Videosaastetta

Pitkästä aikaa kissavideoita. Ei sillä ettenkö olis niitä ottanut, enemmän kuin kuvia, mutta en vaan saa aikaseks ladata niitä tuubiin. No, nyt sain. Vieläkö muistais laittaa heti alkuunsa oikean kategorian, niin oispa jesh.


                                                     

Kylymä!

Kelit on kylmenneet niin, ettei kissat tykkää olla yhtään parvekkeella, tavallisesti käyvät vain kääntymässä ja se on siinä. Lämpimiin keleihin on niiiiin pitkä aika, yh-hyy! Lillillä oli toissapäivänä kova hinku paidan alle ja pitkästä aikaa laitoin sille kissankantopussin, minne se möyrys mielellään ja aattelin, että aawww, se tulee lämmittelemään! Se viihtyi siellä toista tuntia, mulla loppu rahkeet, koska läkähdyin kuumuuteen ja oli pakko siirtää kissa pois. Myöhemmin aattelin, että syynä saattoi ollakin huonovointisuus, koska Lilli alkoi oksentamaan, ruoka ei pysyny sisällä. Katsoin sen naamaakin, joka ei edellisestä postauksesta ollut muuttunut ainakaan parempaan suuntaan ja aattelin, että leviääkö se nyt sitten vielä lisää. Eilen se halusi vielä saman peiton allekin, mutta tänään kun tulin kotiin, havaitsin ihmeekseni, että a) ei oksenna enää ja b) naama on mystisesti parantunut lähes tyystin! On tää jumaliste oikeen rakettitiedettä, ymmärrän ihan yhtä hienosti kuin jotain kvanttifysiikkaa. *huokaus*

Oon vähä tehnyt taas muutoksia kissojen kohdalla, tällä kertaa kohteena vessat. Kissoillahan on kaksi vessaa, avomalli ja katollinen. Siirsin jälkimmäisen olkkariin, koska sitä ei juuri muut käytä kuin Leevi, joten sain saunalle vähän lisää tilaa lattialle. Samalla sijoitin vessan lattialle sellasen buklee-maton, toiveena, että se kerää paremmin hiekat ettei olkkari ole jatkuvasti sotkussa ja sehän toimii! Seuraavaksi voisin sijottaa vähän kivempaan mattoon kuin mitä tuo nykynen on. Ja aattelin hommata myös rikkaimurin.

Lilli on menettänyt mielenkiintonsa tiskiallasta kohtaan. Piipan riiwiöityminen jatkuu, tänään se kiljui ensin sohvan takana huomiota ja kun ei saanut, niin tuli tähän pöydälle varastamaan tavaroita. Se on niin hassu kun se yrittää viedä kynät, muistilaput ja rannekellokin kelpais. Kuten myös mahdolliset kolikot. Rakas riiwiö! <3 

Mutta syksyn edetessä, lämmitellään toisiamme!

edit: Perun puheeni oksentamisen osalta, laatoitus jatkuu.

Lillin naama

Lilli saa aina oksentelun yhteydessä tai jälkitautina naamaansa tuollasen.. no.. rykäelmän. Aiemmin diagnosoin sen kissafinniksi (kun siitä lähti rapsuteltaessa mustaa murua), mutta nyt ei lähtenyt. Se on levinnyt laajemmalle tässä kuvassa, joka on otettu toissapäivänä, tänään se on jo parempi taas. Ei tunnu häiritsevän kattia millään lailla, joten en ole siitä sen isommin alkanut höyryämään. En myöskään ole kiikuttanut eläinlääkäriin asiasta, koska jos se jotain antibiootteja tms. määrää niin eihän se tuon kanssa onnistu. On vaan ikävän näkönen.  Tuolle samalle puolelle on tullut pariin kertaan se karvaton, verestävä alue korvan eteen, kun se on saanut mun ajattelemattomuuden seurauksena jotain kiellettyä ruokaa. Olisin niin onnellinen, kun keksisin miksi tuo saa niitä oksenteluhepakoitaan. Tuskin asialle mitään voisin, mutta silti.

