tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulun Ihme

Heräsin eilen päikkäreiltä tähän näkyyn. Olen vieläkin ihan hykerryksissään onnesta. Lilli on kovin tarkka korvistaan, mutta eipä se aiemmin ole antanut Piipan pestä itseään muutenkaan. Toisaalta Piippa ymmärtää, että Lilli ei ole se kissa, jonka korvia saa kesken pesun alkaa pureksimaan tai jonka kaulanahkaan pureudutaan kun peseminen ei enää hotsita. Pesut pesuina, leikki leikkinä.


Paistoin eilen kinkun. Ihmeekseni täällä ei yksikään kissa välittänyt asiasta, mutta kun laitoin sen kinkun sitten parvekkeelle jäähtymään, Lilli havahtui, että siellä ois nyt herkkua!

KINKKUAAAAA!

Vaadin päästä parvekkeelle!




Yöllä oli sitten Leevi sitä mieltä (taas vaihteeksi), että jotain evästä pitää saada. Se on noin silmämääräisesti arvioituna lihonnut "sikana", joten ei kyllä tartte yhtään ylimäärästä, mutta vaatiahan aina voi. Sen tuloksena se joutu ulos makkarista, siinä samalla tietysti tytöt myös, vaikkei ne mitään olleet tehneetkään. Lykkäsin tulpat korviin ja jatkoin unia. Kuulin tulppien läpikin oven raapimisen ja naukumisen, mutta kylmä linja piti. Aamulla oli hiljaista, kaikki kolme rivissä oven takana kun avasin sen. :D

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Sunnuntaita

Täällä on vedetty taas sellasta rallia, että huomaan välillä vetäväni pään hartioiden väliin. Ja ketkä sitä rallia vetää? No Piippa ja *tadaa* Lilli! Ne on ihmeesti alkaneet tulla juttuun keskenään, jaksavat riehua pitkiäkin aikoja ja kun Lilli väsyy, Piippa ottaa uhrikseen Leevin. Se jännä tässä kyllä on ollut, etten aina edes tiedä tyttöjen painimatseista, kun ne on niin hiljaa, Leevihän parkuu ja suhisee aina. Ainoastaan jostain *tumps*-äänestä älyän, että jotain tapahtuu. Seurasin noita tytsyjä äsken (ja en tajunnu taaskaan, että vois ottaa kuviakin!) ja kyllä ne ihmeen tasaväkisiä on, Piippa ei ihan pärjää vielä, mutta eiköhän se ensi kesään mennessä.. tosin jäin myös miettimään, että hitostako mä erotan tappeleeko ne vai leikkiikö? Kaipa siinä jompi kumpi parkuu tai jotain, jos se totista tappelua on. Piipan etuna on nopeat refleksit ja ketteryys, Lilli yrittää jyrätä massalla.

Ostin tuossa toissapäivänä kissoille lampaantaljan, se on ollut suunnitelmissa pitkään. Hykertelin ajatuksissani, että oivoi miten onnellisia ne on kun pääsee oikein taljalle makoilemaan. Joopa joo. Sitä nuuskittiin, Leevi tarras reunaan ja puisteli sitä vähän ja sen jälkeen se on saanut olla, eipä vois vähempää kiinnostaa. Yritä tässä nyt miellyttää näitä, kun aina menee pieleen. :)

Nuuskis nuuskis. Vai tämmösen se nyt raahas tänne.

Katoppakö menin sun reppuun! Iiiihana reppu!

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Joulu tulla jolkottaa

Minähän en ole mikään jouluimmeinen, mutta tykkäisin kynttilöitä poltella läpi pimeän ajan. Nyt se on rajoittunut parvekkeen katosta roikkuviin lyhtyihin, koska kissat. Tykkäisin myös viritellä valonauhaa parvekkeelle, mutta sekin jäi, koska Lilli rakastaa pureksia ohuemmat johdot kappaleiksi. Ostin kuitenkin sellasen akryylitähden, jonka sain viriteltyä parvekkeelle, johto menee kattokoukkujen kautta niin, ettei kissat pääse sitä järsimään. Tykkäisin myös hyasinteista, mutta noiden viherpeukaloiden vuoksi olen senkin unohtanut, kunnes huomasin yhdessä facebookin ryhmässä vinkin, että sen vois laittaa sellaseen isoon lyhtyyn tai koristeeksi tarkoitettuun lintuhäkkiin! Hoo! Jälkimmäinen vois olla aika jesh, isoa lyhtyä en sais raahattua kotiin ja pelkäisin sen menevän rikki kun nuo vetää rallia. Jospa ens vuonna tuollasen viritelmän tekis.

Pakkaset tuli, kissat sähköistyi. Piippa on onneksi jo tottunut siihen, että rätisee ja saa räpsäyksiä kun silittää. Alkuun se kauhistui, kun kuono otti kipinää, mutta onneksi tajusi, etten mä sitä mitenkään pahoinpitele. Nuo toiset ei ole moksiskaan. Siltikin haluaisin ilmankostuttimen, koska inhoan ite tuota räpsähtelyä ja pyykkiäkään ei riitä joka päivälle. Oon kokeillu laittaa patterille märkiä pyyhkeitä yms. mutta ei se auta. Nytkin on kosteusmittarin mukaan 24% ilmankosteus, että ei ihme kun rätisee. Oon katellu sellasta ilmanpesuria, mutta se on niin arvokas, että toistaseks on jäänyt haaveilun asteelle. Pitäs saada lottovoitto, että vois ostaa kaiken mitä tarttee.

Ruokailupuolella on taas uudet kujeet. Aiemmin erinomaisesti kauppansa tehnyt Pro Planin ruoka on nyt ei-niin-hyvää. Myös Mac on saanut tylyn tuomion, ei tee kauppaansa ollenkaan. Nopeasti on Piippakin oppinut, ettei kaikkea tartte syödä vaan voi ihan hyvin nirsoilla. Työkaveri, jolle raahaan ruuat jotka ei näille kelpaa, nauroikin, että hänen kissut elää meikäläiseltä saaduilla ruuilla, niille kelpaa kaikki. Nyt on sitten listalla ollut Integran Sensitive-eväs, jota hommasin lähinnä Lillin vuoksi. Se kelpaa, ihme kyllä, vaikka ei ole edes soossissa ja tänään tajusin, että Lilliä ei kutita ollenkaan samaan malliin ko aiemmin, joten ehkäpä pysytään tuossa, kunnes se ei enää kelpaa. Myös raksujen suhteen oon ottanut linjan, että nuo saa niitä sekä aamulla, että yötä vasten. Ihan kokonaan se ei Leevin jollotusta ole lopettanut (tänään herätti taas viiden huitteilla), mutta saan enimmäkseen nukkua rauhassa yöni.

Kuvia on valitettavan vähän, en koskaan saa otettua kuvia sillon ko tapahtuu, paitsi jos nukkuvia kissoja kuvaa. Tässä sentään yksi, huonolaatunen kuva miltä näyttää kun Piippa haluaa parvekkeelle. Tuohon pitäs lisätä myös ääni.


maanantai 23. marraskuuta 2015

Leevi-rakas

Leevi on ollut viime aikoina hyvin aktiivinen. Johtuu raksuista. Kuten aiemmin lienen maininnutkin, minä pihistelen niitä, niitä ei mätetä kaiken aikaa ja silloinkin kun saa, se on hyvin vähän. Syytkin on esitetty joskus, mutta kertauksen vuoksi: Lilli vetää niin, että oksentaa ja se saattaa aloittaa oksentelukierteen. Leevi vetää minkä vetää, mutta menee todella herkästi ummelle. Piipan kohdalla ei ole syitä olla antamatta, ainakaan vielä.

Noh. Tuossa joku aika sitten laiskotti, laadukkaampi märkäruoka oli finaalissa, Sheba ei tehnyt oikein kauppaansa, joten laitoin kissoille normaalia enemmän raksuja illalla kun menin nukkumaan, ettei tule herätystä nälkäkuoleman vuoksi. Mitä Leevin päänupissa on sen jälkeen pyörinyt? No ne raksut. Se rakastaa raksuja. Se voisi syödä pelkästään raksuja. Se onkin sitten tomerasti ilmaissut mielipiteensä tarjoilun vähyydestä/olemattomuudesta aloittamalla jo pitkään poissaolleen käytöksen. Illalla kun menen nukkumaan, aamulla kukonlaulun aikaan, aina siinä välissä pitää kertoa, että raksujaaaaah! Raavitaan makkarin kaappeja ja jollotetaan, raavitaan väliovea ja jollotetaan. Ei usko jos kieltää, vaan se jatkuu kunnes reagoin liikkumalla, jolloin pitääkin toiveikkaana kirmata keittiöön, että jospa tuo typerä ihminen viimein tajusi. Eniten käytetty keino on The Tuijotus. Sitä harjoitetaan ihan koko ajan. Leevi istuu tässä näppiksen luona ja tuijottaa. Saattaa hurista samalla ja välillä oikein terävöityy, vetää päätä taaksepäin, silmät leviää ja sitten kun katson sitä silmiin, tulee pusku. Tai jos painan kaksoileukani rintaan, tulee pusku. Tai jos kysyn, mitähän asiaa herralla mahtaa olla, tulee pusku. Toisinaan Leevi nuuskii hiuksia, saattaa vähän pesaista niitä tai nuolasta otsaa. Silmälasien sangat on jostain syystä myös sen arvoiset, että suupieliä pitää pyyhkiä niihin antaumuksella. Mitä vain raksujen eteen. Sitten kun niitä on saanut (pakkohan se on!), kissasta ei näy jälkeäkään. Eilen kyllä härkin sitä, kun se aloitti huolellisen peseytymisen raksuannoksen jälkeen, märkäruoka ei saa pesytymään, sitä vain peitellään.

Ei saa edes peseytyä rauhassa!

Onko oikeasti liikaa pyydetty, että antaisit niitä raksuja?

