sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Lempilelut

Seuraa jaaritusta leluista. Mulla on ollut talvikenkinä tällaset Kuoman nauhanilkkurit.

Leevi on ollut näiden nauhojen perään alusta saakka, aina kun oon tehnyt lähtöä tai tullut kotiin, se on aivan villinä hyökkäilly nauhanpäiden kimppuun. Leluina on ollut kengännauhoja kyllä, mutta ne ei ole kiinnostaneet ketään, en tiedä mikä näissä Leeviä niin innosti.

Noh, vinttasin kengät poistoon ja otin nauhat talteen Leeviä varten. Olen hämmästynyt. Poika leikkii! Ekan kerran ikinä se leikkii niin, ettei kyllästy nanosekunnissa ja että se ryllistää vaikka hyllyn päältä alas jos näkee, että otan nauhan käteen. Piippa ei oikein uskalla tulla siihen härkkimään, koska Leevi on suorastaan raivokas nauhansa kanssa. Nyt on selvinnyt, että Leevi on vahvuutensa lisäksi ihan hemmetin nopea. Oon joutunut taktikoimaan ja käyttämään hyväkseni sen kömpelyyttä, että saan sen liikkumaan hengästymiseen saakka, koska jos se saa nauhan kynsiinsä, se ei päästä irti. Eilen se ekan kerran uskalsi rynnätä nauhan perään sängyn päälle ja kylläpä se oli älleenä kun sai sen kiinni. Mustuaiset oli ko teevadit kun se kantoi saalistaan olkkarin puolelle eikä laskenu suustaan. Piippa yritti tulla nuuskimaan niin se käänsi pään pois, ettei saa tulla ja kohta kiikutti nauhan verhon taakse piiloon. Tänään totesin Leeville, että alkaako muistumaan metsästyksen salat mieleen, kun se varsin taitavasti hyppäsi naruun kiinni kaatumatta selälleen tai kyljelleen. Mamman taiiiiiiitava poika!

Toinen leluihin liittyvä juttu on koirakarvapallo. Sain tutuilta koirankarvoja kun niitä facessa kinusin, että voisin koittaa tehdä lelun Lillille, joka menee sekaisin koiran tuoksusta. Yritin ensin jos saisin pyöriteltyä niistä pallon, kuten kissankarvoista, mutta se ei onnistunut. Virkkasin sitten häthätää yhden verkkopallon jonka tungin täyteen karvoja ja Lilli oli aivan sekaisin. Palloa sai sellasta kyytiä, että piti heittää se pois ennenko ne karvat ois tullu pihalle ja Lilli ois ne syöny. Tein uuden, tiiviimän ja se on myös ollut Lillille hurmioitumisen aihe. Muut ei välitä, Piippa vähän koitti, että what's the point, mutta kyllä se on Lillin lelu, kuten pallot ylipäätään.

Karvakasa ennen piilottamista

Kakkosversio pallosta

Piippaa vähän kiinnosti. Vähän.

Piipalle on jäänyt juuttinaru. Se tykkää siitä ja siihen ei muut koske.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Eka takiton päivä!

Edellisessä postauksessa horisin kevään tulosta, hah! On ollut tiukassa! Tänään oli eka päivä kun tarkeni ilman takkia ja oli oikeasti keväinen ilma, lämmöt +17 asteessa ja sillä lailla. Kohta alkaa avoimen oven päivät, eli partsin ovi ei sulkeudu ollenkaan, ellei ole odotettavissa oikeasti kylmää. Kissoilla on vähän enemmän tilaa ja mahdollisuus viettää aikaansa missä haluavat.

Kissojen elämässä ei ole heidän mielestään varmaan tapahtunut mitään ihmeempää, minun mielestä kyllä!
Ensinnäkin Piippa on alkanut nukkumaan sängyssä. Jalkopäässä vain, mutta silti. Eikä se singahda siitä vaikka herään yöllä vessaan. Valitettavasti oon onnistunut potkasemaan sitä pari kertaa unenpöpperöissään, mutta ei ole asiasta loukkaantunut.

Leevi taasen on yllättänyt kiipeämällä mun päälle kun oon menny nukkumaan, ihan kuten Lilli, mutta painostahan sen eron huomaa heti. Alkuun olin vallan ilahtunut, mutta en sitten enää kun se tapahtui kesken unen. Lillin kiipeilyyn en herää, mutta Leevi on vähän toista maata. Toinen ylläri Leevin kanssa on, että kun istun sohvalla, se on tullut ihan kunnolla syliin. Tähän saakkahan se on hypähtänyt yli ja notkunut käsinojalla. Tämän lisäksi Leevi kunnostautuu päivittäin, moneen kertaan, hyppimällä keittiön työtasolla ja hellalla, kumpaankaan ei ole mitään asiaa, mutta se paskat nakkaa edes kiellosta! Pitää vallan nousta ylös, enneko se lähtee litomaan.

Lillin elämässä ei ole uusia tuulia ollenkaan. Se on voinut pahoin ja parantunut, se on saanut finnejä ja parantunut, se on saanut ihorikon ja parantunut. Viimeisimmästä syytä lammasruokaa jota annoin, pakko oli kokeilla.  

Älä aina jaksa!

Lilli meni sekaisin sukasta, joka tuli koirataloudesta!

Leevi esitti, ettei se sukka kiinnosta yhtään.

Lilli kelpuuttaa myös hupparin unipaikaksi.

Piippa sietää hupparia näin.

Lilli on edistynyt laatikon silppuamisessa. 

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Aurinkoa ja sohjoa

Kyllä se kevät tulee ihan väkisin. Sen huomaa paitsi auringonpaisteesta, myös siitä, että ulkona kävellessä miettii pitäiskö olla tavalliset talvikengät, nastakengät vai kumpparit jalassa. Ehkä pitäs hommata nastalliset talvigoretexit.

Kissojen elämä soljuu eteenpäin omaan tahtiinsa. Piippa on oppinut puremaan takatassujensa kynnet, Lilli saa oksenteluhepuleita ja rupia nahkaansa, Leevi on ruvennut säännöllisesti yrkkäämään karvapötköjä. Aiemmassa postauksessa mainitsin, että hommaan kissoille muovilaatikon matalilla reunoilla ja sen teinkin. Näytti siltä, ettei se kelpaa kenellekään ja sen vuoksi myös pahviversio on ollut käytössä, mutta eilen illalla ihmeekseni näin, että siellä muovilootassa (pohjalla pala fleeceä) makasi ensin Leevi ja jonkun ajan kuluttua Lilli! Ehkä se on kuitenkin ihan ok, pitää vaan miettiä oisko joku paikka parempi kuin nykyinen.

Ja sitten kuvasaastetta:

Lilli haluaa juoda tiskialtaasta kun voi huonosti.

Uusi loota

Ruokailujärjestys

Leevin piilo parvekkeella

Lilli työssään silputtajana

Piipan nenä menee ruttuun kun se oikein nuuskii.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Kaikenlaista sitä..

Kissojen aivoituksia on joskus hyvinkin helppo ymmärtää, toisinaan usein taas ei. Kuten miksi yksi lelu on ylitse muiden. Tai miksi lelu ei kiinnosta, mutta kun lahjoittaa eteenpäin, niin kuulee, että se on paras lelu ikinä. Tai miksi lattialle asetettu/joutunut paperi on ihan älyttömän haluttu paikka. Viimeisin, mitä tajusin on, että pahvilaatikko on erittäin jesh, jos siinä on tarpeeksi matalat reunat. Niin jesh, että Leevi ihastui kerrassaan ja se on jo jotain! Ongelmaksi muodostui se, että Lilli rakastaa silputa pahvilaatikoita, ei se muuten niistä piittaa ja ei mennyt viikkoakaan, kun tämäkin loota oli siinä kunnossa, että se piti laittaa poistoon. Pitää käydä ostamassa tavallinen laatikko matalilla reunoilla, tosin se ei varmaan sitten kelpaa, mutta kokeilen kuitenkin.


Juuttinaru, parasta maailmassa!
Oikeudesta silkkipaperiin käytiin tappelu!

Hommasin Zooplussasta uuden raapimapuun, se on hauska, mutta ei yhtä suosittu kuin mitä aiemmat, ihan kikkailemattomat puut on olleet. Tämä vaikuttaa kuitenkin sillä lailla laadukkaammalta, ettei ole vielä yhtään rispaantunut, toisin kuin aiemmat, kotimaasta ostetut. Pitäs tehdä itse, laittaa jotain mattoa narun sijaan.

Missä palmupuut on puita vaan...
Lillihän puree takatassujen kynnet lyhyiksi ja tylsiksi, toisin kuin muut kissat. No, Piipan kynnet on kuin neulanpiikit ja sillä on sekin etuasema, että kynsiä on enemmän kuin noilla muilla. Se ja Lilli harrastaa reuhatessa päähän potkimista ja sen seurauksena Lilli on saanut ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen taisteluarven korvaansa.


