Kissankynnenleikkaaja

Piipan kanssa on vielä hieman opettelemista siinä, miten ollaan kun kynsiä leikataan. Se sujuu jo paremmin, mutta pitää vieläkin jakaa useampaan kertaan/päivään, ennenko homma on ohi. Tänään leikkasin vasemman etutassun loputkin kynnet. Etutassuissahan sillä on kaksi ylimääräistä kynttä tassua kohti ja ne ylimääräiset on ongelmallisimmat, mutta eivät onneksi ole aiheuttaneet mitään haavereita.

Kävin eläinlääkäriasema Lemmikissä varaamassa Piipalle ajan sterilisaatioon. Puhuin samalla noista kynsistä ja kysyin mistä niiden käyttämiä sivuleikkureita vois hankkia, niin sanoivat, että ne on ihan tavalliset sivuleikkurit. Hoh! Mä olen noilla koruleikkureilla leikellyt kynsiä, mutta ne on ehkä aavistuksen liian leveät ja tuolta sanoivat, että mennä vaan rautakauppaan ja etsiä pienimmät leikkurit mitä löytyy, niin se on siinä. Minähän tietysti kaivelin nettiä ja löysin tämmöiset leikkurit, jotka vaikutti erinomaisen päteviltä, koska täytyyhän niiden olla (minusta ainakin) kuitenkin terävät. terottaakohan ne suutarilla tuollasia...

Tänään tajusin, etten ole laitellu iäisyyksiin yhtään videota tänne. Eipä silti, ne on niin laaduttomia, ettei kannttaiskaan, mutta niitä tuntuu olevan kännykässä enemmän kuin kuvia. Ehkä pitäs ostaa ihan oikea videokamera? No, tässä nyt kuitenkin yks video Lillistä, kun se on ihan kissanminttuhuuruissa. Ei se itse siitä mintusta ole moksiskaan,  kuten ei pahvilaatikoistakaan, mutta se tuoksu yhdistettynä laatikkoon onkin sitten ihan eri asia. :D

Piipan edistymistä

Piippa on mennyt etiäppäi ja siitä on tulossa iso kissaneiti. Viimeisimmät saavutukset ovat 1,7 metrin hyppy alaspäin ( ylimmältä hyllyltä sohvalle, oli pakko mitata) ja makkarin oven aukaisu. Ensimmäisen havainnoin kun neiti veti Leevin kanssa rallia. Sitä on kurnahteluun saakka jurppinut, että Leevi hyppii miten haluaa ja hänen pitää kipittää aina kiipeilypuun kautta, vaan alaspäin näköjään pääsee jo muutenkin! Toissayönä.. tai aamuahan se oli, Leevi taas herätteli jollottamalla ja raapimalla/paukuttelemalla (hoh!) kaapinovia. Raahauduin vessaan ja takas tullessa huomasin kaikkien olevan olkkarin puolella, niin pistinkin oven kiinni jatkaakseni unia. Kova möykkä ja mekkala kävi oven takana, ihan selvästi joku hyppi ovea vasten eikä pelkästään huutanut ja raapinut. Tungin sormen korvaan ja nukahdin. Herätessä tyrskähdin nauruun, Piippa ja Lilli pötkötteli vieressä niiko ei mitään. Sanoin Piipan nimen ääneen, niin se alkoi heti varsin tyytyväisen oloisena hurisemaan. Lilli ja Leevi ei harrasta hyppelyä ovea vasten, joten Piippa on ainoa joka voi olla syyllinen oven aukeamiseen.

Vatsapuolella ollaan menty niin, että Lillin edellisessä kirjoituksessa mainitsemani oksentelu loppui pariksi päiväksi ja alkoi uudelleen. Syytän lähikaupan ruokaa jota oli jääny edelliseltä kerralta kun laaturuoka pääsi loppumaan. Annoin sitä ihan huvikseen noin lisänä, koska pussi on vain n. 50g kokoinen ja Lilli söi sitä. Ja aloitti uudelleen yrjöämisen. Vaiva talttui sitten taas kolmen päivän kuluttua. Muistaakseni. Tilasin aiemmin Bozitan herkälle mahalle tarkoitettua ruokaa (jota ostin onneksi vain 4 tetraa), vaan se ei kelvannut kenellekään. Nyt sitten vedetään vaan Integran sensitiveä ja noita Applawsin raksuja. Nameinakin saa olla nuo raksut, vein kaikki muut työkaverille, että saa antaa niitä kissoilleen. Piipan ja Leevin kannalta tietysti ikävää, mutta Lillin mahan mukaan tässä on vaan mentävä.

Loppuun kuvatukset Piipasta leikkiradan kimpussa ja Lillistä, joka näyttää niin tuimalle, kun sen otsakarvat meni pörhölleen kun se hiero päätään kännykkään, jolla piti ottaa sievä naamakuva...

Niin mitä?

Minä mitenkään laiska ole, hirmuista kyytiä palloille!

Oksuja ja aurinkoa

Kevättä päin! Valon lisääntyminen on vaikuttanut meikäläiseen ainakin virkistävästi, kissat ei ole sen kummemmin reagoineet, tosin viihtyy ne partsilla paremmin kun ei ole niin kylmä. Ihme.

Lillillä on taas oksupäivät. Toissayönä kun kuulin oksentamisen ääntä, ihmettelin, että jopas se oudosti yrkkää, mutta aamulla kun ääni toistui selvisi, että se olikin Leevi! Meinas iskeä epätoivo, mutta Leevillähän on historiassa taipumus ummetukseen (on edellisien omistajien aikaan käynyt lääkärissäkin asiasta), jollon se alkaa oksentamaan, joten tyrkkäsin sille millin Duphalacia ja sittemmin ei ole oksentanut. Sen siitä saa kun on ahne raksuille! Onneksi asian hoito ei ole ongelma, Leevi antaa kyllä tunkea kitusiinsa lääkettä, toisin kuin Lilli, jonka on vaan sitten kärsittävä. Ajattelin sellastakin, että luovun tuosta kannellisesta sontalaatikosta kokonaan ja ostan tilalle tuollasen ison avomallin, koska pystyis paremmin seuraamaan Leevin vessakäyntejä.

Muutenhan täällä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä tapahtunut. Tein muutoksen kiipeilypuun paikan kanssa ja laitoin hyllyn tilalle. Muutos on otettu hyvin vastaan, vaikka tuolta hyllyltä on sekä Leevi, että Lilli tulleet ryminällä alas kertaalleen. Piippaa saattaa hieman jurppia se, että se joutuu aina kiertämään kiipeilypuun kautta päästäkseen hyllyille, kun taas isommat pystyy hyppäämään sinne suoraan kirjotuspöydältä. Rallia kun vetävät, niin varsinkin Leevi harrastaa korkeushyppyjä ja Piippa kurahtelee vimmatusti ja yrittää kipittää paikalle ja siinä vaiheessa Leevi saattaa jo hypätä alas. Piippa kiertää puun kautta, koska ei uskalla vielä tehdä sellasia hyppyjä.

Ostin myös sellasen korkean raapimistolpan, se on ollut varsin suosittu. Piippa tykkää kiivetä siinä, Lillikin on kiivennyt kun oon laittanu raksuja tolpan nokkaan houkuttimeksi. Leevi tietysti vain raapii sitä, ei kiipeile, kun on niin potrassa kunnossa. Mua kyllä vähä riipii, ettei ole tarveaineita eikä välineitä (eikä ehkä taitoakaan), kun haluaisin tuollasen kiipeilytolpan joka ylettyis kattoon saakka. Samoten haluaisin kiipeilypuun joka ois tehty puusta ja jossa ois oikeita oksia. Pinterestissä on vaikka mitä hienoja!

Haluaisin myös omakotitalon ja sinne kissoille tarhan, jonne pääsis sisältä suoraan jostain kissaluukusta. Ehkä keskityn haluamaan tuollasen puun. :D

Tässä kevään ensimmäisiä aurinkoisia kuvia. Piipalla on jotenkin valoherkät silmät kyllä, sen huomaa kun illalla tulee kotiin ja räpsäyttää eteiseen valot, niin se on ihan silmät sirrillään. Huvittaa joka kerta!

Häikäseeeee!