Siivouspäivä

Piippa sai kokea imuroinnin ihanuuden. Tai sen äänen, en imuroinu kissaa. Hienosti tyttö sinkoili karkuun, älys viimein mennä parvekkeelle tuota teknistä petoa karkuun. Imuri on tämmöinen ja ei kyllä voi kuin suositella. Ostin tuohon myös sellasen ison turbosuulakkeen, kyllä lähtee karvat matoista! Turbosuulakkeen kanssa meteli on iso (tänään jätin väliin, ettei pieni traumatisoidu), mutta tulosta syntyy. Muuten imuri on tosiaan hiljainen, mitä arvostan suuresti, enemmän kuin miljoonaa hepasuodatinta tms.

Ostin kaupasta kissanmaitoa, että josko tuo pikkunen sitä joisi ja kyllä joi! Joi niin, että aattelin sen kohta halkeavan. Leevi kävi juomassa myös, se kun on perso kermallekin, mutta Lilliä syletti. Lillin kunniaksi on kuitenkin mainittava, että myös se on edennyt nenä-etäisyydelle Piipan kanssa. Tassu oli kyllä valmiina lyömään, mutta ei lyönyt. Kehuin kovasti, oisin silittänytkin, mutta Lillin aivoon jämähti hetkeksi Epäilys ja sillon ei meikäläisen hyvätkään aikeet mene läpi ollenkaan.

Pitänee alkaa siirtämään hissuksiin tuota Piipan laatikkoa vessaa kohden. Vaikka on miten laadukas hiekka, eikä täällä kissanpissa haise, niin kiinteämpien jätösten hajulle se ei pärjää. Jossain vaiheessa Piippa saisi oppia katolliseen laatikkoon, ainakin jos tuo kuopimistapa säilyy, se roimii hiekkaan kaksin tassuin. Onneksi suunta on nurkista ja reunoilta keskelle, eikä toisinpäin.

Mitähän minäkin edellisessä kirjoituksessa horisin, etteikö mitään uusia edistysaskeleita olis tullu, tänäänkin jo vaikka mitä! Imurointi, Lillin kanssa nenättely ja nyt reviirikin laajenee, Piippa nimittäin marssi justiinsa makuuhuoneeseen. :)  Se on myös ottanu Lillin lempipaikan, rapinatunnelin leikkipaikakseen. Lilli on hieman tyrmistynyt asiasta, vaikka ei sekään siellä isosti leiki, mutta makoilee kun haluaa olla rauhassa, koska Leevihän inhoaa tuota. Tai syöksyy sinne pakoon, kun Leevi alkaa ahdistelemaan liikaa.

                                                                 

Lempijuttuja