Lähentymistä

Ei pitäs olettaa kissoistaan yhtään mitään. Olin aivan varma, että näistä kahdesta vanhemmasta Lilli on se, joka ensimmäisenä tottuu Piippaan, mutta nyt näyttäs siltä, että se onkin Leevi! Leevi on, möllöttäjän luonteestaan huolimatta, hyvin kiltti ja lempeä kissa. Vähän sitä pitää sähistä edelleen, mutta murina on jäänyt pois ja äsken olivat ehkä kymmenen sentin päässä toisistaan. Olisin ottanut kuvankin, mutta kännykkä päivittyy ja kunnon kameraa ei (vielä) ole.

Lilli on taas, yllätys yllätys, alkanut oksentamaan. Minkähän syyn tällä kertaa keksisi? Oisko stressi hyvä? Ahmimisesta ei ole kyse, koska olen vahtinut ruokailut ja raksuja oon antanut niin vähän, että niitä on vain nimeksi. Mutta kuten ennenkin, oksentakoot. Ohi se menee, ajan kanssa, eikä siihen mikään auttaiskaan.

Piippa on aina vaan rohkeampi. Eilinen ilta kyllä meni mun rinnan/olkapään päällä nukkuen, se sai tutustua myös kissankantoliinaan, joka ei vissii ollut hullumpi sekään. Yritin vahtia millon sille tulis hätä, että kiikutan sen hiekkikselle, mutta ei tullut. Joku siellä on yön aikana kuitenkin käynyt, epäilen sen kuitenkin olleen Lilli. Pikkuiselle myös tuntuis maistuvan paremmin nuo isojen kissojen ruuat kuin oma, joutuu sitäkin vahtimaan. Isot syö "köyhää" ruokaa, sterililoiduille kissoille tarkotettua, mikä ei ole hyvä tuolle kasvavalle. Epäilin, Leevin ainakin, vetävän pikkukissan eväät mennen tullen, mutta ei ole kelvannut! Luulen syyksi sen, että laitan siihen sekaan aina vettä kun Piippa ei juo ihan puhdasta vettä näköjään ollenkaan, mutta ruuan seassa olevan se lipittää kyllä.

Eilisen, Piipan kanssa suoritetun tahtojen taiston tuloksetkin alkaa paranemaan. Eilen haavat oli vielä niin kipeät, että tuntui kuin käsissä ois palovammoja. Kävi mielessä sellanenkin, että pitäskö ottaa joku jäykkäkouristusrokote... pitää tutkia asiaa.

 
edit: Ei ole Piippa oppinut laatikolle, pissi taas sohvalle ja on pissinyt siihen yön aikana vissii ainakin kerran. Mulla on pyyhkeitä siinä ja se kyllä oikeaoppisesti ruopii niitä, mutta ei vaan älyä tehdä laatikkoon. Tänään on ohjelmassa kissankarkotteen suihkiminen sohvaan ja jos se ei auta, niin sitten suhahtava kissakarkotin päälle siihen.

Ensimmäinen

Vanha blogi on luettavissa täällä, ajattelin kuitenkin uuden tulokkaan kunniaksi aloittaa uuden blogin täällä bloggerissa, jos vaikka kuvien käsittely ja hallinta olisi helpompaa.

Piippa saapui eilen. Työkaveri ystävällisesti lähti kuskaamaan mua Ylikiiminkiin kissanhakuun, lähes tiettömän taipaleen taakse. Paluumatkalla Piippa melskasi kantokopassaan niin, että päätin ottaa sen syliin ja siinä ei tarvinnutkaan huutaa ollenkaan, lähinnä vain hurista tooodella kuuluvasti! Piippa on ns. laivakissa, sillä on tassuissa ylimääräiset varpaat, jotka tekee niistä varsin suuren näköiset. Se on myös ulkokissa, minkä huomaa siitä, ettei se osaa vielä käyttää hiekkalaatikkoa, asia johon toivoisin kyllä pikaisen muutoksen!

Kotiin päästyä oli vastassa kaksi tyrmistynyttä kissaa, jotka sähisi ja murisi tulokkaalle. Piippa löysi heti piilon sohvan alta, mitä itse en kovasti arvostanut, koska en saa kissaa pois sieltä. Nyt sillä ei ole enää väliäkään kyllä, koska eläinlääkärireissu on heitetty ja kuukauden kuluttua kun haemme toisen rokotteen, Piippa tuskin enää edes mahtuu sinne alle. Alku on ollut hieman hankalaa Lillin ja Leevin sähinöiden ja murinoiden vuoksi, mutta Piippa on varsin rohkea kissu ja ennenko ilta koitti, se jo uskalsi ohittaa Lillin parvekkeen oven luona, vaikka sai tassusta. Lilli on kiinnostunut kovasti Piipasta, mutta sen ei sovi kuitenkaan tulla liian lähelle. Leevi taas tuntuu inhoavan koko rääpälettä, se on niin kärttyinen koko ajan, että murisee Lillille ja meikäläisellekin.

Tänään käytiin siis eläinlääkärissä. Piippa protestoi koko matkan mennen tullen, hiljeni kyllä kun pääsi kopasta pois ja aloitti kovan hurinan, mikä huvitti lääkäriäkin.  Lilli tekas myös ensimmäisen kakkansa sinne koppaan menomatkalla ja tietysti sotki itsensä siihen. Kotiin päästyä se raukka joutui pesulle, joka meni ihan tappeluksi, koska ei voinut ystävällisesti pikkuhiljaa tutustuttaa pesuun, vaan se sonta oli saatava pois katista. Nyt oon sitten raavittu ja purtu oikein huolella. Piippa taasen on hyvin hiljainen, sen tarmo menee nyt itsensä kuivaamiseen, koska meikäläinen ei saanut sitä tappelevaa kissaa edes kuivaksi. Uskomatonta, etten pärjää kilon painoiselle pennulle kun se päättää, että ei tykkää!

Tästä eteenpäin on luvassa tutustumista puolin ja toisin, mulla on kolme viikkoa lomaa, joten on antaa aikaa kaikille kissoille tasapuolisesti. Tulevaisuudessa toivottavasti Lilli saa Piipasta hyvän leikkikaverin, sen vuoksi tuon rääpäleen ylipäätään otin. Leevi tuskin intoutuu leikkimään pennun kanssa sen enempää kuin Lillinkään, mutta ehkä se oppii sietämään tuota tulokasta.