Oon jo kauan miettinyt, että oisko tuon mikrohiekan tilalle mitään parempaa keksitty. Se kulkeutuu kaikkialle, mutta ehkä eniten ärsyttää, että koska yksi kissavessa on saunalla, niin lattia on aina ihan törkeen näkönen kun se sinkoillut hiekka kastuu. Vaikka lattian lakasis ennen suihkua, niin ei ole tavatonta, että siellä käy kissa laatikolla ja sen perään siellä märällä lattialla ja sotku on oikeasti karsee. Ja kun se ei lähde huuhtelemalla puhtaaksi vaan vaatii kunnon pesun, niin tällanen siivouksen inhoaja ei todellakaan tykkää. Meillä on siis alettu opettelemaan puupelletin käyttöön, sellasen paakkuuntuvan, rouhemaisen systeemin. Laitoin saunalle yhteen "varalaatikkoon" pellettimurua, seurasin, että laatikossa on tassuteltu, mutta mitään ei ole tehty. Sitten laitoin sinne hiekkalaatikosta molempia laatuja tuotoksia, että jos tajuavat idean, eivät tajunneet. Tänään hurautin hiekan sekaan pellettimurua ja *tadaa* joku kävi sontimassa laatikkoon, jossa on palkkää pellettiä! Muuta sinne ei oltu tehty, mutta alku se on tuokin! Se hiekka-pellettisotku ei ole kovin hyvä yhdistelmä, mutta nyt mennään näin, kunnes toi laatikko on lähes tyhjä ja sitten saunalla on käytössä pelkkää pellettimurua. Mullahan on toinen, iso luukullinen laatikko olkkarin puolella, siellä on tietysti myös hiekkaa, mutta senkin saatan muuttaa pelletiksi jos se osoittautuu toimivaksi ja kissat sen hyväksyy. Pelletti on siitäkin jee, että se kissanvessa on kevyt liikutella ja pelletin voi laittaa biojätteeseen, koska se kompostoituu. Kakkakikkareetkin voi viskata vaikka pyttyyn, koska se pelletti, vaikka paakkuuntuukin, ei muodosta sellasta tiiliskiveä niinko tuo hiekka, joten se ei tuki viemäriä. Pelkkää voittoa! Oikeestaan vähän liiankin hyvää ollakseen totta, mutta aika näyttää.
Piipan kanssa käytiin tänään hakemassa tehosterokote. Päätin mennä kävellen, kun ei ollut juurikaan pakkasta ja matka on lyhyt. Havainnoin aika pian, että Piipasta on tullut raskas kannettava, vuosi sitten se painoi 1390 grammaa, nyt oli painoa neljä kiloa! Piippa myös huusi koko matkan vastalausetta kopille ja kylmälle ja kaikelle. Silmät oli teevadin kokoiset ja eläinlääkärissä huomas, että alusta on kostunut tassujen kohdalta. Hirmu pelvoittavaa! Piippa tukeutui minuun, se pyrki piilottamaan pään mun kyynärtaipeeseen eikä edes huomannut, että sen niskaan tuikattiin piikki. Katti punnittiin ja tutkittiin pikaisesti muutekin, kaikki oli kunnossa. Kysyin tuon yhden ylimääräisen, erittäin hankalasti hoidettavan kynnen poiston mahdollisuudesta, mutta lekuri ei suositellut, koska se on niin huonossa paikassa ja parantuakseen se vaatis ilmaa. Sanoi, että jos se jatkuvasti tulehtuu, niin sitten. No, ei se ole tulehtunut eikä tulehdu jos se minusta on kiinni, pitää ottaa sen hoitaminen vaan haasteena. Kotimatkalla Piippa oli paljon hiljaisempi, rappukäytävässä kyllä kuulutti kaikille, että sitä kidutetaan aina vaan. Kotona Leevi tuli heti tervehtimään ja nuolemaan niskaa puhtaaksi vieraista hajuista, Lilli sen sijaan suhtautui hieman epäilevästi Piippaan, mikä vähän huvitti. Kerroin sille, että seuraavaksi se pääsee rokotukseen yhdessä Leevin kanssa, koska ne ei mun luona ollessaan ole käyneet enkä tiedä niiden rokotushistoriasta yhtään mitään. Tää rokote on siitä jee, että nykyään se tarttee ottaa kolmen vuoden välein, kun ennen se annettiin kerran vuodessa. Että 2019 sitten seuraavan kerran eläinlääkäriin, jos kaikki menee hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti