Tuon kakaran ahneus mun eväisiin on suorastaan ällistyttävä. Se ei koskaan ole niin syvässä unessa, etteikö älyäis mun äpöstelevän jotain ja ryllii paikalle vaikka silmät ristissä kuin ohjus. Ollaan käyty vääntöä siitä, saako pöydälle tulla vai ei sillon kun mamma syö, ei meinaa uskoa sanaa "ei". Kaikki missä on majoneesia, on herkkua. Majoneesin seassa menee suolakurkut, paprikat ja sipulit niiko vettä vaan. Monet muutkin menee, ei tartte esimerkiksi leivänmuruja siivota, koska Martti syö ne, mutta majoneesi saa kissalapsen sekaisin eikä se silloin kuule mitään kieltoja. Oon nyt yrittänyt opettaa sitä siihen, että jos se pysyttelee pois pöydältä, se saa vähän majoneesia palkkioksi ja se on toiminut aika hyvin. Se on kuitenkin sellanen voimakastahtoinen ja sata lasissa-kissa, mun pitää yrittää sopeutua siihen.
 |
| Just heräsin, sä syöt jotain? |
Oon nauranu sillekin, että se nukahtaa mihin sattuu, noin vaan. Että jos kesken kävelyn tulee uni, niin se tulee ja mitäpä sitä vastustamaan. Sen takia pitää aina olla tarkkana, ettei tilsi sitä kun ite kävelee, koska se voi olla ihan missä tahansa pitkin pituuttaan ja sehän ei väistä. Ja siihen ei voi luottaa, että se olis samassa paikassa missä sen näki kolme sekuntia sitten makaamassa, ei. Se vaihtaa paikkaa kuin eläis jossain Star Trek-maailmassa, sillä on joku pään sisäinen Spock, joka hoitaa sen paikasta A paikkaan B ilman, että kukaan edes huomaa.
 |
| Tässä yritettäs nukkua, kiitos! |
 |
| Sammuin tähän pedin viereen |
 |
| pööp |
 |
| Martti vauhdissa taas |
 |
| Yöllisen rymyämisen tulos |
 |
| Halloween-Leevi |
 |
| Kissojen tipu-tv |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti