Muutto osa 2

Koska edellinen kirjoitus taas alkoi jumittamaan, niin tehdään kakkos-osa!

Kissat oli, ymmärrettävästi, ihan ihmeissään uudessa asunnossa. Leevinkin rohkeus koki kolauksen, se kulki maha maata viistäen ja oli pari päivää ihan hiton kärttynen, sähisi ja röhki ihan itsekseenkin, vissii varmuuden vuoksi. Kun toinen apuna olleista kävi kylässä tuomassa edesmenneen Hani-koiransa petejä ja nojatuolin, Piippa meni pienempään makkariin ja aloitti itkun. Se ehkä luuli, että taas se hemmetin reuhaaminen alkaa. Oon nimitellyt sitä Mimosaksi, kun on niin herkkä kissaneiti, mamman rakas!

Lilli, oksentelustaan huolimatta, tuntui sopeutuvan nopeiten. Se bongas ekana sen, että ikkunoilla on kissanpyllyn levyset ulokkeet, mikä ihana asia!

Tavarat hakee edelleen paikkansa, mutta kissathan vaan tykkää siitä, että ne vaihtaa paikkaa. Jotenkin oon ollut huomaavinani, että Piippa ja Martti on lähentyneet muuton jälkeen, ne nukkuu paljon enemmän yhdessä kuin aiemmin. Ja mitäänhän täällä ei voi tehdä, etteikö tarkastajat olisi paikalle. Kaikki kaapit ja laatikot on syynätty, ettei mitään jää huomaamatta!

Nyt oon kahden vaiheilla hommaanko asuntoon mattoja vai en. Olin päättänyt, ettei niitä tule, koska täällä on (ihanaaaaa!) vinyylilattiat, ne on helppo pitää puhtaana jos mattoja ei ole ja ne on varsin nätin vaalean harmaat, puukuvioiset. Mutta kun kissoilla ois ralli-aika, se ei oikein suju kun tassut sutii. Mutta ei tässä kiire ole, ehtii miettiä asiaa. Kun nyt sais ees verhot ikkunoihin, sekin ois jotain. Onneksi on sälekaihtimet! Mutta kissoillehan piti tilata jo ennen muuttoa Zooplussasta lisää ruokaa ja uusi peti/huonekalu, josta tuli siitä(kin) varsin suosittu. Vaikka mitään muuta en saanut koottua tai paikoilleen, niin tuonhan löin kasaan heti kun se oli ovesta sisällä. Se on ihana!

Lahjoitin pois tavaroita, tulen lahjoittamaan vielä lisää. Lillin lempituolikin sai lähteä, voi mikä järkytys! :D

Jumeleissön, tuolissani on este!

 Jospa tää nyt tästä lutviutuis, varsinkin kun huomenna saan uuden sängyn. Entinen sai lähteä, 180 levee vaihtui 120 leveeseen. Kyllä se riittää nyt, kun kissatkaan ei saa tulla nukkumaan mun kanssa. Tähän mennessä täällä sänkynä on ollut 80 levee patja ja siihen on ollut ihmeesti tunkua aika ajoin. On ollut tiivis tunnelma, mutta onneksi kaikenlainen reuhaaminen on loistanut poissaolollaan, mitä nyt martin on pitänyt vähän vetää aarioita ennen nukkumaan vetäytymistä.

Muutto osa 1

Minä ja kissanelikko muutettiin vähän hulppeampaan asuntoon, 52 neliötä vaihtui 74 neliön kämppään. Nyt on keittiö ja kissoille oma iso huone. Kuvia saattaa pukata sitten kun on kamat paikoillaan, on nimittäin todella vaiheessa se homma, vaikka kaks viikkoa tässä ollaan jo oltu. 

Muutolaatikot kun tuli, se oli Lillin ja Leevin mieleen, ihana pakour-rata! 

Sitten Lilli alkoi oksentaa. Jotenkin odotin sitä, koska se oli alkanu tiputtaa karvoja ja koska kyse on mun tuurista, oli ihan arvattavissa, että se sairastuu kesken muuton. Sitten se mystisesti parani, sitten taas sairastui, parani, sairastui. Nyt se on taas terve ja koska sitä jatkuu kolmatta päivää, en usko, että se enää oksentaa. Syytän taas itseäni, olin välillä antanut Dreamies-nameja ja niissähän on varmaankin vehnää. En edelleenkään ymmärrä oman tyhmyyteni määrää. 

Sauna toimi sairastupana

 Kun olin saanut jo lähes kaikki kamat pakattua, Piippa alkoi osoittaa todellisia hermostumisen merkkejä. Ensimmäisen kerran se itki surkeana kun pari kaveria kävi jeesaamassa muuttoon liittyvien asioiden kanssa. Kun muuttomiehet tuli, se oli sille ihan liikaa, se vaan huusi, raukka, mikä niitä miehiä kyllä nauratti. Myös Lilli ja Martti panikoi, ainoa joka suhtautui asioihin suorastaan stoalaisella tyyneydellä oli yllättäen Leevi! Se seurasi tarkkaan muuttomiesten touhuja, osasi olla ovella odottamassa aina kun ne tuli takaisin ja kävi välillä ovenaraosta kurkkimassa käytävälle. Se myös kävin saunalla tarkistamassa miten paniikkileiriläiset voi ja palasi sitten piällysmiehen hommiinsa. Muutto saatiin kunnialla loppuun ja illalla hain kissat yksitellen uuteen kotiinsa. Piippa huusi kuin riivattu koko lyhyen matkan, en edes tiennyt, että siitä lähtee niin iso ääni.

Kaikki ok?