Edelliseen postaukseen viitaten, Popopet haki eväät ja siinä odotellessa löysin lisääkin evästä, kaikki kelpasi heille.
Täällä meni pitkään niin, ettei tarvinnut makkarin ovelle viritellä sähkömattoa päälle, mutta tuossa ehkä pari viikkoa sitten Leevi keksi, että täähän ei toimi, raaaaavitaan! Ja huuuudetaan! Koska nälkäkuolemaaaarrgghh! Singahdin aika vauhdilla ulos ja paristo paikoilleen, eikä kukaan käynyt kokeilemassa onneaan, muistavat hyvin mitä se vilkkuva valo oven edessä meinaa. Kokeilin sitten parin yön jälkeen taas jättää sen pois päältä, kunnes heräsin taas Leevin meuhkaamiseen oven kimpussa. Pakko kai se on jättää taas käyttöön, mutta pieni pahahan se on siitä, että saan nukuttua.
Martin kanssa ollaan nyt hieman edistytty siinä, että sitä saa käpistellä enemmän. Ei se edelleenkään tykkää olla sylissä, mutta sietää nostelun paremmin ja silmät ei leviä teevadin kokoiseksi vaikka kurmuutan sen massua kun oon kissan vipannut selälleen käsivarsille. Eikä se hysteerisenä räpistele, kun käännän sen laskeakseni maahan. Toki sitä pitää aina hirmuisesti kehua sen jälkeen. Ehkä tässä jonain päivänä sais leikattua kynnetkin, mutta toisaalta olen ajatellut, että mitä turhaa, koska ne ei ole päässet missään vaiheessa tässä vuosien saatossa niin pitkiksi, että niistä ois sille haittaa ja minuun tai huonekaluihin tms. se ei kynsiään käytä.
Piippa ja Leevi on kuten aina ennenkin, ei mitään muutosta... tai no Piippa on ehkä aiempaa vaativampi jos sen alkaa tehdä mieli herkkuja. Se möykkää siihen malliin, että siihen on myönnyttävä. Se onneksi tyytyy varsin vähään (tosin sille ei kelpaa juuri koskaan muu kuin ilmakuivattu vaalea kala), parilla namilla sen herkkuhimo on kuitattu.
Ruokien suhteen ollaankin sitten saikattu taas melkoisesti. Kelpaa, ei kelpaa, kelpaa, ei kelpaa. Olen tässä ymmärtänyt viimein, että näähän on märkäruuan suhteen varsin vaihtelunhaluisia. Lillin aikaan ei vaihtelua ollut, mutta se ei Lilliä haitannut ja muut söi, koska sekin söi. Tässä on nyt ollut ruokia, joista oon aatellut, että ei kelpaa ei, mutta kaikki on menneet kun olen vaihdellut niitä enkä anna kuin yhtenä päivänä yhtä lajia. Sen vuoksi esimerkiksi 400g purkit on turhuutta, koska nää ei vedä enää sellasta määrää päivässä. Piipan kohdalla olen ollut huomaavinani sellasenkin, että se tyrmistyy jos ruokaa on liikaa. Syö, mutta syö paremmin jos sitä on vähemmän. Outo elukka. Kuvaruuan kanssa sen sijaan ollaan todella kranttuja ja olen tyytynyt siihen, että meillä syödään vain Acanan Regionals Pacificaa.
Ihan pikkiriikkisen on ollut sellainenkin ajatus, että oispa kiva jos ois se neljäskin kissa, mutta onneksi Martti on kuspo kissaksi, niin sen takia en sitä neljättä uskalla harkitakaan, Martti riepottais sen raukan kuitenkin niin, että se kasvais araksi. Tai jos ois kyse aikuisesta, niin saattas syntyä kunnon kissatappelu. Ja mä vähän harkitsen myös pienempää asuntoa, joten siksikään ei.
Tähän loppuun todistusaineistoa siitä, että osaa ne olla joskus, jotenkin, yhdessäkin. Leevi ja Piippa tosin usein nukkuu päivällä mun sängyllä, ei tokikaan kiinni toisissaan, mutta yhdessä kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti