Muutto osa 1

Minä ja kissanelikko muutettiin vähän hulppeampaan asuntoon, 52 neliötä vaihtui 74 neliön kämppään. Nyt on keittiö ja kissoille oma iso huone. Kuvia saattaa pukata sitten kun on kamat paikoillaan, on nimittäin todella vaiheessa se homma, vaikka kaks viikkoa tässä ollaan jo oltu. 

Muutolaatikot kun tuli, se oli Lillin ja Leevin mieleen, ihana pakour-rata! 

Sitten Lilli alkoi oksentaa. Jotenkin odotin sitä, koska se oli alkanu tiputtaa karvoja ja koska kyse on mun tuurista, oli ihan arvattavissa, että se sairastuu kesken muuton. Sitten se mystisesti parani, sitten taas sairastui, parani, sairastui. Nyt se on taas terve ja koska sitä jatkuu kolmatta päivää, en usko, että se enää oksentaa. Syytän taas itseäni, olin välillä antanut Dreamies-nameja ja niissähän on varmaankin vehnää. En edelleenkään ymmärrä oman tyhmyyteni määrää. 

Sauna toimi sairastupana

 Kun olin saanut jo lähes kaikki kamat pakattua, Piippa alkoi osoittaa todellisia hermostumisen merkkejä. Ensimmäisen kerran se itki surkeana kun pari kaveria kävi jeesaamassa muuttoon liittyvien asioiden kanssa. Kun muuttomiehet tuli, se oli sille ihan liikaa, se vaan huusi, raukka, mikä niitä miehiä kyllä nauratti. Myös Lilli ja Martti panikoi, ainoa joka suhtautui asioihin suorastaan stoalaisella tyyneydellä oli yllättäen Leevi! Se seurasi tarkkaan muuttomiesten touhuja, osasi olla ovella odottamassa aina kun ne tuli takaisin ja kävi välillä ovenaraosta kurkkimassa käytävälle. Se myös kävin saunalla tarkistamassa miten paniikkileiriläiset voi ja palasi sitten piällysmiehen hommiinsa. Muutto saatiin kunnialla loppuun ja illalla hain kissat yksitellen uuteen kotiinsa. Piippa huusi kuin riivattu koko lyhyen matkan, en edes tiennyt, että siitä lähtee niin iso ääni.

Kaikki ok?