu, koska oireilu, josta oon täällä loputtomiin horissu, paheni vaan. Sehän oksenteli ennen joulua, joulun aikaan ja taas vuodenvaihteessa. Sitten yhtäkkiä nettiä selatessa iski eteen ihan uusi mahdollinen diagnoosi, atooppinen iho! Hoitona on kortisoni ja minähän heti sitä ehdottamaan lekurille ja hän oli samaa mieltä, että vois kokeilla. Käytiin hakemassa se samalla kun nesteytettiin ja sai jotain muutakin piikkiä. Ja se kortisoni toimii! Eikä Lilli siis olekaan allerginen "kaikelle" kuten oon luullu! No, tästähän se ilo repes, ostin toisenlaisia raksuja, sellasia joiden pitäs auttaa karvapötköihin ja märkäruuaksikin oon ihan surutta syöttänyt muutakin kuin tonnikalaa. Ei ole ollut oksentelua eikä rupia eikä aknea ja tyttö on piristynyt silmissä! Ainoo erikoisuus on kuonon seudun tummuus, karvat on siinä jotenkin ohentuneet ja iho alla tummunut, en ymmärrä mistä siinä on kyse. Alkuun rapsuttelin sitä seutua kun luulin aknen levinneen (ja voihan se olla sitä, en tiedä), muttei irronnut mitään purua. Oon sanonu Lillille, että se alkaa harmaantumaan, mamman ikäloppu harppu!

Mun lelut!

Piippa on myös piristynyt, aloin jo olla huolissaan sen vaisuudesta. Nyt on vedetty rallia Lillin ja Martin kanssa niiko ei mitään ja pitkästä pitkästä aikaa se on tullut myös tähän tietsikkapöydälle ja kiivennyt syliin kuten ennen. Se saa olla siinä rapsutettavana just niin kauan kuin haluaa, en laske sitä lattialle ennenko se ite haluaa pois. Ei se kauan viihdy koskaan, mutta vähäkin on niin hellyyttävää!

Pötkötys

Leevin elämässä ei ole mitään uutta. Se on ikionnellinen raksuista ja niiden entistä runsaammasta määrästä. Ja se on edelleen ihan tosi tosi rasittunut tuosta kakarasta.

Vihjaisin, että raksubaari on tyhjä.

Ja sitten Martti. Ei mene kauaa, kun kiikutan kollipojan pallien poistoon, sen verran raisua alkaa olla muiden kurmoottaminen. Lilli kyllä vetää sitä pataan edelleen niin, että tajuaa paikkansa, mutta Leevi ja Piippa on helisemässä, koska ovat niin kilttejä, etteivät anna sille turpaan. Ja Marttihan sitten varmaan kuvittelee olevansa heti Lillistä seuraava ja kingien kingi. Se on ihan yhtä äänekäs ja riehakas kuin ennenkin, mutta se on siedättynyt entisestään silityksille, jopa tuntuis nauttivan. Jos lopettaa, se naukaisee tai laskee tassun kädelle, että jatka vaan. Nyt se on oppinut myös nousemaan jalkaa vasten ilman, että upottaa kynnet läskeihin. Ja ruokahalu on entisellään, viimeisin ällistyksen aihe oli, että se veti auringonkukan siemeniä, mutta se on oppinut, ettei meikäläiseltä varasteta ruokaa. Se kammoaa edelleen imuria, mutta rikkaimuri on ihan siedettävä. Laser-hiiri on parhautta ja Martti on täysin ehdollistunut sen naksahdukselle, pää alkaa pyöriä kuin markkinapallo kun se ettii, että missä se punainen piste on. Martin riehumisen myötä myös Piippa on päässyt uudelleen laserin jahtaamisen makuun ja välillä se tassuttaa Marttia päähän kun sitä ärsyttää, että kakara yrittää omia kaiken kivan. Hämmästyttävästi ne välillä ihan selvästi vuorottelee jahtauksen kanssa.

M-kirjain on pysynyt otsassa.

Ja kuten aina, tää taas tilttas, kun olisin laittanut lisää kuvia. Onkohan nää liian isoja tai jotain. Mutta ehkäpä teen seuraavaksi pelkän kuvapostauksen! :D  edit: Ihan ite ryssin, mutta olkoon nyt, olihan tätä jo tässäkin.