Tiskipöydän vetovoima

Lilli-rakas on taas ollut oksennustaudissa, perjantaina se alkoi siitä lipottelusta ja veden oksentamisesta. Ei kovin rajuna ole ollut (siis ei oksentele kymmeniä kertoja päivässä), mutta kuitenkin, eikä tietenkään ole syönyt juuri mitään. No, se on nyt parina päivänä hypännyt tiskipöydälle, joka on ollut aina kielletty paikka. Se meni sitkeästi tiskialtaalle juomaan altaassa lojuvista astioista vettä, vaikka kielsin ja nostin sen pois. Nooh, otin sitten yhden pakastusrasian ja laitoin siihen raikasta vettä ja se altaaseen. Lipas pari kertaa ja siirtyi lautaselta juomaan likasempaa vettä. Sitten laitoin siihen rasiaan lämmintä vettä ja avot, jopa kelpas! Wot tö fak? Ehkä se lämmin vesi on vatsaystävällisempää, mutta eihän se kylmää ole tuossa niiden omassa juoma-astiassakaan. Tai sitten se on kyllästynyt juomaan siitä. Täällä ei ole oikeen paikkaa toiselle kupille muualla kuin tuolla tiskipöydällä, jos lähtökohtana on se, ettei nuo riehuessaan sitä astiaa kaada. Jälleen kerran soisin, että ois laminaatin sijaan muovimatto, se antais anteeksi jos vähän ravatessa roiskuu. Kai mun pitää taipua ja antaa noille lupa hohhailla tiskipöydälläkin, ainakin jätän sinne altaaseen yhden astian vedellä täytettynä.

Piippa on löytynyt myös tiskipöydältä pari kertaa, ihan uteliaisuuttaan se sinne vissii pyrkii. Tänään sitä uteloitti mitä ihmettä Lilli siellä puuhaa, niin se hyppäs sinne tuolin selkänojan kautta meinaten kaataa koko tuolin ja liuku pitkin pöytää rymistellen ja säikähti itekkin sitä mekkalaa niin, että kirmas samantien karkuun.

Leevihän harrastaa myös tiskipöydällä seikkailua sillon kun sen mielestä tarjoillaan ihan paskaa ruokaa (kahta laatuahan täällä on syöty jo iät ajat eikä muuta ole tarjolla) tai raksuja ei ole ollut tarpeeksi. Kerran ihmettelin mistä kuuluu sellanen raaps raaps-ääni, niin se oli hellalla nuolemassa paistinpannua. Kissaraukka, jonain päivänä se varmaan kuolee nälkään täyden ruokakipon viereen.

Ole nyt sitten tässä...

Aamulla aikaisin

Lilli-rakas yritti herättää tassuttamalla nenää, möyrimällä peiton alla ja kävelemällä päällä. Tai yritti ja yritti, onnistuihan se. Kun sitten nousin ja kävin laittamassa ruokaa, se ei syönytkään vaan lipotteli kieltään ja nieleksi, eli taas on huono olo ja se oli varmaan sen herättämisenkin syy. Avasin partsinoven, niin se meni heti natustamaan ruohoa ja kohta oksensi vettä. Toivottavasti se auttoi. Pitää viritellä toinenkin ruohikko kasvamaan sisätiloihin.

Leevi-rakas on yllättänyt jo aika monena päivänä sillä, että se leikkii. Yksin. Ostin Sinooperista pussillisen huopapalloja ja oon pari niistä antanut Piipalle, se kun tykkää sellasista. Vaan Leevipä tykkää myös! Anto tänäänkin yhdelle palluraiselle kyytiä niin, että meinas kaataa jalkalampun rymytessään. Mua  aina huvittaa kovasti se sen leikki, kun se on niin kömpelö ja niin tosissaan sen pallonsa kanssa. Mussukka.

Piippa-rakas on ottanut tehtäväkseen erilaisten ei-lelujen kanssa pelaamisen. Tavaroita, jotka se sais jättää rauhaan. Eilen ihmettelin, että mitä se natustaa matolla. No, sillä oli "perintökalleus" hampaissaan, ukilta saatu vanha käsintehty nahkainen tupakkamassi. Vein sen pois ja ihmettelin minkä päälle astuin.. no, siinä matolla oli myös lasten tumpunpidike, jota käytän jos tarttee saada lakana pysymään paikoillaan sängyssä. Kaks sellasta oli yöpöydällä, vein sen takas siihen, mutta ennenko ehdin nukahtaa, se oli kantanut sen takas matolle. Piti myös nousta kertaalleen sängystä ylös kun ihmettelin mitä pirua se kolistelee jalkalistaa vasten. Vanha paristo sai kyytiä, oli ollu palohälyttimessä ja ilmeisesti sekin oli jääny käsistä yöpöydälle ja Piippahan sen heti nappas. Tänään on sitten harjoiteltu vuorikiipeilyä... nytkö se alkaa riiwiöitymään, se kun on ollut ihan mahottoman kiltti pentu.

Aamuherätyksiä

Oulussa on ollut todella hienot ilmat. Aurinko killittää heti aamusta ikkunoihin ja se viimeistään herättää kissat. Itse heräsin eilen siihen, että joku raapi ikkunaa. Komensin Lilliä, mutta kun raapiminen jatkui, niin tajusin unisilla aivoillani, ettei se ole Lilli, koska se lopettaa kyllä kun komentaa ja tulee kurahdellen luokse. Sitten komensin Piippaa, mutta raapiminen jatkui. Tässä vaiheessa oli pakko nostaa jo päätä ja havainnoida, että Lilli pötkötti tyynyn vieressä, Piippa jalkopäässä ja verhojen raosta pilkisti musta häntä. Leevi-perkele! Tänä aamuna sama homma, kraaps kraaps. Koska en unissaan alkanut veikkailemaan kuka kissoista raapii, niin mökelsin vaan "LOPETA!" useaan otteeseen ilman mitään vaikutusta. Siitähän sen tietää, että kyseessä on Leevi, se lopettaa vasta kun liikahdan. *huokaus* Että jos ei raavita kaappien ovia, niin sitten näemmä ikkunaa. Aivan yhtä ärsyttävää, ikkunan kohdalla on kyllä vielä se, että aurinko pilkistää huoneeseen kun katti heiluttelee verhoja ja se vie loputkin unet. Kuvaakaan ei ole, pimeässä huoneessa on turha yrittää kuvata mustia verhoja vasten/välissä olevaa mustaa kissaa. Mielipide kyllä on.

Tässä ois aamuherätyksille kissojen toimesta!

Syksyn tullen

Kävin Helsingissä kääntymässä pikaisesti, kissoilla on hovimestari joka kävi tarjoilemassa eväät ja antamassa halukkaille rapsutuksia. Raportin mukaan ekana iltana koko kööri oli vastassa (jopa Piippa) ja kaikki ryllisti syömään kun evästä tarjottiin, seuraavana aamuna meno oli hieman hillitympää. Kun tulin iltapäivällä kotiin, niin Lilli tuli ovelle vastaan, kuten aina. Piippaa ei ois voinu vähempää kiinnostaa, ei eleelläkään osoittanut, että olin ollut poissa ja se ois sen huomannu. Leevikään ei tullut tervehtimään, mutta kun istahdin alas, se tuli luokse ja oli todella hellyydenkipeä, ihan selvästi oli kaivannut. Mamman mussupoika! <3   Piipasta näyttää tulleen myös ihan älyttömän ääniherkkä ja säikky parissa päivässä, se saa paskahepulin ihan mistä tahansa vähänkin kovemmasta äänestä, kuten vaikkapa jos tönäisen roskista joka on tässä tietsikkapöydän alla. Pitää vissii melskata nyt urakalla, että siedättyy ääniin.

Kyllähän näillä kuulee!

Tuossa ennen reissua laitoin kierrätyskeskukseen erinäisen laatikollisen tavaraa menemään. Yksi oli mäntyinen pieni ruokapöytä, joka on ollut partsilla kissojen tähystyspaikkana. Sen tilalle koottiin kaverin kanssa Zooplussasta tilattu moniosainen taso. Jo aiemmin tilasin tuollaisen tynnyrin, piti vaan poistaa siitä päälliosa, kun sen reunat oli niin pehmeät, ettei Leevi uskaltanut hypätä sen päälle parin kerran jälkeen. Se on myös pikkusen liian matala, täytyy miettiä jotain muuta ratkaisua tuohon lasien eteen.