Keväisestä kelistäkin on päästy nauttimaan. Tuo parvekkeen puu ei ole ollut käytössä koko talvena, mutta kun aurinko paistaa ja partsin lämmöt nousee mukavasti ylös, kiitos lasien, se on kelvannut taas oleiluun.


lauantai 14. tammikuuta 2017

Vessapäivitys

No nyt on, viimein, molemmat kissanvessat varustettu pelkästään pellettipurulla, kaikki kissat käyttää sitä eikä mitään mielenosoitus-tuotoksia väärässä paikassa ole ollut. En tiedä miten päin olisin, niin tyytyväinen olen! En keksi mitään miinuksia tuosta, pelkkää plussaa. Viimeisin havainto on se, että vaikka nuo pissakokkareet heittää tavalliseen, avonaiseen roskakoriin, niin ne ei haise! Ei mitään kissanpissan haisua! Olen aivan ällistyksissäni asiasta. Ei tartte käyttää Litter Lockeria enää, saatan myydä sen jollekin tarvitsevalle kissaihmiselle.

Kantopussissa unilla <3

Näin käytetään raapima/kiipeilypuuta oikein!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuosi 2017 aluillaan

Onnea ja menestystä uuteen vuoteen! Meillä se alkoi allekirjoittaneen vatsataudilla, mikä sinällään osui oikeaan, koska jälleen kerran pitäisi laihtua. Ikuisuusprojekti. Lilli oli vatsataudissaan joulun aikaan, nopeasti selvisi siitä kyllä, meniköhän neljääkään päivää. Syytin tuota lammasruokaa, kun muutakaan en keksinyt. Kaksi kertaa peräkkäin lammasta on ilmeisesti liikaa Lillin mimosanherkälle vatsalle. Sittemmin onkin vedetty vain tonnikalaa ja kalaraksuja, vaikka olen kyllä uhitellessani antanut myös Pirkan kalaruokapusseja pariin kertaan, oon nimittäin aatellu, että ehkä Lillin vatsa ei vaan kestä muutako kalaa, ihan sama onko se viljatonta vai ei.  Eikä se noista ainakaan alkanut oksentamaan.

Vuodenvaihde paukutteluineen meni kissojen osalta melko rauhallisesti. Piippa kovasti jännitti ja toisaalta oli kauhean utelias, että mikä maailmanlopun meininki ulkona on käynnissä. Kun menin partsille raketteja katsomaan, laitoin oven kiinni, mutta se tuli perässä ja säntäsi karkuun heti kun vähän suhahti. Pariin kertaan se jaksoi tuota, sitten piti päästää sisällä kauhea parku kun tyhmä akka ei tajua miten hirmuisen vaarallista ulkona on eikä älyä tulla sisälle. Tänä vuonna sekin ihme tuli koettua, että Lilli säikähti rakettia. Se raketti kyllä lähti ihan tuosta läheltä ja paukahti kovasti, ensin sisälle suditteli Piippa ja Lilli hyvänä kakkosena. Vaan sitten taas kohta takas ihmettelemään, tosin yläilmoja piti kuikuilla, että tippuuko taivas päähän. Leevi-rakas pönötti kiipeilypuussa eikä suostunut liikkumaan mihinkään, tarkkaavaisena kyllä oli, että jos tulee tarve singota karkuun. Tänään se on ollut aivan uupelossa, maannut koko päivän patterin päällä, vaihtanut vain kylkeä välillä. Kehuinkin sitä siitä, että on reipas poika kun jaksaa niin rasittavan liikkeen tehdä.

Kissanhiekka/pelletti-projekti on edelleen vaiheessa. Saunan laatikkoa käytetään usein, mutta Leevi ei siellä tykkää juurikaan käydä, tosin se on suosinut tuota katollista mallia muutenkin aina enemmän. Siellä alkaa hiekka olla lopuillaan, kohta viskaan loput pois, pesen ja desinfioin sen ja täytän pelkällä pelletillä. Se on vaikuttanut hyvältä, pissa paakkuuntuu yhtä hyvin kuin hiekassa ja paakut on minusta helpommat poistaa kuin hiekkaversiossa, mitään hajuongelmaakaan ei ole ollut. Ja se keveys! Oi, se keveys! <3

Tähän loppuun tunnelmia joulukuulta.

Piipan uusin lempilelu, juuttinaru.

Sininen hetki ja kuvauksellinen kissa.

Leevin hellässä huomassa.