Joulua kohti

Mistähän sitä alottas. No, Lillin kanssa ollaan käyty lekurissa hakemassa kolmoisrokote, vaikka alun alkaen mentiin sinne uudestaan ilmaantuneiden rupien ja aknen vuoksi. Toki kun ajan olin varannu, Lilli koki ihmeparantumisen juuri ennen tuota päivää, mutta mentiin silti, koska tuo rokote piti saada joka tapauksessa. Lekurissa ei tultu hullua hurskaammaksi Lillin tilasta (paitsi, että se on allergiaa) ja luonnollisesti seuraavana päivänä Lilli aloitti oksentamisen. En lähtenyt enää sen takia uudelleen lekuriin, koska eipä sillekään mitään voi. Lääkäri ehdotteli myös niiden allergiaruokia, viiriäistä ja kania, mutta en suostunut edes harkitsemaan. "Kissat ei luonnossa kania syö" sanoi lääkäri, en sanonut, että harvemmin ne syö tonnikalaakaan. Tai kengurua. No, oksentelua kesti se normaali 6 päivää ja taas palattiin normaaliuteen, paitsi että ruvet ja akne ei näytä lähtevän. Oon nyt lisäilly ruokiin öljyä ajatuksella, että syö tai oo syömättä. Kyllä se on syönyt, mutta tuosta öljystä ei tunnu tykkäävän kuin pojat. Tytöt kääntyy pois kun haistavat, että oon laittanu sitä pöperöön, syövät kyllä sitten kun tajuavat, ettei muutakaan tule, mutta sitä edeltää kauhea härkkiminen ja kinuaminen. 

Sairas, ihan selkeesti :D 

Hommasin tuon lekurireissun jälkeen vihdoin ja viimein kissarattaat. Lilliltä pitäs poistaa hammaskiveä ja Leevillä sitä on myös, mutta en saa niitä yhtäaikaa lekuriin, koska en jaksa kantaa niitä ja taksia vältän jos vaan mahdollista. Tosin sellanen pikkuseikka tässä nyt on, että on talvi ja noiden renkaat on kuin sateenvarjorattaissa = ei kovin hyvä menopeli lumessa. Mutta ostin kuitenkin ja oon kyllä tosi tyytyväinen! Hullun maine kasvaa entisestään kun noiden kanssa viuhdon menemään, mutta eipä siinä mitään. 

Noniin! Joko mennään?

Martti oppii pikkuhiljaa sen tärkeän tärkeän asian, etten mä ole raapimapuu. Ei se osaa vieläkään tassuttaa ihan ilman kynsiä kun se haluaa huomiota, mutta se yrittää olla hellätassuinen. Ja onhan sillä ääni... voi hyvänen aika. Eikä se ymmärrä mitä mä meinaan jos sanon, että lopeta. Tai hiljaa. Ihan outoja sanoja. Ja kuinka voisikaan, kun on ihan hirveesti asiaa.

Ruuan suhteen Martti on ihan yhtä ahne kuin ennenkin, kaikki kelpaa. Kinkkukolmioleipiä en ehkä ikinä enää osta, koska sen paketin avaaminen aiheuttaa hulluuntumisen ja Martti on levittänyt sen muihinkin. Täällä alkaa ihan hirveä härdelli, jos tuota taivaan mannaa aion syödä, eikä puhettakaan, että voisin istua alas syömään. Samoin käy kinkkupasteijan kanssa, puhumattakaan jos on ihan oikeaa kinkkua. En siis tänä vuonna paista joulukinkkua, olisin hullu ennen joulun loppumista sen jatkuvan maukumisen vuoksi. 

Tänne se leipä!! Siinon kinkkupasteijaa päällä!

Piippa elää hiljaisesti ja huomaamattomasti. Se enimmäkseen makoilee tolpannokassa, toisinaan tulee tekemään puskuhyppyjä mun jalkoihin ja kyllähän se Martin kanssa reuhaa, mutta alkaa olla siihenkin vähän väsynyt jo. Monesti mietin, että miten voi olla niin täysin erilainen kissa, niin toisenlainen kuin muut ja aivan pienestä asti. Se ottaa kyllä nykyään enemmän hellittelyjä vastaan kuin aiemmin, ei enää niin usein yritä väistää silittävää kättä ja tulee jopa syliin makoilemaan. Arka se on edelleen ja suhtautuu epäilevästi öpaut kaikkeen, mutta saahan se olla ja kokea, että on kuitenkin turvassa. 

Mamman pullaposki <3 

Uksi auki niiko olis jo!

Leevi on nykyään yrmympi. Se ei jaksa kakaraa ja Marttihan kiusaa sitä välillä ihan työkseen. Tuossa eräskin ilta se jahtas Leeviä ja paini sen kanssa niin, että viimein lösähti lattialle pitkin pituuttaan syvään huokasten, kun oli niin rankkaa. Tosin se harrastaa tuota lösähtelyä muutenkin, oon aivan huvittunut siitä miten se noin vaan kesken kävelyn päättää pötkähtää. Tai nousee ja vaivoin raahautuu 30cm ja pötkähtää taas. 

