lauantai 10. lokakuuta 2015

Puun kuolinkorahdukset

Nyt se sitten tapahtui, mitä oon pelänny: kiipeilypuu hajoaa. Lilli tapansa mukaan ponnisti keskitasolta seinähyllylle (ja samaan aikaan katselin uusia kiipeilypuita netistä), kun se taso sano *räks*. Nopeasti vilkaistunakin huomasi, että se oli sitten siinä. Tason kannatinpuu oli halki ja puussa oleva kolo, mihin taso oli tuettuna, oli säleinä. Taso piti saada irti siinä törröttävien ruuvien vuoksi ja tietysti siksikin, ettei se kestänyt enää edes Piipan painoa, sitä varten aloin purkamaan sisalköyttä ja siitäkös Piippa riehaantui! Se reuhas köyttä metsästäessään ees taas sohvan, lattian ja puun väliä, innostuksissaan rei'itti muutaman sormen ja sai Lillin hermostumaan niin, että se löi Piippaa tassulla. Kun olin ährännyt köyden irti, ähräsin sen vielä takaisin (edelleen Piipan ystävällisellä avustuksella), että sain sen loven itse puussa peittoon. Kaiken reuhaamisen seurauksena Piipalla oli kovasti punehtunut ja kuuma nenä. :D

Sitten mietin tajuaako kissat, että sitä tasoa ei ole. Lilli ei ainakaan tajunnut ja se on se viisaampi noista kahdesta isosta. Hyppäs kuten aina seinähyllylle mennessään, tällä kertaa oli tyhää alla ja kissa päätyi sohvalle. Oli muuten todella hölmistyneen näköinen! Sitten se oli helisemässä, että miten päästä ylätasolle kun ei oikein jaksa kiivetäkään. Jotenkin se itsensä sinne punnersi ja pääsi viimein seinähyllylle. Alastulohan ei ole ongelma, se vaikka hyppää sieltä sohvalle tai lattialle. Piippakin kiipesi ylätasolle, se pitäs nähdä miten se tulee alas, kun se on tottunut tulemaan pylly edellä ja nyt on vähä pidempi matka. Nyt sitten hirvittää, että entäs kun nuo alkaa vetämään rallia, siinä on Leevillekin ihan tavallista hypätä sille edesmenneelle tasolle ja siitä suoriutua hyllyn kautta kaapin päälle. Voi voi. Ja nyt on niin köyhää, ettei ole varaa ostaa uutta kiipeilytelinettäkään ennenko ens viikolla. :(

Kädet ristiin kyynärpäitä myöten, ettei mitään satu ennenko se uus teline tulee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti