Kissanhiekkaa, paperia ja yks lekurireissu

Oon jo kauan miettinyt, että oisko tuon mikrohiekan tilalle mitään parempaa keksitty. Se kulkeutuu kaikkialle, mutta ehkä eniten ärsyttää, että koska yksi kissavessa on saunalla, niin lattia on aina ihan törkeen näkönen kun se sinkoillut hiekka kastuu. Vaikka lattian lakasis ennen suihkua, niin ei ole tavatonta, että siellä käy kissa laatikolla ja sen perään siellä märällä lattialla ja sotku on oikeasti karsee. Ja kun se ei lähde huuhtelemalla puhtaaksi vaan vaatii kunnon pesun, niin tällanen siivouksen inhoaja ei todellakaan tykkää. Meillä on siis alettu opettelemaan puupelletin käyttöön, sellasen paakkuuntuvan, rouhemaisen systeemin. Laitoin saunalle yhteen "varalaatikkoon" pellettimurua, seurasin, että laatikossa on tassuteltu, mutta mitään ei ole tehty. Sitten laitoin sinne hiekkalaatikosta molempia laatuja tuotoksia, että jos tajuavat idean, eivät tajunneet. Tänään hurautin hiekan sekaan pellettimurua ja *tadaa* joku kävi sontimassa laatikkoon, jossa on palkkää pellettiä! Muuta sinne ei oltu tehty, mutta alku se on tuokin! Se hiekka-pellettisotku ei ole kovin hyvä yhdistelmä, mutta nyt mennään näin, kunnes toi laatikko on lähes tyhjä ja sitten saunalla on käytössä pelkkää pellettimurua. Mullahan on toinen, iso luukullinen laatikko olkkarin puolella, siellä on tietysti myös hiekkaa, mutta senkin saatan muuttaa pelletiksi jos se osoittautuu toimivaksi ja kissat sen hyväksyy. Pelletti on siitäkin jee, että se kissanvessa on kevyt liikutella ja pelletin voi laittaa biojätteeseen, koska se kompostoituu. Kakkakikkareetkin voi viskata vaikka pyttyyn, koska se pelletti, vaikka paakkuuntuukin, ei muodosta sellasta tiiliskiveä niinko tuo hiekka, joten se ei tuki viemäriä. Pelkkää voittoa! Oikeestaan vähän liiankin hyvää ollakseen totta, mutta aika näyttää. 

Piipan kanssa käytiin tänään hakemassa tehosterokote. Päätin mennä kävellen, kun ei ollut juurikaan pakkasta ja matka on lyhyt. Havainnoin aika pian, että Piipasta on tullut raskas kannettava, vuosi sitten se painoi 1390 grammaa, nyt oli painoa neljä kiloa! Piippa myös huusi koko matkan vastalausetta kopille ja kylmälle ja kaikelle. Silmät oli teevadin kokoiset ja eläinlääkärissä huomas, että alusta on kostunut tassujen kohdalta. Hirmu pelvoittavaa! Piippa tukeutui minuun, se pyrki piilottamaan pään mun kyynärtaipeeseen eikä edes huomannut, että sen niskaan tuikattiin piikki. Katti punnittiin ja tutkittiin pikaisesti muutekin, kaikki oli kunnossa. Kysyin tuon yhden ylimääräisen, erittäin hankalasti hoidettavan kynnen poiston mahdollisuudesta, mutta lekuri ei suositellut, koska se on niin huonossa paikassa ja parantuakseen se vaatis ilmaa. Sanoi, että jos se jatkuvasti tulehtuu, niin sitten. No, ei se ole tulehtunut eikä tulehdu jos se minusta on kiinni, pitää ottaa sen hoitaminen vaan haasteena. Kotimatkalla Piippa oli paljon hiljaisempi, rappukäytävässä kyllä kuulutti kaikille, että sitä kidutetaan aina vaan. Kotona Leevi tuli heti tervehtimään ja nuolemaan niskaa puhtaaksi vieraista hajuista, Lilli sen sijaan suhtautui hieman epäilevästi Piippaan, mikä vähän huvitti. Kerroin sille, että seuraavaksi se pääsee rokotukseen yhdessä Leevin kanssa, koska ne ei mun luona ollessaan ole käyneet enkä tiedä niiden rokotushistoriasta yhtään mitään. Tää rokote on siitä jee, että nykyään se tarttee ottaa kolmen vuoden välein, kun ennen se annettiin kerran vuodessa. Että 2019 sitten seuraavan kerran eläinlääkäriin, jos kaikki menee hyvin.

Paperissa on voimaa

Aukasin tossa öpaut viikko sitten yhden laatikon joka sisälsi kissanhiekkapusseja. Siellä oli, kuten aina, vähän voimapaperia siinä päällä ja viskasin sen vaan vessan lattialle siksi aikaa, että laitan pissalootan kuosiin. Kun hiekka-asiat oli mallillaan ja katsoin taakse, niin Lilli istui siinä paperin päällä erinomaisen tyytyväisen oloisena. Ei elettäkään, että olis lähtenyt mihinkään, niin oli ihana paperi. Sittemmin se on saanut olla siellä lattialla, molemmat tytöt tykkää siitä niin, että välillä meinas tulla ihan taistelu kumpi siinä saa maata. Onneksi sitä on kuitenkin sen verran, että sain levitettyä sen isommaksi, jolloin molemmat pääsee siihen makaamaan. Piippa tykkää siitä myös leikissä, kauhia rapistelu vaan kuuluu, kun siellä alla aivan varmasti on jotain metsästettävää.

Sekin hyvä puoli siinä on, että Lilli pääsee Leeviä karkuun sen päälle. Ei sen tartte siis muuta tehdä kuin mennä istumaan siihen, Leevi ei tule perässä, koska se kammoaa kaikkea kovaäänisesti rapisevaa. Eikä tässä vielä kaikki! Paperi on erinomainen imemään kosteuden jalkapohjista kun tulee suihkusta, ihan huippua! Tänään väsäsin siitä ja narusta perinteisen kissanlelun, josta molemmat tytöt, etenkin Piippa, ihan villiintyi. Piipasta on tullut vähä laiska leikkimään, sen feivöritti nahkatanssittajakin alkaa olla vissii so last season.

Paperipussithan on myös aivan uskomattoman ihania noiden tyttöjen mielestä, pitänee seuraavalla kauppareissulla ostaa sellanen ihan vaan kissoja varten. 

edit: Ei aavistustakaan miksi tän tekstin tausta on valkoinen.. sorpat siitä

Täällä on varmasti joku aarre! 

Hei, hän syntynyt on vauhti kallossaan..

Jätin kissukoille radion päälle, kun aamulla taas muistin ja tajusin miten hiljasta täällä on ja näähän hätkähtelee vähänkin kovempia ääniä. Paitsi Lilli, joka ei pelkää mitään. No, tulin töistä kotiin ja havainnoin, että ainakin rallia on vedetty oikein urakalla. Eteisen matto oli jo tulossa  rappukäytävään, pilkotti välioven alta, partsioven edessä oleva matto oli yritetty kääntää ympäri, verho oli osaksi irti nipsuistaan, siivoussanko vessassa oli kumollaan ja liinat pitkin lattiaa. Meinasin laittaa radion kiinni, kun töiden jälkeen hiljaisuus on enemmän kuin toivottavaa, mutta yllättäen Nostalgia-asemalta tulikin niin hyvää musiikkia, että jäi päälle. Minusta se vaikuttaa kissoihin, ne taas syönnin päälle rälläsivät, mutta enemmän kuin tavallisesti. Piippakin riehaantu huutamaan partsinovella niin, että me kaikki muut luultiin sillä olevan isompikin hätä. Tai ehkä se kaipais jo hiljaisuutta. Pistän radion kiinni. 

Telkkarista lintuvideoita

Piippa opettelee kissankantopussiin

Katonrajassa voi vetää vakavaksi

Videosaastetta

Pitkästä aikaa kissavideoita. Ei sillä ettenkö olis niitä ottanut, enemmän kuin kuvia, mutta en vaan saa aikaseks ladata niitä tuubiin. No, nyt sain. Vieläkö muistais laittaa heti alkuunsa oikean kategorian, niin oispa jesh.


                                                     

Kylymä!

Kelit on kylmenneet niin, ettei kissat tykkää olla yhtään parvekkeella, tavallisesti käyvät vain kääntymässä ja se on siinä. Lämpimiin keleihin on niiiiin pitkä aika, yh-hyy! Lillillä oli toissapäivänä kova hinku paidan alle ja pitkästä aikaa laitoin sille kissankantopussin, minne se möyrys mielellään ja aattelin, että aawww, se tulee lämmittelemään! Se viihtyi siellä toista tuntia, mulla loppu rahkeet, koska läkähdyin kuumuuteen ja oli pakko siirtää kissa pois. Myöhemmin aattelin, että syynä saattoi ollakin huonovointisuus, koska Lilli alkoi oksentamaan, ruoka ei pysyny sisällä. Katsoin sen naamaakin, joka ei edellisestä postauksesta ollut muuttunut ainakaan parempaan suuntaan ja aattelin, että leviääkö se nyt sitten vielä lisää. Eilen se halusi vielä saman peiton allekin, mutta tänään kun tulin kotiin, havaitsin ihmeekseni, että a) ei oksenna enää ja b) naama on mystisesti parantunut lähes tyystin! On tää jumaliste oikeen rakettitiedettä, ymmärrän ihan yhtä hienosti kuin jotain kvanttifysiikkaa. *huokaus*

Oon vähä tehnyt taas muutoksia kissojen kohdalla, tällä kertaa kohteena vessat. Kissoillahan on kaksi vessaa, avomalli ja katollinen. Siirsin jälkimmäisen olkkariin, koska sitä ei juuri muut käytä kuin Leevi, joten sain saunalle vähän lisää tilaa lattialle. Samalla sijoitin vessan lattialle sellasen buklee-maton, toiveena, että se kerää paremmin hiekat ettei olkkari ole jatkuvasti sotkussa ja sehän toimii! Seuraavaksi voisin sijottaa vähän kivempaan mattoon kuin mitä tuo nykynen on. Ja aattelin hommata myös rikkaimurin.

Lilli on menettänyt mielenkiintonsa tiskiallasta kohtaan. Piipan riiwiöityminen jatkuu, tänään se kiljui ensin sohvan takana huomiota ja kun ei saanut, niin tuli tähän pöydälle varastamaan tavaroita. Se on niin hassu kun se yrittää viedä kynät, muistilaput ja rannekellokin kelpais. Kuten myös mahdolliset kolikot. Rakas riiwiö! <3 

Mutta syksyn edetessä, lämmitellään toisiamme!

edit: Perun puheeni oksentamisen osalta, laatoitus jatkuu.

Lillin naama

Lilli saa aina oksentelun yhteydessä tai jälkitautina naamaansa tuollasen.. no.. rykäelmän. Aiemmin diagnosoin sen kissafinniksi (kun siitä lähti rapsuteltaessa mustaa murua), mutta nyt ei lähtenyt. Se on levinnyt laajemmalle tässä kuvassa, joka on otettu toissapäivänä, tänään se on jo parempi taas. Ei tunnu häiritsevän kattia millään lailla, joten en ole siitä sen isommin alkanut höyryämään. En myöskään ole kiikuttanut eläinlääkäriin asiasta, koska jos se jotain antibiootteja tms. määrää niin eihän se tuon kanssa onnistu. On vaan ikävän näkönen.  Tuolle samalle puolelle on tullut pariin kertaan se karvaton, verestävä alue korvan eteen, kun se on saanut mun ajattelemattomuuden seurauksena jotain kiellettyä ruokaa. Olisin niin onnellinen, kun keksisin miksi tuo saa niitä oksenteluhepakoitaan. Tuskin asialle mitään voisin, mutta silti.

Tiskipöydän vetovoima

Lilli-rakas on taas ollut oksennustaudissa, perjantaina se alkoi siitä lipottelusta ja veden oksentamisesta. Ei kovin rajuna ole ollut (siis ei oksentele kymmeniä kertoja päivässä), mutta kuitenkin, eikä tietenkään ole syönyt juuri mitään. No, se on nyt parina päivänä hypännyt tiskipöydälle, joka on ollut aina kielletty paikka. Se meni sitkeästi tiskialtaalle juomaan altaassa lojuvista astioista vettä, vaikka kielsin ja nostin sen pois. Nooh, otin sitten yhden pakastusrasian ja laitoin siihen raikasta vettä ja se altaaseen. Lipas pari kertaa ja siirtyi lautaselta juomaan likasempaa vettä. Sitten laitoin siihen rasiaan lämmintä vettä ja avot, jopa kelpas! Wot tö fak? Ehkä se lämmin vesi on vatsaystävällisempää, mutta eihän se kylmää ole tuossa niiden omassa juoma-astiassakaan. Tai sitten se on kyllästynyt juomaan siitä. Täällä ei ole oikeen paikkaa toiselle kupille muualla kuin tuolla tiskipöydällä, jos lähtökohtana on se, ettei nuo riehuessaan sitä astiaa kaada. Jälleen kerran soisin, että ois laminaatin sijaan muovimatto, se antais anteeksi jos vähän ravatessa roiskuu. Kai mun pitää taipua ja antaa noille lupa hohhailla tiskipöydälläkin, ainakin jätän sinne altaaseen yhden astian vedellä täytettynä.

Piippa on löytynyt myös tiskipöydältä pari kertaa, ihan uteliaisuuttaan se sinne vissii pyrkii. Tänään sitä uteloitti mitä ihmettä Lilli siellä puuhaa, niin se hyppäs sinne tuolin selkänojan kautta meinaten kaataa koko tuolin ja liuku pitkin pöytää rymistellen ja säikähti itekkin sitä mekkalaa niin, että kirmas samantien karkuun.

Leevihän harrastaa myös tiskipöydällä seikkailua sillon kun sen mielestä tarjoillaan ihan paskaa ruokaa (kahta laatuahan täällä on syöty jo iät ajat eikä muuta ole tarjolla) tai raksuja ei ole ollut tarpeeksi. Kerran ihmettelin mistä kuuluu sellanen raaps raaps-ääni, niin se oli hellalla nuolemassa paistinpannua. Kissaraukka, jonain päivänä se varmaan kuolee nälkään täyden ruokakipon viereen.

Ole nyt sitten tässä...