Pötkähdys

Päätän raportin tähän, koska tää juuttaan bloggeri alko temppuilemaan. Mutta lisää tulee taas jossain vaiheessa. Saatan väsätä kuvakollaasin Martin pötkähtelyistä. :D 

Majoneesi-Martti

Tuon kakaran ahneus mun eväisiin on suorastaan ällistyttävä. Se ei koskaan ole niin syvässä unessa, etteikö älyäis mun äpöstelevän jotain ja ryllii paikalle vaikka silmät ristissä kuin ohjus. Ollaan käyty vääntöä siitä, saako pöydälle tulla vai ei sillon kun mamma syö, ei meinaa uskoa sanaa "ei".  Kaikki missä on majoneesia, on herkkua. Majoneesin seassa menee suolakurkut, paprikat ja sipulit niiko vettä vaan. Monet muutkin menee, ei tartte esimerkiksi leivänmuruja siivota, koska Martti syö ne, mutta majoneesi saa kissalapsen sekaisin eikä se silloin kuule mitään kieltoja. Oon nyt yrittänyt opettaa sitä siihen, että jos se pysyttelee pois pöydältä, se saa vähän majoneesia palkkioksi ja se on toiminut aika hyvin. Se on kuitenkin sellanen voimakastahtoinen ja sata lasissa-kissa, mun pitää yrittää sopeutua siihen.

Just heräsin, sä syöt jotain?

Oon nauranu sillekin, että se nukahtaa mihin sattuu, noin vaan. Että jos kesken kävelyn tulee uni, niin se tulee ja mitäpä sitä vastustamaan. Sen takia pitää aina olla tarkkana, ettei tilsi sitä kun ite kävelee, koska se voi olla ihan missä tahansa pitkin pituuttaan ja sehän ei väistä. Ja siihen ei voi luottaa, että se olis samassa paikassa missä sen näki kolme sekuntia sitten makaamassa, ei. Se vaihtaa paikkaa kuin eläis jossain Star Trek-maailmassa, sillä on joku pään sisäinen Spock, joka hoitaa sen paikasta A paikkaan B ilman, että kukaan edes huomaa.

Tässä yritettäs nukkua, kiitos!

Sammuin tähän pedin viereen

pööp

Martti vauhdissa taas

Yöllisen rymyämisen tulos

Halloween-Leevi

Kissojen tipu-tv

Lillin huono palvelija

Aiemmin kerroin, miten ihmeen mystisesti Lilli on parantunut kaikista vaivoistaan. Tietenkin aloin kehittelemään ajatusta, että ehkä syypää on tosiaan raksut ja Lilli kestää jotain muutakin ruokaa kuin vain Porta21 tonnikalaa aloessa. Koska täällä on aiemminkin syöty Pro Planin ruokia, tilasin niitä annospusseissa ja hyvinhän ne teki kauppansa, kunnes Lilli aloitti oksentelun ja sitten sille ilmaantui taas selkärankaan rupia ja leukaan kissa-akne. Lopetin Pro Planin ja siirryin takaisin tylsälle tonnikala-linjalle, niin vajaassa viikossa ruvet ja akne katosi. En tietenkään katsonut tuon Pro Planin ruuan sisältöä, mutta nyt kun syynäsin, niin se näyttää tältä: liha ja lihan sivutuotteet, kasviproteiiniuutteet, kala ja kalatuotteet (josta 4% lohta), öljyt ja rasvat, kivennäisaineet, sokeri, kasviperäiset sivutuotteet. Että eipä ihme, sehän on nähty kyllä, että Lilli ei lihaa siedä, varsinkaan sianlihaa. En millään viittis alkaa etsimään ja tutkimaan kissanruokien sisältöjä, haluaisin vain luottaa siihen, että jos sanotaan ruuan olevan vaikka lohiruokaa, niin se lohi tosiaan näyttelis pääosaa, mutta eihän se niin mene, tietenkään. Toisaalta, edullisemmaksi tulee tää nykyinen ruoka näiden ruokahalulla, että ei pidä vissii valittaa.

Tuossa joku aika sitten älysin Lillistä sellaisenkin asian, että se sietää nykyään korviinsa koskemista, eihän siihen mennytkään kuin kolme vuotta. Aiemmin se veti korvat päätä myöten kun silittäessä käsi tuli pään kohdalle, se teki sen jopa kun ei edes koskenut, jos rytmin perusteella odotti, että kohta se käsi pään seutuville laskeutuu. Mitä lie sen korville tapahtunut aiemmin, kun niin epäilytti.

Varpulipesu

Pikku riiwiö!

Voi Martti! Ei löydy sanoja kuvaamaan miten mua huvittaa ja hellyttää tuo pieni pakkaus punaista energiaa. On niin paljon sellasia asioita joita ei pysty tallentamaan, eikä kirjoittamalla varmaan avaudu kunnolla, mutta horisen kuitenkin.

Kun käytiin toisella rokotuksella, eläinlääkäri kysyi tunteeko Martti nimensä. Piti ihan miettiä ja sanoin, etten tiedä, koska se kirmaa paikalle ihan vaan kun kimitän, sanoin "Marttiiiiiiii!" tai en. Äskenkin se kiipesi partsin kiipeilypuuhun ja kysyin sisällä, että "Kuka se siellä niin kovasti pitää mekkalaa" (koska se maukuu samaan aikaan kun kiipeää, aina) niin se samantien kovasti edelleen maukuen tuli alas ja juoksun kanssa luokse. Se ilmeisesti olettaa, että kun puhun, niin on syytä olla paikalla, koska silloin tapahtuu jotain. Ehkä. Se on kyllä kiva kun se tulee luokse niin herkästi, noi muut ei tee sitä, paitsi Lilli. Oon varmaan jo miljoonasti kertonut, että jos alan jollekin puhumaan sellasella hellittelyäänellä ja silittelemään, niin Lilli ryykää kyllä paikalle huomauttamaan, että Hänen Kuninkaallista Korkeuttaan vaan pitää silitellä, ei muita.

Martti on heittäytynyt röyhkeäksi ruoka-varkaaksi. Lilli ja Leevi on aina väistäneet kun näkevät, että tuun tähän koneelle ruuan kanssa (ruokapöytäähän mulla ei edes ole) ja Piippa oppi sen niiltä, kun se on sellainen tarkkailija. Joskus, jos käy niin, että kissat jumittaa eikä väistä, niin riittää, että sanoo hus hus! Mutta Marttihan ei välitä tuollasista. Se jaksaa yrittää kammeta ittensä tähän ja varastaa mitä voi. Se alkoi siitä, että se tuli ja nyhtäs sämpylästä palasen ja palasi varastamaan vielä metukkaa siitä päältä. En älynnyt siinä edes kieltää, koska nauroin niin paljon. Eilen kyllä piti jo ajaa se pois, ei siitä tuu mitään, että se söis mun ruokia, koska sen ruokahalu on pohjaton. Tässä taloudessa on tuota evästä alkanut menemään ihan hirveitä määriä. Kun oli vain Lilli ja Leevi, riitti 400 gramman purkki päiväksi, siitä meni osa hukkaankin, kun piti heittää kupissa oleva vanha ruoka pois. Se riitti edelleen, kun Piippa tuli taloon, sillä erotuksella, että kupit oli tyhjeni. Nyt ruokaa menee melkein kilon verran päivässä eikä ole ollut sellasta ongelmaa, että töistä tultua tai aamulla herättyä kupeissa ois jotain jäljellä. Vapaapäivinä homma menee vähän toisin, jos oon kotosalla kaiken aikaa, sillon nuo ei syö niin ahneesti.

Mitähän muuta. No, Martti on tajunnut, että ulko-oven takana on toinen maailma. Se on yrittänyt ovesta ulos jo pariin kertaan ja hyvä kun pää ei ole jäänyt väliin. Eilen en ehtinyt estää sitä kun tulin kotiin ja se ryllisteli käytävälle. Onneksi se vähän pelästy sitä käytävää ja tuli samantien sisään, mutta tuostahan se alkaa, maailmanvalloitus, kun luonne on mitä on. En tiedä miten saisin opetettua sen, ettei siitä ovesta ole mitään asiaa ulos. Täytynee ehkä siruttaa se samalla ko vien kastraatioon jossain vaiheessa, ihan siltä varalta, että se tosiaan joskus karkaa. Niin ja kastraatiosta tuli mieleen, että ekalla rokotuskerralla lekuri sanoi, ettei Martin toinen kives ole laskeutunut ja että leikkauksesta tulee isompi, samanlainen ko naarailla, jos se ei sieltä ilmaannu. On ilmaantunut, kun tuossa kokeilin. Pikkuiset pallit, pari hernettä! <3

Semmosta tänne. Pistetään nyt vielä video Martin pesuhetkestä, *klik*