Elämää The Maton kanssa

Tästäpä nyt riittää tarinaa! Sain nukkua Ruususen unta vajaan viikon, ennenko Piippa päätti, että nyt riitti. Se ehti kahtena aamuna herättämään mut messuamalla ja hyppimällä kahvaan, matto ei toiminut. Siirsin sen sitten lattialle ja sain pari yötä nukkua rauhassa, kunnes koitti tämä aamu ja Piippa päätti kokeilla onneaan. Onnistuihan se herättämään, ilmeisesti se hyppi kahvaa kohti jotenkin tuolta sivusta, koska rämähdykset ei olleet niin voimakkaita. Ehdin jo kirota maton alimpaan helvettiin, mutta sitten tuli hiljaisuus ja kuului "piip", matto oli yllättänyt hyppijän, hahaa! Sain onneksi vielä nukahdettuakin. Toivon nyt, että Piippa jaksaa muistaa asian edes jonkun aikaa.

En ota mattoa pois päiväksi, koska oon sen niin hyvin teipannut tuohon lattiaan. Jostain syystä en saa sitä myöskään pois päältä. Laite kyllä päästää useamman piippauksen merkiksi siitä, että se on pois päältä, mutta jostain syystä se menee taas itekseen päälle. Ratkaisu on tietysi napata paristo pois, mikä ei ole isokaan vaiva. Oon seurannut kissoja, että miten ne suhtautuu mattoon kun makkarin ovi on auki ja sinne on siis vapaa pääsy. Pojat menee maton sivusta sievästi niin, että tassut osuu korkeintaan maton reunoihin, siinä ei ole piuhoja. Tytöt taas osaa katsoa sitä paristorasian valoa, että vilkkuuko se ja sitten kävelevät yli. On ne viisaita!

Martin pallileikkauksesta ei ole seurannut mitään. Ei ongelmia, mutta ei myöskään jollotuksen vähentymistä. Ja kyllä se jaksaakin huutaa! Sen lempihommaa tuntuu olevan, että se hilppasee partsille ja alottaa siellä hemmetinmoisen joikaamisen. Huomasin tuossa, että se odottaa vissiin mun reaktiota, koska se joko katsoo suoraan muhun tai sitten, yrittäessään olla oikein ovela, istuu selkä sisälle päin, mutta korvat paljastaa, että se kuuntelee josko akka sanoo jotain. Ja jos sanon, ihan mitä vaan, se kirmaa riemastuneena mäkättäen mun luo ja odottaa, että nyt sitten leikitään. Eilen se taas oli partsilla huutelemassa hävyttömyyksiä ja Piippa taasen oli uunin edessä ja naukui, niin Martti kirmas mun luo ihan yhtä innolla, kuin jos minä oisin sanonut jotain. Nauroin katketakseni, että mene Piipan luo vaatimuksines, en se minä ollu!

Lillin kutinrintamalla ei uutta, kutisee edelleen jonkin verran, mutta ei ole oksentanut. Jotenkin odotin, että se nyt pääisäisen aikaan alottas yrjöämisen, kun ei ole eläinlääkäriasema auki, mutta ei. Paistaa se päivä joskus risukasaankin!