Syyttää ahneeksi! Nytkään en syönyt kaikkea!

lauantai 21. marraskuuta 2015

Paluu normaaliuteen

Tärkein asia ensin: Lilli on terve! Jei! Lilli on myös ottanut takaisin paikkansa kuningattarena, se oli vähän katkolla sairastamisen aikaan. Näkyy nyt mm. siinä, että Piippa ei pääse ekana ruokakupille vaan siihen menee Lilli ja ei vaan päästä kakaraa kipolle. Piippa väistää vaikka sitä jurppii ihan mahdottomasti. Ei se kuitenkaan kauheen vaikeeta ole, kun ruokaa tulee heti seuraavaan kippoon.

Ruuasta päästäänkin näppärästi aiheeseen ruuan tilaaminen Zooplussasta. Taas. Ei ole pitkään pitkään aikaan mennyt se homma putkeen. Kuski soitti eilen, mutta en kyenny just sillon vastaamaan, koska olin töissä. Soitin sille takas kun pääsin töistä, sanoi ettei pääse tuomaan enää silloin, eikä seuraavalle päivälle ota ylimääräsiä kuljetuksia ja ens viikosta ei sanonu mitään kun ei ole ite töissä. Sano, kun kysyin, että sen uuden toimitusajan voi sopia netissä, koska "oot varmaan saanu sähköpostiin tiedon paketista". Menin nettiin. Ei onnistunut. Soitin firmaan (maksulliseen numeroon, tietysti) ja kysyin mikä on ongelmana. No, koska meillä on alaovessa koodi, kundi ei päässy sisälle jättämään lappua mulle josta oisin saanut viivakoodin jota tarvitaan siinä, että voi sopia uuden ajan! Että wuppiduu. Eikä se firman henkilökään uskaltanut luvata mulle mitään kun ehtona oli, että ennen puoltapäivää pitäs tulla (koska työ) vaan piti sopia, että tuovat paketin keskiviikkona kun olen vapaalla ja päivystän sitten päivän tässä, että koska se kuski soittaa. Tänään se kuski kuitenkin soitti ja sano, että on tulossa tännepäin, oonko kotona, tois paketin! Olinhan minä, paketti tuli alta viiden minuutin soitosta. Sano ovella, että ehtipä tuomaan ennenko lähen töihin.. en kerenny sanomaan, että en oo menossa töihin tänään (kuten sanoin jo eilen), kun se jo huikkasi heipat ja lähti. Miksi sen piti eilen kiukutella, että ei ota yhtään ylimäärästä lähetystä kantoon tänään? Sen vuoksi aiheutti mulle kuluja kun piti sitten soitella sinne firmaan. Ja arvatkaapa kuka eilen ehti kiukkupäissään tekemään tilauksen Peten Koiratarvikkeeseen, että viikon alussa sais kissoille ruuat tohon lähikauppaan? Kaiken tämän helvetin sokkaamisen jälkeen oon tullu tulokseen, että pääsen helpoimmalla kun tilaan ne kamat postiin (jos on pakko kerran tilata) ja jos en jaksa kantaa, otan taksin alle. Mulla on hermo aina aika tiukilla kun hommat ei suju sillee jouhevasti. Mustin ja Mirrin pakettien kanssa ei ole koskaan ollut tämmöstä ongelmaa.

Tänään oli Piipan kynsinleikkuu, tai osan kynsistä sain leikattua, osan leikkasin aiemmin. Oon tullu siihen ajatukseen, että kun Piipan steriloinnin aika koittaa, ne sais ottaa pois nuo ylimääräset kynnet. Varsinkin vasemmassa jalassa ylimääräisen varpaan ja normivarpaan välissä oleva kynsi on hirviö. Se kasvaa koukkuun heti ja on todella todella vaikee leikata. Koska ne on turhia kynsiä, kuten myös peukaloiden ulkopuolella sivussa kasvavat kynnetkin, niin aattelin, että sama kai ne ois poistaa, jos se ei ole kamala asia kissalle. 

Ja sitten kuvaa: Zooplussan paketissa oli kissojen lökötuoli. Lilli ymmärsi heti mistä on kyse ja Piippa sitten illemmalla. Leevi ei ole uskaltautunut vielä edes käväsemään tuossa. Mamman vellihousu. <3 


sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Viikonlopun viettoa

On ollu ihmeen rauhallinen päivä. Perjantaina olin pämppäämässä, lauantai meni sitten kissoja hyvitellessä. Hirmuisin läheisyysvaje oli Lillillä, jonka piti päästä vallan kahdesti kantopussiin tankkaamaan läheisyyttä. Ihan koko päivän se kulki perässä kuin varjo ja halusi olla liki. Piippaan se poltti päreensä kun nojailin makkarin ikkunan alla olevaan lipastoon ja tuijottelin ulos. Lilli tulee aina seuraksi ja hyvin usein myös Leevi. Piippa haluaa myös mukaan, mutta Lilliä se ärsyttää. Lilli nuuskas Piipan pyllyä ja sitten piti tassuttaa sitä päähän, vaan silti se oli Lilli joka nosti kytkintä, Piippa ei ollut moksiskaan. Leevi taasen kunnostautui heti aamusta (ja sitten yöllä) laittamalla hiukset uuteen uskoon, Piippa oli muuten vaan viiraustuulella. Tänään on vallinut rauha.

Lilli ei, edellisestä kirjoituksesta poiketen, ole vieläkään ihan kunnossa. Se ei eilisen aamun jälkeen ole oksentanut, mutta ruoka ei maistu. Oon kuitenkin tyytyväinen, että se juo ja on koko ajan myös pissannut, siitä huolimatta, että näytti siltä, että se oksentaa kaiken juomansa veden myös. Sen paraneminen muutenkin taitaa olla herran hallussa, koska se sai jo vissii pari viikkoa sitten naarmun naamaansa (epäilen Piippaa, sillä on niin helkatan terävät kynnet) ja sekään ei näytä parantuvan kunnolla. Naarmuun tuli rupi ja rupi lähti, mutta se kohta punoittaa edelleen.

Oon tässä miettinyt, että pitääkö mun hommata kirkasvalolamppuja vai mitä, kun kissat on alkaneet nukkumaan paljon enemmän. Jopa Piippa, jonka nyt pitäs vielä olla kakara ja riekkua päättömänä, nukkuu suurimman osan aikaa. Ei se jaksa intoutua meikäläisen leikityksistäkään kuin hetkeksi. Leevin kanssa ne kyllä vetää ainakin kerran päivään kunnon rallit ja muutenkin reuhaavat, mutta ei ihan samanlailla ko vielä kuukausi sitten.

Pitelen sua tassusta niin et karkaa <3

Pötkis

See no evil...

Kissikerä on aina suloinen!

tiistai 10. marraskuuta 2015

Kas, Lilli oksentaa!

Meillon oksupäivät menossa taas. Saan kenties syyttää ihan itseäni, kun menin antamaan kissoille raakaa broileria, ei tuon Lillin maha kestä näemmä sitäkään, kun muuten ei ruokailussa ole muutoksia ollu. Oon antanut kyllä aiemminkin broileria ongelmitta, mutta nyt saivat viikon sisällä kahdesti, se oli vissii liikaa. Keitin tänään aamulla seitiä, sitähän Lilli veti sillon aikojen alussa kun ekan kerran alko oksentelu ja se pysy sisällä, vaan nyt ei pysy sekään. Ekan kerran kuulin Lillin myös päästävän todella surkean mourun ennenko oksensi, hyvä etten alkanu itkemään kun niin säälittää toinen. Eikä tässä taaskaan voi muuta tehdä kuin odottaa, että tuo menee ohi. Tulevaisuudessa sitte ei mitään raakaruokaa, ei vaikka miten sitä suositeltaisiin. Odotettavissa on massiivinen mattojen ja lattioiden pesu, vielä sitä ei kannata tehdä kun tuota oksentelua tapahtuu varmasti vielä moneen kertaan.

edittiä iltapäivällä: Kotiin tultua keitin kanaa, Lillikin sitä vähän söi ja ei oksentanut! Että jospa tää nyt sittenkin meni jo ohi. Ajattelin aamulla, että kun kirjotan asiat ylös, niin ehkä ne muuttuu. Kokeilempa nyt sitte äh-hem... eeeen varmaankaan saa seuraavaa loton täyspottia en....
;)

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kuvasaastetta

Joopa joo. Alan blogia pitämään ja heti alan myös himmailemaan sen kanssa. No, laittelen nyt sitten kuvia ainakin, osa otettu uudella kameralla (jonka hienouksia en edes tajua) ja osa kännykällä.


Lilli villiintyi uudesta puusta

Vanha puu lähti partsille, Leevi omi sen!

Kissankarvoista tehty pallero, Piipan lempilelu

Tein majasta pedin, sai hyväksynnän!

4.11.2015 Piippa uskaltautui kaapin päälle <3

Ruokarauha

Kerrankin yhdessä!

Peti käy myös kahdelle :)

Ryijyn uusi elämä makuualustana saunassa

Jaksaa se vielä vähän paistaa..

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Uusi kamera!

Tänään hain uuden kameran. Kun sain sen ladattua, se piti testata heti, sitten vasta aloin lukemaan ohjeita. Mun pitää hommata isompi muistikortti ja uus adsl-boksi, tää nykyinen on vissii jo liian vanha, koska se ei pelitä kameran kanssa. Myös siksi uusi boksi on tarpeen, että Leevi-rakas on tipauttanut nykyisen lattialle kahdesti. Jo ekalla katkesi antenni (ehjäsin teipillä), nyt tokalla se kiinnitys vaan vähä lässähti.

Ostin myös uuden kiipeilypuun. Kuvassa se on vielä keskellä lattiaa, mutta tuon perään irrotin vanhan seinästä ja raahasin parvekkeelle. Siinä olikin työ, koska etenkin Leevi meni ihan sekaisin siitä! Se hyökkäsi ensin alaosan kimppuun ja sitten itse puuhun. Kun olin päässy partsinoven kohdalle, se kiipesi ylös asti ja olin pulassa, että miten saan puun kynnykseltä partsin puolelle kun kissa on siinä puun ja yläkarmin välissä. Eikä siinä kaikki! Lilli päätti tulla sinne myös, antoihan se puun uusi sijainti ihan erilaisia näkövinkkeleitä. Leevi tassutti Lilliä ja puri sen tassuja kun se ähräs itteään ylös, minä pitelin puusta ja nauroin niin, että olin pissata alleni. Piippakin meinas liittyä joukkoon, mutta Leevi oli sen verran ärhäkkänä, että se katsoi paremmaksi seurata tilannetta kauempaa. Koska kissoilla ei tuntunut olevan aikomustakaan lähteä pois, ravistelin puuta sen verran, että niiden oli pakko mennä alas ja sain sen viimein raahatuksi parvekkeelle. Työkaveri ois siitä kiinnostunut, aikoo tulla katsomaan, mutta jos se ei sitä ota, niin saatan jättää sen partsille tuollasenaan.

                            
                                                           Kolmikko kerrankin yhdessä
  

                                                        Tämähän on hyvin jännä!

torstai 15. lokakuuta 2015

Kameraa odotellessa.

Tilasin uuden digipokkarin. Ei mikään ihmeellinen, mutta varmaan kuitenkin parempaa laatua syntyy kuin kännykällä kuvattaessa.

Lykkään tähän parit huonolaatuset videot. Lyhyestä virsi kaunis noin muutenkin. :)



lauantai 10. lokakuuta 2015

Puun kuolinkorahdukset

Nyt se sitten tapahtui, mitä oon pelänny: kiipeilypuu hajoaa. Lilli tapansa mukaan ponnisti keskitasolta seinähyllylle (ja samaan aikaan katselin uusia kiipeilypuita netistä), kun se taso sano *räks*. Nopeasti vilkaistunakin huomasi, että se oli sitten siinä. Tason kannatinpuu oli halki ja puussa oleva kolo, mihin taso oli tuettuna, oli säleinä. Taso piti saada irti siinä törröttävien ruuvien vuoksi ja tietysti siksikin, ettei se kestänyt enää edes Piipan painoa, sitä varten aloin purkamaan sisalköyttä ja siitäkös Piippa riehaantui! Se reuhas köyttä metsästäessään ees taas sohvan, lattian ja puun väliä, innostuksissaan rei'itti muutaman sormen ja sai Lillin hermostumaan niin, että se löi Piippaa tassulla. Kun olin ährännyt köyden irti, ähräsin sen vielä takaisin (edelleen Piipan ystävällisellä avustuksella), että sain sen loven itse puussa peittoon. Kaiken reuhaamisen seurauksena Piipalla oli kovasti punehtunut ja kuuma nenä. :D

Sitten mietin tajuaako kissat, että sitä tasoa ei ole. Lilli ei ainakaan tajunnut ja se on se viisaampi noista kahdesta isosta. Hyppäs kuten aina seinähyllylle mennessään, tällä kertaa oli tyhää alla ja kissa päätyi sohvalle. Oli muuten todella hölmistyneen näköinen! Sitten se oli helisemässä, että miten päästä ylätasolle kun ei oikein jaksa kiivetäkään. Jotenkin se itsensä sinne punnersi ja pääsi viimein seinähyllylle. Alastulohan ei ole ongelma, se vaikka hyppää sieltä sohvalle tai lattialle. Piippakin kiipesi ylätasolle, se pitäs nähdä miten se tulee alas, kun se on tottunut tulemaan pylly edellä ja nyt on vähä pidempi matka. Nyt sitten hirvittää, että entäs kun nuo alkaa vetämään rallia, siinä on Leevillekin ihan tavallista hypätä sille edesmenneelle tasolle ja siitä suoriutua hyllyn kautta kaapin päälle. Voi voi. Ja nyt on niin köyhää, ettei ole varaa ostaa uutta kiipeilytelinettäkään ennenko ens viikolla. :(

Kädet ristiin kyynärpäitä myöten, ettei mitään satu ennenko se uus teline tulee.

torstai 8. lokakuuta 2015

Piipan nälkä

Olen taas hämmästynyt siitä, miten paljon Piippa syö. Laitoin töistä tultua Applawsin kanaa jokaiselle oman pussillisen. Piippa vetäs omansa ja meni sitten syömään Leevin osuuden, koska Leevi ei taas tiennyt mitä tehdä ja tyytyi vaan lipomaan niitä roippeita. No, sitten Leevi tuli tähän pöydälle härkkimään, että ois nälkä. Menin ja laitoin ruokaa kippoon, vähän yhteen (koska Piippa tulee syömään aina, oli nälkä tai ei), toiseen vähän enemmän (Piippa iski kiinni myös siihen) ja kolmanteen loput. Leevi ei saanu syötyä loppuun edes vajaata pussillista ruokaa, koska on rönkeli, mutta Piippa veti sitten sen mitä Leeviltä jäi. Ja aina kun meen keittiöön, Piippa on jaloissa kinuamassa ruokaa. Leevillä taas oli mielessä raksut. Siinä vaiheessa Piippa oli jo sängyllä nukkumassa, mutta se tietty paukkas paikalle kun ruuasta on kyse. Laitoin sille ehkä 20 penturaksua, isojen raksuja sitten vähä enemmän. Pelasin kuppien kanssa aikani, kun Piippa ei tiennyt mille kupille ois menny, Lilli löysi omansa ja Leevi tapansa mukaan meni hämmennyksiin eikä osannu syödä ollenkaan. Laitoin sitten Piipan omalle kupilleen ja siihen se ihme kyllä jäi, mutta ahahahaaa, eipä maistunutoikein raksut, oli se sittenkin sen verran täynnä! Tällä kertaa Leevi sitten sai syödä sen mitä Piipalta jäi (ja sehän söis mielellään aina penturaksuja) kun tyttöjen huomio kiinnittyi siihen, että parvekkeen ovi aukesi.

Mistä päästään sivuaiheeseen: talvi on tullut, perkkeles! Pää jäätyi kun poljin kotiin, pakkasta kaksi astetta. Partsin ovi oli ollu päivän auki, mutta se ilo loppui nyt, karkaa lämmöt harakoille. Lilli on löytänyt taas patterin ihanan lämmön, kissat ei siinä olekaan viihtyneet koko kesänä.

Piippa on kunnostautunut myös porukan hätäilijänä, mitä tulee siihen, että olen paikalla, mutta en tavoitettavissa. Käyn nykyään suihkussa niin, että laitan oven kiinni, koska Piippa sotkee lattiat hyppimällä märän lattian ja hiekkiksen väliä. Piippa sitten istuu suljetun oven takana ja miukuu surkeana, ennen se oli Lillin homma. Lilli ei hätäile enää ollenkaan, sen mielestä vissii riittää, että yks huolehtii. Kaikki kolme on kyllä siinä ovella oottamassa kun avaan sen, että siinä suhteessa mikään ei ole muuttunut. Samoin jos meen partsille ja laitan oven kiinni, niin Piippa on se, joka parkuu, hyörii ja tuijottaa lasin läpi. Lilli istuu tyynesti ja odottelee, tietää, että tuun kyllä takas sieltä. Ennen Piipan tulos se aina raapi lasia ja toljotti, vaan nyt se on niin olevinaan, vilkuilee Piippaa kuin sanoakseen, että "Hmph, kakara, ei yhtään malttia!".

                                                                         Väsyttää!

torstai 1. lokakuuta 2015

Herättäjät

Nälkää se ei ainakaan voinut olla, joten veikkaan ihan vaan tylsyyttä. Havahduin siihen, että Lilli pureksi mun sormia, hellästi kuten aina, mutta silti. Rapsutuksia ois kenties pitänyt saada, sen merkki se tavallisesti on, mutta ei se puoliunessa ole eka asia mielessä. Kun piilotin kädet peiton alle, se yritti tunkea perässä, mutta luovutti sitten.
Seuraava havaitsin, että Piippa oli hyvin vakuuttunut siitä, että peiton alla on joku öttiäinen, jota pitää metsästää. Se tömpsäytteli peittoa/jalkoja vasten samaan tapaan kuin elukat tekee ulkona, kun lumen/maan alla on joku elukka joka pitäis saada esiin, eli kaksin tassuin tömähdetään päin. Ja sitten piti raivoisasti yrittää kaivaa ittensä peitosta läpi. Koska Piippa on vielä kevyt, se lähinnä huvitti, mutta hereille se sai kuitenkin. Sen sai loppumaan vaihtamalla asentoa niin, että vippas peittoa jaloilla, jolloin Piippa singahti päältä pois.
Uudelleen uneen, kunnes havahduin siihen, että Lilli silppuaa pahvilaatikkoa sängyn alla. Se tarraa hampailla, nostaa ja räpsäyttää laatikon lattiaan, ihan tolkuttoman ärsyttävä ääni! Koska ei uskonut puhetta, suihkin vesipullolla summamutikassa sängyn alle ja lähti se sieltä jolkottamaan pois. Nyt, vihdoinkin, se pahvilaatikko lähti myös.

Että virkeää huomenta vaan.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Kranttuilua

Mjooh. Piippa on hyvä syömään kaikkea mitä sille tarjoaa, mutta osaa se kranttuillakin. Mulla on nyt ehkä viittä eri sorttia kissanpennun ruokaa, joita se kyllä syö, ei siinä mitään, mutta auta armias kun laitan isommille niiden ruokaa, niin siihen on iskettävä kiinni välittömästi. Nyt ruokailu on yhtä kuppien kanssa tolskaamista. Ensin laitan Piipalle, että se edes alottaa syömään. Sitte laitan isojen kuppiin, jollon Piippa menee siihen syömään, Lilli menee toiselle kupille ja Leevi-parka hohhailee, että ei saa syyä. Laitan sitten kolmanteen kuppiin loput ja työnnän Leevin eteen. Mun pitäs ehkä laittaa isojen ruokaa Piipalle, sitte vauvaruokaa seuraavaan jollon Piippa hyökkää sen kimppuun, sitte siirtää se isojen ruoka Lillin eteen ja laittaa Leeville loput. Tai ehkä luovutan ja syötän kaikille samaa. Tänään tuli Zooplussan tilaus ja siinä oli mm. Applawsin kanaa. Laitoin tarjolle ja Piippa taas iski kiinni ihan vimmassa. Lilli toiselle kupille ja ne mätti menemään ihan kilpaa. Leevi ei niin välittäny, anto tyttöjen syödä rauhassa ja kyllä ne söikin! En käsitä miten Piippa veti saman verran ko Lilli, kokonaisen pussillisen yhdellä kertaa. Se oikein ravisteli niitä palasia, oli niin jännää evästä.

Ostin Levin-reissulta fleece-ponchon. Lilli tykästyi siihen ihan täysillä ja teen siitä välillä kissankantopussin. Tänäänkin Lilli vihjaili, että vois mennä pussukkaan ja niin se teki. Kävin tyhjentämässä pesukoneen ja laittelin pyykit kuivumaan ja Lilli kulki näppärästi mukana huristen taukoamatta. Tulin sitte tähän koneelle ja Lilli pötkötteli edelleen pussissa. Piippa päätti tulla tutkimaan tilannetta, joka oli siitä vissii varsin mielenkiintoinen. Lillistä näkyi vaan pää ja Piippa meinas alkaa putsaamaan Lilliä, mutta estin sen, koska en halunnut Lillin kynsiä rinnuksiini kiinni, ilme oli jo vähän sellanen. Lilli huomas, ettei se pussissa olo ole paras idea, koska se ei mitenkään päässy tassuttamaan Piippaa ja Piippa oli aiiiiiivan liian lähellä ja liian innokkaan oloisena, että kehittelee jotain kimppuun käymis-jutskaa, joten se jätti pussin. Nyt se kehittelee iltariekkua tuossa, pään kääntelystä ja kurahtelusta tietää, että kohta alkaa ralli.

Tyttöjen välit ei ole lämmenneet riekkumista pidemmälle, mutta ei tarvitsekaan, eivät kuitenkaan tappele. Tuossa yks ilta viskelin kissoille pakastekuivattua kalkkunaa, niin ehdin jo vetästä nopsaan henkeä, kun Piippa hyökkäs sen palan kimppuun, jota Lilli söi. Vaan Lilli länttäs tassulla Piipan pään lattiaan ja tuijotti kuin sanoakseen "koitapa kerran vielä" ja päästi irti, Piippa lähti pois paikalta kiireen vilkkaa eikä yrittänyt enää. Mua huvitti ja toisaalta olin iloinen, että Lilli ei sen kummemmin siitä törkeydestä hermostunut. Nyt ne sietää sen verran hyvin toisiaan ja osaavat olla, että kaikki kolme kissaa löytyy aamulla sängystä, vaikka Lilli meneekin alkuun eri paikkaan nukkumaan. Se on myös näyttänyt Piipalle, että meikäläisen peiton alle voi möyriä nukkumaan, yhtenä aamuna heräsin siihen, että siellä oli Lilli ja heti seuraavana aamuna Piippa. Kummasti se pienikin kissa lämmittää, kun se on kropassa kiinni, huomasin. :)
         
                                                                       Kantoliina

maanantai 21. syyskuuta 2015

Reissusta kotio!

Kävin perjantaina aamupäivällä Piipan kanssa eläinlääkärissä hakemassa tehosterokotuksen. Kaikenlaista siinä ehti lääkäri jutella, esimerkiksi sen sanoi, että punaset kissatytöt on harvinaisempia ja että olisi kannattanut ottaa poikakissa, koska nartuilla saattaa yhteiselo osoittautua mahdottomaksi kun syntyy taistelua pomon paikasta. HÖH! Mistäpä tuon olisin edes älynnyt, mun mielessä oli vain, että Lilli ei joutuisi kahden pojan mielenkiinnon kohteeksi, kun siinäkin on jo kestämistä, että Leevi ahistelee. Aika näyttää sitten, mitä tapahtuu, en halua ajatella edes asiaa.

Sitten pitikin lähteä Leville viikonlopun viettoon. Olin nakittanut työkaverille kissojen hoitamisen. Kaveri otti perjantai-illan käynnille mukaan miehensä, että tämä pääsee Piippaa katsomaan. Olin jo sanonut, että Lilli epäilemättä ilahtuu siitä, että taloon tulee mies ja niinhän siinä kävi, Lilli suorastaan hurmioitui ja varmaan varasti huomion. Kuka sellasesta pienestä rääpäleestä vois edes kiinnostua, kun paikalla on muhkea iso tyttö!

                                                                      Ihana mies!!

Mulla oli reissussa karsee ikävä kissoja. Kotiin päästyä odotin Lillin ripittävän mut, mutta ei sanonu mitään! Piipalla oli ollut ehkä eniten ikävä, sen pystyi päättelemään siitä, että se antoi pidellä normaalia enemmän, eikä kiemurrellu sylistä pois silloinkaan, kun kippasin kissin selälleen ja suukottelin kovasti. Lilli pakeni aika pian mun hellyyden osoituksia kaapin päälle, että hullu akka kun pussailee ihan liikaa! Leevi tapansa mukaan ei hötkyillyt, seurasi kuitenkin tiiviisti kannoilla. Illalla oli sitten taas taistelua siitä, kuka siinä meikäläisen pään vieressä nukkuu ja Piippa olisi halunnut painia. Homma päättyi siihen, että kolmikko kirmasi olkkariin kun viimein ärähdin ärräpäitä, hissuksiin ne sitten hiippaili takaisin ja loppuyö sujui hyvin. Kahdeksalta aamulla oli taas herätys kun jotain nujakointia oli sängyn alla, mutta koska olin saanut nukkua ihan rauhassa, niin ei sen väliä. Nyt on onneksi vielä pari vapaapäivää, niin toipuu reissun rasituksista.
 
                                                       
                                                  Jätä jo se kännykkä ja rapsuta mua!

tiistai 15. syyskuuta 2015

Rallihirmut

Lilli ja Piippa on nyt toista iltaa vetäneet rallia! Ei haittaa, vaikka jännitys kasvaa liikaa ja leikki päätyy murinaan puolin ja toisin, ne kuitenkin leikkii! Enimmäkseen se menee niin, että Piippa jahtaa Lilliä, joka kirmaa karkuun innoissaan, se päättyy usein siihen, että Lilli alkaa jahtaamaan Piippaa ja kun se on tottunut Leevin kanssa olemaan varsin raisu, niin sitte pientä alkaa pelottaa. Mutta kuitenkin! Lilli on ehkä hoksannut, että jos se mielii rällätä muutenkin kuin yksin (ei yhtään hauskaa), niin sen pitää oppia sietämään Piippaa, koska Leevi ei enää ralleja vedä. Se on vissii niin loppuun saakka kiusattu ja rasitettu Piipan toimesta, että varmaan laittaa tassut ristiin siitä ilosta, että joku muukin kuin se on Piipan mielenkiinnon kohteena.

Tuossa leikittiin myös laser-hiirellä ja Leevikin muutaman kerran vaivautui juoksemaan sen perässä. Ekalla juoksukierroksella Piippa jäi jalkoihin, mutta se oppi kerrasta ja parilla seuraavalla se teki hirmuisen hienon loikan ilmaan justiin ko Leevi oli kohdalla. Se on hämmästyttävän nopea reflekseissään. Sitten Piippa alko jahtaamaan valopistettä ja Leevin mielenkiinto lopahti siihen. Iltariekkujaisten ideana on taata hyvät yöunet meille kaikille, mutta tuo pieni pakkaus latautuu aika nopeesti kyllä.

                                                          Kyllä näillä passaa pinkoa!

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Piippa, Piippanen, Pimpula

Tuo tytsykkä tuo kyllä elämään hirmuisesti iloa! Ehkäpä ihan meidän kaikkien, Lillinkin, nyt kun sen ei tartte rähjätä sille joka käänteessä. Tuossa yks päivä helliinnyin tikahtumiseen saakka, kun Lilli pesi itseään ja Piippa selvästi otti mallia. Lilli oli jalkatuolin päällä ja Piippa olkkarin pöydällä matkimassa. Aina välillä ajatus herpaantui ja piti hypähdellä, mutta sitten se taas vilkaisi Lilliä joka uutterasti jatkoi pesuaan ja niinpä sitten Piippakin. Tätä jatkui lähemmäs kymmenen minuuttia ja aloin ajatella, että oonko koskaan nähny Lillin pesevän itseään niin huolella ja että näyttääkö se tietoisesti mallia tuolle kakaralle? Ja Leevi-rakashan on edelleen ihan käsittämättömän ihana Piippaa kohtaan! Illalla se sai jopa vähän nuoltua Piipan päätä ennenko se intoutu taas riehumaan ja toisaalta Piippa nuoli Leevin korvaa ja yritti pestä sen viikset, mutta sitten riivaaja otti taas vallan ja piti pureutua kaulaan/korvaan/tassuun kiinni. Hyvin se kuitenkin tajusi ilman isompia komenteluja Leevin taholta, että nyt ois nukku-aika, paino päänsä Leevin kylkeen ja alko koisimaan. Aawwww!!

Tänään oli Piippa taas herättäjänä kahdeksan aikaan. Onneksi olin nukkunu hyvin ja ihan sopivan pitkäänkin, niin jakso nousta. Aamupalan ja vessareissun jälkeen Piippa riehui kiipeilypuussa niin, että lopulta läähätti suu auki, mutta ei vaan malttanu lopettaa. Mun piti mennä sohvalle istumaan, jollon se jätti kiipeilypuun rauhaan ja siirty viereen. Aikansa se siinäkin yritti riekkua, minä sille juttelin hissuksiin mukavia ja urvahti se viimein uneen. Kolme tuntia se veti unta palloon ja sitten oli taas uudistunut kissa valmiina uusiin riekkumisiin!

Tässä pari videota siitä, miten Leevi saa Piipan lopettamaan riehumisen (äänet lähtee Leevistä ja sorppa kun vessan lattia ei ole edustuskunnossa) ja miten Piippa riekku puussa...


lauantai 12. syyskuuta 2015

Aamupörinöitä

Piippa päätti herättää mut 7:30. Lähti se lipettiin kun kiljahdin, kissan terävät kynnet selässä karistaa unet hetkessä. Ajattelin kuitenkin nousta ylös, kuudes työpäivä (tai no ilta) edessä, vaan sitten koittaa pari vapaapäivää, joten päätin pestä pyykit pois kuleksimasta ja leipasta sämpylöitä, ihan ko oisin hyvinkin ehtoinen emäntä.. en ole, tää on just sitä pörinää, mikä otsikossa tuli sanottua. Joku väsymyksen tuoma sekavuustila yhdistettynä ajatukseen, että viimein pääsee vapaalle.

Mutta oli mulla asiaakin. Lilli ja Piippa on lähentyneet viimeinkin. Hyvin vähän, mutta silti. Se ilmenee niin, että joka kerta kun tulevat vastakkain, Lillin ei tartte tassuttaa ja myös niin, että Lillikin on siirtynyt nukkumaan sänkyyn. Se oli pitkään poissa sen jälkeen kun Piippa keksi, että siellä pitää nukkua koska muutkin nukkuu. Piippa myös välillä uhitteli oikein ja "vallotti" sängyn, seisoi tomerana ja tuijotti Lilliä, että tää on nyt mun aluetta. Vaan viime yönä kaikki kolme nukkui vieressä ja olivat niin, että Piippa nukku Leevin ja Lillin välissä. Piippa on myös alkanut vähän sellaseksi, että se tulee viemään huomion jos palluttelen ja silittelen muita. Eilen piti siirtää se pois Leeviä härkkimästä kun nukkumaan mennessä oli se Leevin spesiaali-hetki. Kyllä se pysy poissa, varsin tottelevainen tyttö, mutta vaatii välillä vähän topakamman kiellon, että uskoo. Tänään se änkes syliin kun silittelin Lilliä, ihan vaan uhalla, koska Piippakaan ei välitä olla sylissä ja silittelykin on sen mielestä vain kutsu reuhaamaan. Lilli lähti sitten pois kun sitä selvästi syletti, vaikka paremmin tuota kakaraa sietääkin. Kyllä se tästä!


keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Pellettiloota ja notkuva raapimapuu

Ajattelin, että laitan kuitenkin, vaikkei tarvetta ole, kissalapsen laatikon hollille ja sinne noita tilaamiani pellettejä, että jos kelpais ja sais käytettyä pois. No, ihan ei menny niiko aattelin, Piippa nimittäin tykkää käydä hakemassa sieltä laatikosta pelletin tahi kaksi laatikon edustalla olevalle matolle ja sitten alkaa riehumaan niiden kanssa. Matto on jatkuvasti rutussa ja Piipan riekkumisen vuoksi esimerkiksi Lilli kuvittelee, että siellä maton alla on jotain jännää ja senkin pitää päästä rempomaan se matto nurin jos oon sen oikassu. Ehkäpä viskaan pelletit roskiin ennenko toi kakara tukehtuu sellaseen.

Raapima/kiipeilypuu, joka tuli kissojen mukana, taitaa olla menneen talven lumia. Se on itse tehty, oikean puun runko, johon on sitten viritetty pari vaneritasoa ja runko päällystetty narulla. Kissakuiskaaja yritti tukevoittaa toista tasoa, kun se lonksu jo niin, että kiinnitykset antaa kohta periksi, mutta ei auttanut, tukirauta on vääntynyt jo molemmin puolin Leevin painosta. Uuden osto olisi edessä, mutta ongelmana on löytää tarpeeksi korkea, jossa olis tarpeeksi tukevat tasot. Itse hökötys pitää myös pystyä kiinnittämään seinään, mutta se on ongelmista pienin. Niin ja sekin vielä, että millä helvetillä mä tuon saan palasiksi ja raahattua roskiin? Kokonaisenakaan sitä ei pysty yksin siirtämään, painaa aivan älyttömästi.

Leevi ja Piippa tulee hyvin juttuun enimmän aikaa, mutta joskus kakara käy Leevin hermoon ja sitä kun ei meinaa päästä edes karkuun mihinkään... sorppa syntisestä pystyvideosta, mutta tuli kiire kun huomasin mitä tapahtuu.


maanantai 7. syyskuuta 2015

Reuha-aamu

Piipalla on ollut tälle aamua ihan älyttömästi virtaa. Se nukkui suurimman osan eilistä päivää ja antoi meikäläisen nukkua suurimman osan yötä, sievästi ite nukkui mun selän takana, aiheuttaen kyllä sen, että pelkäsin lyttääväni sen kääntyessäni, vaan osaahan se väistää. Yöaikaan oli kuitenkin jonkin verran riehuttu, mutta lamppu ainakin sai olla rauhassa. Rapinatunneli oli kyllä aivan kasassa, en ymmärrä miten en herää siihen ääneen mikä syntyy kun sen kanssa riehutaan, on kuitenkin aika kova ääni. Mutta en valita! Kun sitten viimein heräsin, ei ole ollut rauhallista hetkeä.  Mukavaa on ollut se, että Leevi leikkii tuon rääpäleen kanssa ihan kunnolla. Kun menin vessaan, Piippa härkki Leevin kimpussa ja Leevi sieti oikein hienosti sen huitomiset ja puremiset. Leevi yritti nuuskia kunnolla, mutta eihän se onnistunut, kun toinen riekku selällään ja huito tassuillaann. Rallia ovat vetäneet pitkin poikin eikä Piippa kyllä enää niin välitä edes Leevin sähinöistä. Piippa kunnostautui myös hiekkalaatikolla sotkemalla puoli vessaa hiekkaan ja leikkimällä taas pissakökkäreellä. Argh! En tajua sitä, eikö kissan pitäis olla siisti eläin eikä leikkiä eritteillä?

Mutta Lilli... pikkusen meinaa mennä hermo siihen. Se vois jättää tuon rääpäleen rauhaan kun se ei häiritse sitä millään lailla vaan välttelee konflikteja, vaan ei. Kun Piippa juoksentelee ja leikkii, niin Lilli lähtee perään ja kun saa kiinni, yrittää tassuttaa ja tänään huomasin, että myös purra. Pelottaa tuon pienen puolesta, että jos Lilli pääsee siihen kiinni kuten Leeviin ja puree sitä päästä (tai mistä tahansa) kuten Leeviä, niin saattaa tulla rumaa jälkeä. Ensin ajattelin, että sekin haluaa leikkiä, mutta kyllä se on ihan jahtaamista siinä mielessä, että haluaa kurittaa tuota kakaraa. Se on Leevin kanssa tottunut siihen, että voi olla ihan vapaasti raisu otteissaan ja Leevihän kyllä pistää sen ojennukseen sitten kun menee yli ja joutuu parkumaan, mutta ei tuo pieni sille pärjää muussa kuin ketteryydessä. Onneksi on paikkoja mihin se mahtuu, mutta Lilli ei. Kamala alottaa työt kun viimeisin asia on tämmönen minkä näki. :( 

edittiä illalla: No eihän täällä ole ollut hätäpäivää! Lilli ja Leevi tuli ovelle vastaan, Lillin piti ihan jutella. Piippakin tupsahti paikalle, mutta se oli kiinnostunut vain Leevistä, joka kyllä jaksaa hämmästyttää mua kärsivällisyydellään. En tiedä mitä täällä on tapahtunut mun töissä ollessa, mutta ainakin Piippa seuraa myös Lilliä ahkerasti, se yrittää vissii väkisin ystävystyä. Eikä tunnu tajuavan, että Lillin häntään ei ehkä kannata koskea silloin kun se on justiisa menossa vessaan tarpeilleen ja sitten alkaa murisemaan sille kun se ei tykkää. Ole nyt näiden kanssa...

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Viimenen lomapäivä

Nyt se loma sitten loppuu. Uutena asiana Piipan elämään tulee se, että henkilökunta on ainakin sen vajaan 9 tuntia päivässä jossain muualla ja ihan miten sattuu. Säännölliset ruoka-ajat voi unohtaa ja syytä on tottua siihenkin, ettei henkilökunta ehkä jaksa pysyä hereillä kakaraa leikittämässä. Eikä välttämättä suhtaudu kovin kärsivällisesti siihen, jos ipana haluaa yöaikaan reuhata henkilökunnan pedissä. Kuten viime yönä. Täällä on muutenkin pidetty jonkunlaista rallia pitkin yötä, onneksi en häiriinny siitä enää. Hiekkalaatikossa on reuhattu, pissikökkäre on pitänyt taiteilla lattialle. Nojatuolin takana olevan lampun kuvut oli suunnattu uudelleen, ei kelvannut se, että ne kaikki sojottais kohti kattoa. Sängystä löytyi pallo, illalla sängyssä lukemani kirja taas löytyi lattialta. Mutta sellastahan se on pienen kissan elämä, enimmäkseen nukkumista, mutta sitten hereillä ollessa hanat kaakkoon.


Leeviä on pitänyt jahdata ja Leevi on antanut jahdata, riehaantuen välillä itsekin jopa jonkun lelun kanssa teutaroimaan. Huvittaa kun se jolkottaa muka kovin villinä Piippaa karkuun ja välillä intoutuu kirmaamaan häntä kaarella. Epätoivon vimmalla oon yrittäny saada siitä videota, mutta ei vaan onnistu. Joko on liian pimeää tai sitten Leevi huomaa aikeet ja leikki loppuu siihen, koska ei voi sietää kameralla/kännykällä sohottelua. Ja kyllä mä mieluummin katson sitä leikkiä niin, että se kestää kuin torppaan sen vain todisteita kuvatakseni.

Lillin korva on nyt karvoja vaille ehjä. Se myös yllätti tuossa äsken: hyppäsi kiipeilypuun ylimmälle tasolle vissii aikomuksenaan mennä sinne nukkumaan, mutta siellä olikin Piippa. Aattelin, että nyt taas alkaa tassutus ja Piipan murina ja yritin jutustella sohvalta käsin sillee rauhottavasti. Lilli nuuski Piippaa mustuaiset suurina ja minä nousin ylös ja kehuin kehumasta päästyäni Lilliä hienoksi tytöksi. Sitten Lilli varovasti nuoli Piipan päätä ja vähän korvaa, Piippa vaan vähän venytteli. Lilli tuli alas ja minä sitä silittelemään ja kehumaan lisää, Lilli tykkäs niin, että viikset sojotti suoraan eteenpäin. Haluan uskoa, että Lilli oppii vielä sietämään Piippaa. Tosin olen alkanut kallistumaan sille kannalle, että siihen voi mennä vuosia.

 

Tähän vielä kokeiluna Youtube-video Piipan potkis-leikistä parvekkeella..




torstai 3. syyskuuta 2015

Etiäppäi!

Kaikenlaista pientä edistymistä, joka päivä!  Vielä toissapäivänä Piippa ei päässyt hyppäämään parvekkeella olevalle pöydälle, tänään pääsi. Sen silmät ei rähmi enää juuri ollenkaan ja se on kaikenlaisessa metsästyksessä kehittynyt varsin taitavaksi. Siitä intoutuneena se on alkanut hyökkimään myös mun verkkareiden kimppuun, ei siis itse jalat kiinnosta, mutta leveät lahkeet kyllä kun ne kävellessä heiluu. Piippa on myös yllättänyt tulemalla sänkyyn jossain vaiheessa yöllä/aamulla, mikä on ihanaa, mutta toivottavasti se ottaa oppia noista kahdesta, että se sänky ei ole mikään reuhaamiseen tarkoitettu paikka. Ei se kyllä ole ko kerran herättänyt riekkumalla kinttujen päällä, tänäkin aamuna hyvin sievästi nukkui jalkopäässä. Sitten se ilo alkaa kyllä kun nousen ylös, pitää ravata ko mieltä vailla ja tehdä voltteja.

Lillin korvahaava on taas parempi. Lilli on myös käyttäytynyt paremmin Piipan kanssa. Kyllä se antaa vielä tassua, mutta aika vaisusti. Nyt justiin tätä kirjottaessa se jopa leikkii Piipan kanssa, juoksee sitä karkuun sellasta idioottiloikkaa kun Piippaa väijyy jossain ja on hyökkäävinään kimppuun. Rapakunnossahan se on Piippaan verrattuna, mutta jospa se tuosta vielä petraantuis kun se tajuaa, ettei Piippa ole sille mikään uhka. Toki se joutunee asettamaan omastakin puolestaan rajat tuolle rääpäleelle, mutta niinhän sen pitää mennäkin.

Leevin elämässä ei mullistuksia ole tapahtunut. Se viihtyy enimmäkseen erillään muista, ainoa mikä saa sen vähän innostumaan (ruuan lisäksi) on se, että meen nukkumaan. Tänään Lilli tässä härkki ja totesin sille, että mennään päikkäreille. Leevi nukku tuolissa makkarissa, kun Lillin kanssa tultiin paikalle. Kun pääsin sänkyyn, Leevi tuli välittömästi leipomaan peittoa ja Lilli meni nukkumaan Leevin lämmittämälle paikalle. Leevillä on joku ihmeen rakkaus-suhde fleeceen, se ei välitä siitä muuten, mutta kun laitan sen peitoksi, se tulee ja alkaa hyvin määrätietoisen leipomisen ja on niin onnellinen, että kuolaa. Aikansa se leipoo ja käy sitten nukkumaan tyynyn viereen. Jos ei ole fleeceä, ei ole leipomistakaan. En edes yritä ymmärtää mistä se johtuu. Mulla on nojatuolissakin fleece suojaamassa sitä kissankarvoilta, mutta se ei koskaan mene siihen tuoliin. Pitääpä itseasiassa kokeilla kelpaako se tuoli nukkumiseen jos otan peiton pois...

Ilmat on kylmenneet niin, että yöaikaan tässä huushollissa ei enää ole vapaata liikkumista partsille. Ei tuo vissii kissoja haittaa, mutta oishan se kiva, että niillä ois sinne pääsy aina. Sen verran kylmä on, että iltasinkin pitää jo laittaa välillä ovi kiinni. Lilli kyllä osaa pyytää sinne raapimalla lasia, Leevi tavallisesti vaan istahtaa oven luo ja odottaa maailman tappiin saakka, että tajuan avata sen. Saattaa se joskus naukasta kyllä. Saa nähä miten Piippa alkaa osoittamaan halunsa parvekkeelle, se ei erityisesti kyllä viihdy siellä nyt kun on kylmempi, mutta eipä sillä ole sellasta turkkiakaan kun noilla kahdella.

                                                               Tämmöset varpaat!

                                                     Rinnakkaiseloa.. eiko nukkumista

                                                                Silmät savukvartsia

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Pähkäilyä, lähentymistä, paranemista

Aina kun kissalla on joku vaiva (no, Lillillä siis enimmäkseen), käytän lähes kaiken aikani siihen, että yritän keksiä mistä se johtuu. Mikä tietysti on hyvä asia, mutta vähän ahdistaa, koska kissaa on aika heikkoa haastatella. Pahimmillaan menen ihan sekaisin siitä, mitkä kaikki vaihtoehdot olen käynyt läpi ja räpiköin vaihtoehtojen suossa. Nyt olen sitten pähkäillyt tuota "reikää" päässä. Iski tajuntaan ajatus, että jospa syypää onkin se, että tilasin ja annoin kissoille herkkupalana kuivattua possun keuhkoa ja sydäntä. Lillihän rakastaa tuollaisia ja söi nytkin mielellään. Eilen muistin, että edellisen kerran, viime vuonna, kun Lillillä on tuollasta ihovaivaa ollut, se oli saanut possua (sydäntä) raakana. Liitin sen silloin seitiin, mutta ehkei se ollutkaan siitä. Nythän nuo on syöneet jo kauan tuota Pro Planin märkäruokaa, jossa sitä kalaa on, mutta oireita ei ole tullu ja muistin edellisen omistajan kertoneen, että Lillin erikoisherkku on ollut kissojen sardiini ts. se on kyllä syönyt kalaa aina. Tuskin olisi, jos iho reagoisi kalaan noin. Se on jo selvää, että nappuloina ei voi olla muu kuin Applawsin kana ja nyt ne on syöneet, kun muutakaan ei eteen ole tullut, märkäruokana Bozitan poroa, jossa ei ole kalaa. Lillin haava alkaa olla jo parempi, se on pienentynyt eikä vuoda enää. Kun se on kunnossa, saatan taas antaa tuota Pro Plania, sittenhän sen näkee mitä tapahtuu. Kuivaherkut lahjoitan eteenpäin.

Leevi-rakas on Piipan idoli. Se ei ole kauheasti välittänyt siitä, että Piippa käy härkkimässä sen häntää vaikka silloinkin, kun se syö. Eilen Piippa läväytti tassulla Leeviä naamaan ja heti perään nuuski sen pyllyn, eikä se ollut moksiskaan, kun sen Tärkeä Tehtävä oli peitellä ruokaa. Illalla Piippa teki valehyökkäyksiä sitä kohti, jolloin se sähähti, mutta onhan se selvää, että kakaralle pitää olla kuri, ettei ihan silmille hypi. Valitettavasti Lillin ja Piipan yhteiselo ei vieläkään ota sujuakseen, vaikka sietävät toisiaan paremmin. Eilen huomasin, että jos Piippa osaa hurista todella kovaa, niin osaa se myös murista kovaa jos Lilli lähestyy liian raisusti. Lilli taas on ollut kusipää ja tassutti Piippaa kun se meni karkuun pahvilaatikkoon eikä päässyt sieltä mihinkään. Lillille tuli lähtö siinä vaiheessa.

Tällanen näky ilahduttaa:




perjantai 28. elokuuta 2015

Omalla joukolla taas

Vieras lähti. Kun tulin yksin kotiin vierasta saattelemasta, Leevi kaipasi ihan erityistä hellimistä, puskemiselle ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Lilli ja Piippa ei noteeranneet ollenkaan minua tai sitä, että tulin yksin ovesta.

Vierailun aikana tapahtui paljon edistymistä kissojen välillä. Leevi saattaa nykyään jopa hieman riehaantua kirmailemaan pienen kanssa ja Lilli ei ole tassuttanut (ainakaan niin, että olisin nähnyt) Piippaa kertaakaan, mutta Piippa ei kyllä vielä luota Lilliin, vaikka uskaltautuu jopa vähän härkkimään sitä. Piippa on myös näyttänyt, että osaa juoda vettä (jee!) ja uskaltaa tehdä rohkeita hyppyjä mm. kiipeilypuun ylätasolta seinähyllyn päälle. On jotenkin niin hupasaa seurata, miten se katsoo mallia isommiltaan ja siksi se varmaan tuonkin uskaliaan hypyn teki, kun on seurannut miten toiset sen tekee. Kohta saattaa kyllä tulla joku haaveri, kun se alkaa luottamaan itteensä liikaa ja on kuitenkin vasta ihan kakara.

Lilli lopetti oksentelun tässä viikon aikana. Tänään se on saanut jostain ventin korvan eteen ja ihme kyllä antoi puhdistaa sen. En kuollaksenikaan ymmärrä mistä se tuon on saanut, mutta ikävän näkönen se on. Vähän samanlainen kun oli silloin, kun se söi oksennustautisena pelkkää seitiä ja sai kaksi ihorikkoa, iho karvoineen lähti irti, oli ihan vereslihalla. Epäilin silloin, että kyse on kala-allergiasta, nyt en tiedä mistä tuo on tullut, mutta seurataan. Ruokavalio koostuu Applawsin kanaraksuista (hyvin vähän) ja Pro Planin steriloiduille kissoille tarkotetusta märkäruuasta. Jälkimmäisessä ainakin on kalaa ja kalatuotteita (wut?), mutta tuo on ainoa ruoka mikä uppoaa molemmille hyvin, kuten myös Piipalle, joka ei usko kun sanon, että sen kuuluis syödä vaan tota omaa penturuokaansa.

Tämmöseltä se ihorikko näyttää:


tiistai 25. elokuuta 2015

Kissakuiskaaja kylässä

Kaverini Helsingistä tuli maanantain kylään. Olin jo kertonut, kuinka olettaisin kissojen käyttäytyvän ja hän totesi, että eiköhän ne nopeasti totu. Noniin. Nopeasti ja nopeasti. Kun vieras pääsi ovesta sisään, ensimmäisenä tervehtimässä oli Leevi! Leevi! Kissa, joka ei ole antanut kenenkään vieraan koskea itseensä, saatikka, että olisi alentunut tervehtimään, meni vieraan perässä sohvalle ja halusi nuuskia suuta! Lilli tuntui rakastuvan aivan tyystin kyläilijään, parvekkeella se hyppäsi tämän harteille noin vaan ja oli onnellinen. Eipä ole koskaan hypännyt meikäläisen harteille. Piippa ei vierastanut sekään, mutta sitä ei lasketa, koska se tuntuu olevan kaikkien kaveri. Eniten hämmästynyt olen tuosta Leevistä. Innolla odotan kun työkaverit tulee jossain välissä Piippaa katsomaan, että onko Leevi silloin yhtä innokas. Mutta hyvähän se on, etteivät vierasta, sen kun vielä tietäisi, että miksi. Ainoa mikä on erilailla aiempiin vierailijoihin nähden on aika ja se, että tämä vieras on mies.



sunnuntai 23. elokuuta 2015

Lepposa sunnuntai

Eteenpäin mennään. Kun aiemmin Piippa ei osannut leikkiä jahtaamista ollenkaan, niin nyt osaa. Ehkä se oli alkukankeutta ja arastelua, nyt kun se alkaa olla rohkeampi, se uskaltaa vaikka mitä! Lillin hännän jahtaamisesta oon yrittänyt pitää sen erossa kuitenkin, koska Lilli kyllä tassuttaa turpaan huolella, jos se sen erehtyy tekemään. Mutta höyhenhuiskaa on jahdattu vauhdilla ja tietysti jo lempileluiksi muodostuneita turkispalloja. Jotenkin huvittaa ja hellyttää, miten virtaa täynnä tuo on ja reuhaa ihan urakalla, vaan sitte ko iskee uupelo, niin se on taju taskussa pitkään. Pitäs ehkä tänään yrittää leikata sen kynnet, kun se väsähtää. Eilen jo pikkusen harjoteltiin, kolme kynttä sain leikattua hyvin. Ei ne mitenkään hirveän pitkät ole, mutta aattelin alottaa tutustuttamisen tuohonkin aiheeseen jo nyt. Eniten mua kiinnostaa ne ylimääräiset kynnet tassuissa, että miten ne menee.. ne on jotenkin hullussa kohdassa, en tiedä miten ne saa esiin. Yritin eilen ottaa takatassusta kuvaa, kun se kölli tossa nojatuolissa, mutta heikoin tuloksin.

                                                                     Heijakkaa!

Söpistelyyn tuo kyllä taipuu, kuten Lillikin. Joka oksentaa oksentaa ja oksentaa taas. Alan olla kyllä hyvin tottunut tuohon oksenteluun, en edes reagoi siihen, paitsi tietysti kuuntelemalla, että mihin ne yrjöt tällä kertaa tulee ja menemällä siivoomaan jäljet. Enkä edes yritä arvailla mistä tuo johtuu.  Ikävää tässä on se, että kaveri on tulossa viikoksi kylään ja joutuu moista katsomaan ja kuuntelemaan, oishan se kivempi esitellä normaaleja kissoja, mutta näillä mennään.

Leevi alkaa olla aika rento tuon pennun seurassa. Tänään tosin ne molemmat isotteli toisilleen, mikä oli aika hupasan näköstä ja kerroin Leeville, että sen isottelu on aika turhaa, eiköhän se ole ihan tarpeeksi iso muutenkin verrattuna Piippaan.

                                                             
                                                      Ihan pikkasen söpistelen tässä!


lauantai 22. elokuuta 2015

Hei hulinaa!

Piipan uusin keksintö on, että hiekkis on loistava leikkipaikka! Hiekkaa on mukava myllätä ja roiskia pitkin poikin (justiin ko pääsin kehumasta!) niin, että pissakökkäreetkin lentelee. Se meinas eilen alkaa leikkimään myös ulostekikkareella. Siivosin hiekat ja lattialla nököttäneen kökkäreen takas laatikkoon ja jatkoin lakasua. Leevi tuli paikalle ja alko peittämään sitä hiekan pinnalla ollutta kökköä, joku roti sentään ja onhan siivotonta sakkia! Mamman mussukka, pieni apulainen!

Lilli on ryhtynyt suvaitsevammaksi Piippaa kohtaan, sitä tuntus jopa vähän leikittävän, mutta koska se on ollut Piipalle ilkeä, niin tunne ei ole molemminpuolinen. Piippa sähisee ja murisee Lillille ja räppää sitä hyvin kiukkusena ja sitten Lilli räppää takas ja molempia keljuttaa. Makkarissa Lilli ei haluais Piippaa kyllä nähdä, eikä mua sinänsä haittaa vaikka se pitäis sen Piippa-vapaana alueena, en kaipaa pentua riehumaan sinne kun yritän nukkua, sen aikaansaama mekkala olkkarinkin puolella herättää. Tosin tänään herättäjänä oli Lilli, joka oksensi hienon karvapötkön. Sittemmin on oksentanut ruokansa.

Ainii! Sen Dermocent Spot-aineen käytön voi unohtaa. Mikä helvetin idea on tehdä liuos, joka haisee eukalyptukselle!? Eihän sillä pipetillä pääse edes lähelle Lilliä, saatikka, että se pysyis aloillaan niin, että sen sais levitettyä sen nahkaan. Että 25 euroa kankkulan kaivoon, kiitos tästäkin. Helvetti. Pitää yrittää ujuttaa vaan sitkeesti tota öljyä ruokaan. Tosin nyt kun tuo oksenttelee taas, niin se on aika turhaa.

Ajattelin kokeilla videon lataamista tähän blogiin. Tässä ääninäyte Piipalta, sikäli, että se näkyy kenellekään:

video

perjantai 21. elokuuta 2015

Siivouspäivä

Piippa sai kokea imuroinnin ihanuuden. Tai sen äänen, en imuroinu kissaa. Hienosti tyttö sinkoili karkuun, älys viimein mennä parvekkeelle tuota teknistä petoa karkuun. Imuri on tämmöinen ja ei kyllä voi kuin suositella. Ostin tuohon myös sellasen ison turbosuulakkeen, kyllä lähtee karvat matoista! Turbosuulakkeen kanssa meteli on iso (tänään jätin väliin, ettei pieni traumatisoidu), mutta tulosta syntyy. Muuten imuri on tosiaan hiljainen, mitä arvostan suuresti, enemmän kuin miljoonaa hepasuodatinta tms.

Ostin kaupasta kissanmaitoa, että josko tuo pikkunen sitä joisi ja kyllä joi! Joi niin, että aattelin sen kohta halkeavan. Leevi kävi juomassa myös, se kun on perso kermallekin, mutta Lilliä syletti. Lillin kunniaksi on kuitenkin mainittava, että myös se on edennyt nenä-etäisyydelle Piipan kanssa. Tassu oli kyllä valmiina lyömään, mutta ei lyönyt. Kehuin kovasti, oisin silittänytkin, mutta Lillin aivoon jämähti hetkeksi Epäilys ja sillon ei meikäläisen hyvätkään aikeet mene läpi ollenkaan.

Pitänee alkaa siirtämään hissuksiin tuota Piipan laatikkoa vessaa kohden. Vaikka on miten laadukas hiekka, eikä täällä kissanpissa haise, niin kiinteämpien jätösten hajulle se ei pärjää. Jossain vaiheessa Piippa saisi oppia katolliseen laatikkoon, ainakin jos tuo kuopimistapa säilyy, se roimii hiekkaan kaksin tassuin. Onneksi suunta on nurkista ja reunoilta keskelle, eikä toisinpäin.

Mitähän minäkin edellisessä kirjoituksessa horisin, etteikö mitään uusia edistysaskeleita olis tullu, tänäänkin jo vaikka mitä! Imurointi, Lillin kanssa nenättely ja nyt reviirikin laajenee, Piippa nimittäin marssi justiinsa makuuhuoneeseen. :)  Se on myös ottanu Lillin lempipaikan, rapinatunnelin leikkipaikakseen. Lilli on hieman tyrmistynyt asiasta, vaikka ei sekään siellä isosti leiki, mutta makoilee kun haluaa olla rauhassa, koska Leevihän inhoaa tuota. Tai syöksyy sinne pakoon, kun Leevi alkaa ahdistelemaan liikaa.

                                                                 
Lempijuttuja


Ei mitään uutta

Jonkinlainen suvantovaihe menossa vissii tai sitten mun odotukset on liian korkealla. Aattelen, että joka päivä pitäs olla jotain uutta edistymistä näkyvillä. Eilen kyllä sellanenkin ihme tuli nähtyä, että Piippa änkes aivan pokkana ruokakupille missä Leevi söi, naukaisi kerran ja meni syömään. Noin vaan. Ja Leevihän väisti, mussukka!

Piippa on muutenkin ollut enemmän näkösällä, ei niin lymyile sohvan alla, paitsi nyt. Käväsin asioilla ja nyt kun tulin takas, Piippa oli piilossa. Ei vastannutkaan mitään, vaikka kutsuin. Tiiä sitten onko täällä sattunut joku episodi kun en ole ollu vahtimassa vai miksi se on mennyt piiloon. Niin ja sehän on vain oletus, että se on sohvan alla, muita, pelkästään pennun mentäviä paikkoja ei kyllä mielestäni ole. Vasen polvi on sen verran kipeä, etten kykene könyämään lattialle, että pääsisin kurkkimaan sinne alle.

                                                      Ihan vähänkö olen suloinen!

torstai 20. elokuuta 2015

Ilosanoma!

Menin ja tilasin Mustista ja Mirristä hömmm.. kaikenlaista ja sen kaiken lisäksi kaksi pientä kissanhiekkalaatikkoa ja puupellettejä tuota Piippaa varten. Tulevat ehkä huomenna. Aamulla suihkin sohvalla olleen pyyhkeen kissakarkottimella, ettei Piippa enää siihen pissaisi ja ei ole pissannut koskapa juuri tänään se oppi mitä varten hiekkis tossa olkkarin lattialla nököttää, on tehnyt kaikki tarpeensa siihen. Kaikki! Pissinyt useaan otteeseen. Pelkkää juhlaa! Otan ne laatikot kuitenkin käyttöön, eipä tuo haittaa, että on useampia ja laittelen niihin pelletit, että tulee (ehkä) käytettyä pois. Niin ja Piipan huutaminen on vähentynyt! Se raukka on ollu varmaan helisemässä pissihätänsä kanssa kun ei ole tajunnut mihin pissiä, äkkäsin eilen, että se herätessä alotti kauhean piipatuksen ja vasta kun se pissi sohvaan älysin sen huutavan sitä pissahätäänsä. Tyhmä tyhmä henkilökunta! Nyt se käy ahkerasti laatikolla eikä ole naukunut juuri ollenkaan.

Kävin ostamassa Lillin kutisevaa ihoa varten Dermocent Spot valeluliuosta, en vielä ole laittanut, mutta ehkäpä tässä illan aikana. Lillilehän on ihan turha yrittää tarjota mitään öljyjä siltään tai edes ruuassa, se jättää syömättä heti. Luulisi maistuvan, mutta ei. Leevi kyllä vetäis, mutta sen turkissa ei ole mitään vikaa, kiiltää ja voi hyvin. Talvellahan se tuppaa hilseilemään, mutta jos seuraavaksi talveksi hommaisin ilmankostuttimen, niin ehkä se ratkaisee ongelman.

Leevi yllätti taas. Piippa oli käynyt laatikolla ja minä kehuin sen maasta taivaaseen, minkä seurukasena Leevi tuli paikalle. Piippa meni syömään ja Leevi istahti sen taakse vähän matkan päähän. Syötyään Piippa käännähti ja jähmettyi Leevin nähdessään vaan Leevipä ojensi päätään Piippaa kohti ja Piippa tuli lähemmäksi ja sitten ne nuuski toistensa neniä eikä ollut mitään sähinöitä! Oon niin onnellinen! Leevi-rakas, mamman lempeä, kiltti nössöpoika osaa olla pienen kanssa! Lilli ei vieläkään ole noin pitkällä, mutta äsken se käytti tilaisuutta hyväkseen kun Piippa nukkui nojatuolissa ja kiersi sohvan kautta varovasti tuolin lähelle ja nuuski sentään ilmaa Piipan suunnasta. Tassua piti puistella haistelun päätteeksi, kun syletti, mutta silti!

Piipan syömisestä oon vähän huolissaan, se on hirveän laiha kissa ja usein lipottaa vaan ne vedet sieltä kiposta ja vähän syö päälle. Tilasin tänään Nutri Plus Cat täydennysravintoa verkkosivuapteekista, kun ei näillä paikallisilla apteekeilla ole kuin tuota tavan versiota ilman tauriinia. Jospa onnistuisin houkuttelemaan tuon sitä syömään. Babyraksuja laitoin myös esille (vedessä pehmennettyinä, ei se kovien raksujen päälle tajua mitään), mutta ei ne maistu. Ei sinänsä väliä, tässä taloudessa ei eletä raksuilla, ne on vaan lisänä ja makupaloina. Ajattelin myös tilata Zooplussasta sellasen juoma-automaatin jossa on juokseva vesi, jos se sais Piipan juomaan ja vois jättää veden pois ruuasta. Saattaa se kelvata noille vanhemmillekin, vaikkei niiden juomisessa mitään vikaa olekaan.


Lähentymistä

Ei pitäs olettaa kissoistaan yhtään mitään. Olin aivan varma, että näistä kahdesta vanhemmasta Lilli on se, joka ensimmäisenä tottuu Piippaan, mutta nyt näyttäs siltä, että se onkin Leevi! Leevi on, möllöttäjän luonteestaan huolimatta, hyvin kiltti ja lempeä kissa. Vähän sitä pitää sähistä edelleen, mutta murina on jäänyt pois ja äsken olivat ehkä kymmenen sentin päässä toisistaan. Olisin ottanut kuvankin, mutta kännykkä päivittyy ja kunnon kameraa ei (vielä) ole.

Lilli on taas, yllätys yllätys, alkanut oksentamaan. Minkähän syyn tällä kertaa keksisi? Oisko stressi hyvä? Ahmimisesta ei ole kyse, koska olen vahtinut ruokailut ja raksuja oon antanut niin vähän, että niitä on vain nimeksi. Mutta kuten ennenkin, oksentakoot. Ohi se menee, ajan kanssa, eikä siihen mikään auttaiskaan.

Piippa on aina vaan rohkeampi. Eilinen ilta kyllä meni mun rinnan/olkapään päällä nukkuen, se sai tutustua myös kissankantoliinaan, joka ei vissii ollut hullumpi sekään. Yritin vahtia millon sille tulis hätä, että kiikutan sen hiekkikselle, mutta ei tullut. Joku siellä on yön aikana kuitenkin käynyt, epäilen sen kuitenkin olleen Lilli. Pikkuiselle myös tuntuis maistuvan paremmin nuo isojen kissojen ruuat kuin oma, joutuu sitäkin vahtimaan. Isot syö "köyhää" ruokaa, sterililoiduille kissoille tarkotettua, mikä ei ole hyvä tuolle kasvavalle. Epäilin, Leevin ainakin, vetävän pikkukissan eväät mennen tullen, mutta ei ole kelvannut! Luulen syyksi sen, että laitan siihen sekaan aina vettä kun Piippa ei juo ihan puhdasta vettä näköjään ollenkaan, mutta ruuan seassa olevan se lipittää kyllä.

Eilisen, Piipan kanssa suoritetun tahtojen taiston tuloksetkin alkaa paranemaan. Eilen haavat oli vielä niin kipeät, että tuntui kuin käsissä ois palovammoja. Kävi mielessä sellanenkin, että pitäskö ottaa joku jäykkäkouristusrokote... pitää tutkia asiaa.

 
edit: Ei ole Piippa oppinut laatikolle, pissi taas sohvalle ja on pissinyt siihen yön aikana vissii ainakin kerran. Mulla on pyyhkeitä siinä ja se kyllä oikeaoppisesti ruopii niitä, mutta ei vaan älyä tehdä laatikkoon. Tänään on ohjelmassa kissankarkotteen suihkiminen sohvaan ja jos se ei auta, niin sitten suhahtava kissakarkotin päälle siihen.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Ensimmäinen

Vanha blogi on luettavissa täällä, ajattelin kuitenkin uuden tulokkaan kunniaksi aloittaa uuden blogin täällä bloggerissa, jos vaikka kuvien käsittely ja hallinta olisi helpompaa.

Piippa saapui eilen. Työkaveri ystävällisesti lähti kuskaamaan mua Ylikiiminkiin kissanhakuun, lähes tiettömän taipaleen taakse. Paluumatkalla Piippa melskasi kantokopassaan niin, että päätin ottaa sen syliin ja siinä ei tarvinnutkaan huutaa ollenkaan, lähinnä vain hurista tooodella kuuluvasti! Piippa on ns. laivakissa, sillä on tassuissa ylimääräiset varpaat, jotka tekee niistä varsin suuren näköiset. Se on myös ulkokissa, minkä huomaa siitä, ettei se osaa vielä käyttää hiekkalaatikkoa, asia johon toivoisin kyllä pikaisen muutoksen!


Kotiin päästyä oli vastassa kaksi tyrmistynyttä kissaa, jotka sähisi ja murisi tulokkaalle. Piippa löysi heti piilon sohvan alta, mitä itse en kovasti arvostanut, koska en saa kissaa pois sieltä. Nyt sillä ei ole enää väliäkään kyllä, koska eläinlääkärireissu on heitetty ja kuukauden kuluttua kun haemme toisen rokotteen, Piippa tuskin enää edes mahtuu sinne alle. Alku on ollut hieman hankalaa Lillin ja Leevin sähinöiden ja murinoiden vuoksi, mutta Piippa on varsin rohkea kissu ja ennenko ilta koitti, se jo uskalsi ohittaa Lillin parvekkeen oven luona, vaikka sai tassusta. Lilli on kiinnostunut kovasti Piipasta, mutta sen ei sovi kuitenkaan tulla liian lähelle. Leevi taas tuntuu inhoavan koko rääpälettä, se on niin kärttyinen koko ajan, että murisee Lillille ja meikäläisellekin.

Tänään käytiin siis eläinlääkärissä. Piippa protestoi koko matkan mennen tullen, hiljeni kyllä kun pääsi kopasta pois ja aloitti kovan hurinan, mikä huvitti lääkäriäkin.  Lilli tekas myös ensimmäisen kakkansa sinne koppaan menomatkalla ja tietysti sotki itsensä siihen. Kotiin päästyä se raukka joutui pesulle, joka meni ihan tappeluksi, koska ei voinut ystävällisesti pikkuhiljaa tutustuttaa pesuun, vaan se sonta oli saatava pois katista. Nyt oon sitten raavittu ja purtu oikein huolella. Piippa taasen on hyvin hiljainen, sen tarmo menee nyt itsensä kuivaamiseen, koska meikäläinen ei saanut sitä tappelevaa kissaa edes kuivaksi. Uskomatonta, etten pärjää kilon painoiselle pennulle kun se päättää, että ei tykkää!

Tästä eteenpäin on luvassa tutustumista puolin ja toisin, mulla on kolme viikkoa lomaa, joten on antaa aikaa kaikille kissoille tasapuolisesti. Tulevaisuudessa toivottavasti Lilli saa Piipasta hyvän leikkikaverin, sen vuoksi tuon rääpäleen ylipäätään otin. Leevi tuskin intoutuu leikkimään pennun kanssa sen enempää kuin Lillinkään, mutta ehkä se oppii sietämään tuota tulokasta.