Varas!

Jokin aika sitten etsin pientä rintsikoille tarkoitettua pesupussia vimmaisesti. Kuljin makkarin (jossa pyykkiteline on) ja pyykkikoneen&pyykkikorin väliä ja noiduin, että minne helvettiin se on voinut kadota. Yritin miettiä minne olisin voinut sen laittaa ja miksi ihmeessä, koska sille ei ole niin mitään käyttöä muualla. Kun en löytänyt, päätin unohtaa asian ja ostin uuden. Tai kaksi uutta. Nyt se sitten löytyi, on ollut kissain kiipeilypuun ja lipaston välimaastossa ilmeisestikin, koska sinne ei tule kauheasti kurkittua ja yhtäkkiä se oli siinä näkyvillä. Kuten oli myös virkkaamani tiskirätti, jota en edes muistanut kaipailla. Kukahan täällä olisi sellainen, joka kuskaa kaikenlaista mitä ihmeellisimpiin paikkoihin? Villasukat/sukat vielä ymmärrän, mutta mikä tuossa pesupussissa nyt oli niin ihmeellistä? Samainen punanuttu on riiviöitynyt kiskomaan pyykit telineeltä alas. Ensin ajattelin laittaneeni ne huonosti kuivumaan, kunnes syyllinen ihan päivänvalossa henkilökunnan silmien alla teki kolttosiaan ja oikein naukui samalla. Eikä meinannut uskoa kieltoa! Siitä vaan alas puserot ja kalsarit! Pikkareita ja sukkia se ei enää saa kiskottua alas koska ne on pyykkipojilla kiinni.

Syytän kyseistä nuorison edustajaa myös siitä, että partsivalot meni rikki, koska metallijohto oli poikki. Yritin viritellä sen kattokoukkuihin niin, ettei kissat siihen yllä, mutta Martin yhdistelmä uhkarohkeutta ja kiipeilytaituruutta on varmaankin osallisena siihen, että se ohut lanka ei vaan kestänyt. Martti on sitä käpälöinyt ja luultavasti roikkunutkin sen varassa, oli nimittäin poikki sopivasti kiipeilypuun läheltä.

Laitan tähän kuvan syyllisestä, joka kerrankin osas pötköttää kiltisti Leevin kanssa. Tuota tosin edelsi hienoiset suhinat Leevin puolelta, ennenko kakara rauhottu.

Lääkärissä taas

Tänään oli aika lääkäriin, että Lilliltä ja Leeviltä poistetaan hammaskivi. Leeville tilasin sen lisäksi kolmoisrokotteen ja Lillille kortisonia ja antibioottia. Oli tarkoitus laittaa molemmat samaan isoon koppaan, jolla nuo tänne tulivat ekan kerran, mutta Lilli vetäs kilarit ja tuumin, että siellä on täys tappelu päällä kohta, joten kahden kopan taktiikalla mentiin. Ja taksilla.

Kun sain nuo sinne, lääkäri sanoi, että jos joutuu poistamaan Lilliltä hampaan/hampaita, niin sillon kortisonia ei voi pistää viikkoon. Vähän ihmettelin, koska oon mä nyt jonkun verran noiden hampaita syynänny enkä mitään sitä kiveä ja ajoittaista ikenien punoitusta kummempaa huomannu. Mutta en ole lääkäri, joten en sanonut siihen kuin "joo". Lääkäri ihmetteli myös, että Lillin oireilu on jo nyt palannut, oksensi tänään aamulla ja näemmä eilenkin, löysin tänään kirjotuspöydältä makkarista vaahtoksun jäänteet. Kortisonin vaikutuksen pitäisi kestää 4-5 kuukautta, mutta viimeksi käydessä se kyllä sanoi, että joutuu varmaan pistämään kerran kuukaudessa. Että otapa siitä nyt selvä. Enkä tietenkään muistanut missään välissä kysyä, että kauanko sitä voi tuikkia ennenko raja tulee vastaan.

Mutta olipa ilo hakea nuo takaisin! Kumpikin oli erittäin hereillä ja lääkäri sanoi, että oli hämmästynyt siitä miten hyvät hampaat noilla oli, ottaen huomioon, ettei hammaskiveä ole poistettu koskaan. "Ei edes kiilteessä kulumaa!" se sanoi. Oli kuulema varautunut, että joutuu poistamaan hampaita, että on mätää ja sellasta. En kysynyt miksi se niin ajatteli, mutta kehuin koirien tonnikalanameja, joita annan noille ja joutuvat jäystämään niitä, että saavat syötyä. Tosin eihän nuo kauan niitä ole syöneet. Jotain teen oikein ja ehkä noilla on vaan niin hyvä kalusto, ettei se ala hapertumaan ihan helposti. Jos tuo Lilli kestäis raakaruokaa, niin sehän sais niitä raakoja kanan siipipaloja, niissä riittäs kans jäystettävää. 

Kotiin kun päästiin, niin Leevi ryykäs ensimmäisenä ruokakipolle, Lilli tarkisti huusholli, ettei ole tehty muutoksia hänen poissaollessaan. Kävin kaupassa ja ostin erityisherkkua, katkarapuja, joilla oon nyt vähän hyvitellyt noita kun vein sellaseen kidutuspaikkaan.

Vanhusten poissaollessa Piippa ja Martti vaan nukkui, mutta kun tulivat takaisin, niin Martti alotti hirveän huomion hakemisen. Taas on rallattanut ja vinkunut leikittämään. Kerroin sille, että jahka mamma pääsee talvilomalle, se saa tehdä myös reissun Lemmikkiin ja tulla sieltä takaisin peräpää keventyneenä...

Lopuksi kuva taas yhdestä nukkumistyylistä á la Martti. :D

Krooh!

Kuvia ja videoita

Noniin. Lisäilin tuonne juutuupiin videoita, laatu on sontaa, kuten aina, mutta kuitenkin. *klik*

Kuviakin tietysti on ja täältä pesee!

Martin asento on millon mikäkin...

Leevi ei voi syödä omaansa kun se kyttää Martin vauvaruokaa.

Lillin täydellinen kissakerä

Martin joogakerä :D 

Testasin saisko hyasintti olla rauhassa. Joopa joo.

Uusi vessa, Martti on ainoa joka tuota käyttää.

Lilli sen jälkeen kun sai kortisonia, ihan normaali kissa. Kai. 

Vanhukset katselee tipu-ohjelmaa.

Hupsistarallaa

En edes tajunnut, että on venähtänyt näin pitkä väli edellisestä kirjottelusta! Pientä vinkkiä tuli tänään, että vois päivittää, joten tässä nyt kuulumisia niin, että silmät menee sikkaraan!

Mun mielen päällä on ollut enimmäkseen Lilli ja sen vointi. Olin jo ajatellut, että Lillin päivät on luettu, koska oireilu, josta oon täällä loputtomiin horissu, paheni vaan. Sehän oksenteli ennen joulua, joulun aikaan ja taas vuodenvaihteessa. Sitten yhtäkkiä nettiä selatessa iski eteen ihan uusi mahdollinen diagnoosi, atooppinen iho! Hoitona on kortisoni ja minähän heti sitä ehdottamaan lekurille ja hän oli samaa mieltä, että vois kokeilla. Käytiin hakemassa se samalla kun nesteytettiin ja sai jotain muutakin piikkiä. Ja se kortisoni toimii! Eikä Lilli siis olekaan allerginen "kaikelle" kuten oon luullu! No, tästähän se ilo repes, ostin toisenlaisia raksuja, sellasia joiden pitäs auttaa karvapötköihin ja märkäruuaksikin oon ihan surutta syöttänyt muutakin kuin tonnikalaa. Ei ole ollut oksentelua eikä rupia eikä aknea ja tyttö on piristynyt silmissä! Ainoo erikoisuus on kuonon seudun tummuus, karvat on siinä jotenkin ohentuneet ja iho alla tummunut, en ymmärrä mistä siinä on kyse. Alkuun rapsuttelin sitä seutua kun luulin aknen levinneen (ja voihan se olla sitä, en tiedä), muttei irronnut mitään purua. Oon sanonu Lillille, että se alkaa harmaantumaan, mamman ikäloppu harppu!

Mun lelut!

Piippa on myös piristynyt, aloin jo olla huolissaan sen vaisuudesta. Nyt on vedetty rallia Lillin ja Martin kanssa niiko ei mitään ja pitkästä pitkästä aikaa se on tullut myös tähän tietsikkapöydälle ja kiivennyt syliin kuten ennen. Se saa olla siinä rapsutettavana just niin kauan kuin haluaa, en laske sitä lattialle ennenko se ite haluaa pois. Ei se kauan viihdy koskaan, mutta vähäkin on niin hellyyttävää!

Pötkötys

Leevin elämässä ei ole mitään uutta. Se on ikionnellinen raksuista ja niiden entistä runsaammasta määrästä. Ja se on edelleen ihan tosi tosi rasittunut tuosta kakarasta.

Vihjaisin, että raksubaari on tyhjä.

Ja sitten Martti. Ei mene kauaa, kun kiikutan kollipojan pallien poistoon, sen verran raisua alkaa olla muiden kurmoottaminen. Lilli kyllä vetää sitä pataan edelleen niin, että tajuaa paikkansa, mutta Leevi ja Piippa on helisemässä, koska ovat niin kilttejä, etteivät anna sille turpaan. Ja Marttihan sitten varmaan kuvittelee olevansa heti Lillistä seuraava ja kingien kingi. Se on ihan yhtä äänekäs ja riehakas kuin ennenkin, mutta se on siedättynyt entisestään silityksille, jopa tuntuis nauttivan. Jos lopettaa, se naukaisee tai laskee tassun kädelle, että jatka vaan. Nyt se on oppinut myös nousemaan jalkaa vasten ilman, että upottaa kynnet läskeihin. Ja ruokahalu on entisellään, viimeisin ällistyksen aihe oli, että se veti auringonkukan siemeniä, mutta se on oppinut, ettei meikäläiseltä varasteta ruokaa. Se kammoaa edelleen imuria, mutta rikkaimuri on ihan siedettävä. Laser-hiiri on parhautta ja Martti on täysin ehdollistunut sen naksahdukselle, pää alkaa pyöriä kuin markkinapallo kun se ettii, että missä se punainen piste on. Martin riehumisen myötä myös Piippa on päässyt uudelleen laserin jahtaamisen makuun ja välillä se tassuttaa Marttia päähän kun sitä ärsyttää, että kakara yrittää omia kaiken kivan. Hämmästyttävästi ne välillä ihan selvästi vuorottelee jahtauksen kanssa.

M-kirjain on pysynyt otsassa.

Ja kuten aina, tää taas tilttas, kun olisin laittanut lisää kuvia. Onkohan nää liian isoja tai jotain. Mutta ehkäpä teen seuraavaksi pelkän kuvapostauksen! :D  edit: Ihan ite ryssin, mutta olkoon nyt, olihan tätä jo tässäkin.