Olen taas hämmästynyt siitä, miten paljon Piippa syö. Laitoin töistä tultua Applawsin kanaa jokaiselle oman pussillisen. Piippa vetäs omansa
ja meni sitten syömään Leevin osuuden, koska Leevi ei taas tiennyt mitä
tehdä ja tyytyi vaan lipomaan niitä roippeita. No, sitten Leevi tuli
tähän pöydälle härkkimään, että ois nälkä. Menin ja laitoin ruokaa
kippoon, vähän yhteen (koska Piippa tulee syömään aina, oli nälkä tai
ei), toiseen vähän enemmän (Piippa iski kiinni myös siihen) ja
kolmanteen loput. Leevi ei saanu syötyä loppuun edes vajaata pussillista
ruokaa, koska on rönkeli, mutta Piippa veti sitten sen mitä Leeviltä jäi. Ja aina kun
meen keittiöön, Piippa on jaloissa kinuamassa ruokaa. Leevillä taas oli mielessä raksut. Siinä vaiheessa Piippa oli jo sängyllä nukkumassa, mutta se tietty paukkas paikalle kun ruuasta on kyse. Laitoin sille ehkä 20 penturaksua, isojen raksuja sitten vähä enemmän. Pelasin kuppien kanssa aikani, kun Piippa ei tiennyt mille kupille ois menny, Lilli löysi omansa ja Leevi tapansa mukaan meni hämmennyksiin eikä osannu syödä ollenkaan. Laitoin sitten Piipan omalle kupilleen ja siihen se ihme kyllä jäi, mutta ahahahaaa, eipä maistunutoikein raksut, oli se sittenkin sen verran täynnä! Tällä kertaa Leevi sitten sai syödä sen mitä Piipalta jäi (ja sehän söis mielellään aina penturaksuja) kun tyttöjen huomio kiinnittyi siihen, että parvekkeen ovi aukesi.
Mistä päästään sivuaiheeseen: talvi on tullut, perkkeles! Pää jäätyi kun poljin kotiin, pakkasta kaksi astetta. Partsin ovi oli ollu päivän auki, mutta se ilo loppui nyt, karkaa lämmöt harakoille. Lilli on löytänyt taas patterin ihanan lämmön, kissat ei siinä olekaan viihtyneet koko kesänä.
Piippa on kunnostautunut myös porukan hätäilijänä, mitä tulee siihen, että olen paikalla, mutta en tavoitettavissa. Käyn nykyään suihkussa niin, että laitan oven kiinni, koska Piippa sotkee lattiat hyppimällä märän lattian ja hiekkiksen väliä. Piippa sitten istuu suljetun oven takana ja miukuu surkeana, ennen se oli Lillin homma. Lilli ei hätäile enää ollenkaan, sen mielestä vissii riittää, että yks huolehtii. Kaikki kolme on kyllä siinä ovella oottamassa kun avaan sen, että siinä suhteessa mikään ei ole muuttunut. Samoin jos meen partsille ja laitan oven kiinni, niin Piippa on se, joka parkuu, hyörii ja tuijottaa lasin läpi. Lilli istuu tyynesti ja odottelee, tietää, että tuun kyllä takas sieltä. Ennen Piipan tulos se aina raapi lasia ja toljotti, vaan nyt se on niin olevinaan, vilkuilee Piippaa kuin sanoakseen, että "Hmph, kakara, ei yhtään malttia!".
Väsyttää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti