lauantai 8. elokuuta 2020

Suruaika

 Jotenkin ajattelin, että on vain minun suru, mutta kissatkin tavallaan suree. On niin uskomattoman hiljaista, että sitä on vaikea kestää. Lilli ei pitänyt ääntä, mutta sai aikaan säpinää, nyt ei tapahdu mitään. 

Nukuin yön makkarin ovi auki, kukaan ei tullut viereen, ei edes Leevi joka aina on tullut hakemaan rapsutuksensa, ennen kuin vetäytyy muualle nukkumaan. No minähän tulin sitten siitäkin surulliseksi. 

Aamulla kun heräsin, kukaan ei tullut tervehtimään. Jossain vaiheessa lähdin etsimään Leeviä, löysin sen vessasta kantokopasta ja se ei poistu sieltä kuin syömään, vähän närkkii ruokaa ja palaa takaisin. Olen antanut sen olla rauhassa, sen on varmaan vaikea käsittää, mihin sen toinen puolisko on kadonnut ja siellä kopassa on ehkä Lillin tuoksu tallella vielä. 

Yritin tuossa leikittää Piippaa ja Marttia, mutta ei se oikein lähtenyt liikkeelle sekään. Itse huomaan vain vaeltavani ympäriinsä ja ihmettelen miksi on nyt sellaiseen tarve, en ole harrastanut moista aiemminkaan. Kaipaan Lilliä seuraamaan mua kaikkialle, vaikka se oli joskus ihan tosi ärsyttävää. Nyt saa mennä vessaan ihan rauhassa, kukaan ei tule perässä. Kun Lilli tuli, muutkin tuli. 

Aina kun menin sohvalle, Lilli hyppäsi heti syliin ja kävi kerälle pöydälle nostettujen jalkojen päälle. Lillin vanavedessä tuli Piippa, joka sekin halusi syliin ja koska Paras Paikka oli varattu, se käveli rinnuksilla ja möyri siinä rapsuja hakemassa. Nyt kun menen sohvalle, Piippa ei tulekaan syliin, vaan sitä joutuu houkuttelemaan. Mutta se ei osaa mennä "limpuksi" kuten Lilli, se on tottunut makoilemaan pitkin pituuttaan ja kun se yrittää tehdä sen sylissä ja vieläpä kiepsahtaa mutkalle, niin se meinaa tippua. Martti ja Leevi ei tule syliin, Martti saattaa kyllä kävellä sylin kautta, mutta ei makaa sylissä. Tykkään kyllä itsenäisistä kissoista, jotka ei niin ihmisen seuraa kaipaa eikä jatkuvasti vaadi huomiota, mutta kyllä yksi sellainen sais olla. 

Odotan päivää, että tämä tuska helpottaa. Enää ei saa itkukohtauksia, mutta sisällä on kamala möykky, on huono olo ja mikään ei kiinnosta. 




2 kommenttia:

  1. Kyllä kissatkin surevat tai ainakin ikävöivät. Menee varmasti aika pitkään, että tottuu - sekä kissat että ihminen. Jaksamista ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri Persoona on poissa, lauman pomo, niin onhan siinä sopeutumista kaikilla. Kyllä tämä tästä, hissuksiin.

      Poista