Puretaanpa vähän

Niin se pahin tuska alkaa helpottaa, yhtenä syynä lienee se, että työt alkoi, ei ehdi kuluttaa päiviään miettimällä kaikkea mitä on toisin ja mitä puuttuu. Kissojen käytöskin alkaa olla normaalia, Piippa veti eilen rallia niin, että ihan uuvahti, Martti on avannut sanaisen arkkunsa ja Leevi tulee pöydälle kerjäämään ruokaa. Kyttään kissojen käytöstä kuitenkin ehkä turhankin innolla, ihan hyvin niillä menee, Leevilläkin, josta eniten olen ollut huolissaan. Se on yhä se sama Jäyhä Jököttäjä, joka ei pistä pahakseen jos mamma hellyyspuskassaan suukottelee päätä ihan älyttömästi. 

Mikä tässä sitten muuttui? No ainakin se, että (toistaiseksi) oon saanut nukkua makkarin ovi auki ja yöt on menneet rauhallisesti. Leevi tulee illalla hakemaan rapsuja ja jää hetkeksi pötköttelemään viereen, sitten siirtyy muualle nukkumaan. Piippa tulee sinne joskus yön aikana, se makaa jalkopäässä sängyn reunalla aamulla kun herään. Martti kirmaa sängyn alle silloin, kun menen nukkumaan, luulee, että kissat poistetaan sieltä, mutta se ei joikaa yhtään. Jonkun kerran olen luullut Lillin hyppäävän sängylle, odotan sen tulevan kyljelle ennenko muistan, ettei se enää tule. 

Sekin on muuttunut, että olen huomannut olevani enemmän helpottunut, kuin surullinen siitä, ettei Lilliä ole. En tajunnut, millainen stressin aihe sen jatkuva sairastelu oli. Muistan kyllä miten huokasin aina kun se aloitti mun härkkimisen, kärtti huomiota kaiken aikaa ja tiesin siitä, että se voi pahoin. Lisää huokauksia kun kuulin sen oksentavan jossain ja yritin ehtiä paikalle paperin kanssa, että se sais oksennettua sen päälle. Ja kotiin tullessa tai aamulla kiersin etsimässä yrjöpaikat siivotakseni ne. Lillin takia ostin tekstiilipesurinkin, koska matot oli jatkuvasti oksennuksessa. Miten ahdisti, kun se halusi leikkiä pallonhakua ja miten se sitten usein torppas siihen, että sitä kutitti ja piti pysähtyä kesken kirmailun itseään kirputtamaan jostain, siinä sitten unohtui leikit. Mutta siltikin on ihan kamala ikävä. On ikävä kaikkia hyviä hetkiä, niitä aikoja kun se välillä voi paremmin. Ne ajat vain kävi lyhyemmiksi kaiken aikaa ja Lillin ihorikot paheni. Kutitukseen auttoi kortisoni, mutta oksentelua ja ihorikkoja se ei poistanut ja lääkäri ei mielellään olisi kortisonia pistänytkään, kun se on sitten pahaksi muuten, pitkässä juoksussa. Mutta koska se oli ainoa, joka edes johonkin auttoi, niin pistihän se. Sain kortisonia myös tablettimuodossa kotiin kokeiltavaksi, mutta se oli sellasta taistelua saada Lilli ottamaan puolikas pieni tabu, että päätin antaa olla. Kun olin saanut rakennettua niin hyvän luottamuksen meidän kahden välille, en halunnut rikkoa sitä saadakseni vain kutinan pois, kun muuhun siitä lääkkeestä ei ollut apua. 

Aiemmin Lilliä tutkittiin ja otettiin hurja määrä kokeita, tuloksena terve kissa. Tuijotin silloista eläinlääkäriä, että "Niin... mulla on terve, sairas kissa?" "Niin se on." vastasi eläinlääkäri, koska tän kuuden vuoden aikana ei kukaan keksinyt, missä vika. Silloin joskus sain myös purkillisen jotain ruokaa eläinlääkäristä, mutta siihen ei Lilli suostunut koskemaankaan. Nyt huhtikuussa sain toiselta eläinlääkäriltä ohjeeksi ostaa joko Hill's z/d-ruokaa tai sitten Royal Canin oliko se nyt sitten Feline Hypoallergenic raksuja ja syöttää sitä/niitä kahdeksan viikkoa, jolloin oireilun pitäisi poistua jos se on ruuasta kiinni. Ostin ensin mainittua märkänä ja kuivana, mutta kuivaruokahan sai aikaan karsean reaktion yörjöilyn suhteen. Sitten toista kuivaruokaa, joka ei kelvannut oikein kenellekään ja siitäkin tuli samat oireet. Pidättäydyttiin sitten pelkässä märkäruuassa, jota Lilli ihmeekseni söi ja koska se söi, niin söi muutkin. Alku näytti hyvältä ja ajattelin, että jospa tässä olisi pelastus, mutta ei se auttanut sekään, ihon oireilu hissuksiin paheni ja päätin, että jos oksentelu taas alkaa, niin siihen se kokeilu ja Lillin elämä sitten loppuu. Hetken meni lähes ilman oksennuksia, ne satunnaiset pahoinvoinnit ei kestäneet kuin päivän tai kaksi, mutta sitten tilanne hissuksiin paheni kaikin puolin. Olisin kissa-aknen kanssa tullut vielä toimeen, mutta avohaavojen kanssa en, kuten en oksentelunkaan. Oksentelu vaikutti koko laumaan lamaannuttavasti, jos Lillin hyvänä aikana purkkiaruokaa saattoi mennä viisinkin purkkia päivässä, niin huonoina aikoina pärjäsi yhdellä ja siitäkin saattoi joutua heittämään osan pois, koska muut ei syöneet, kun Lilli ei syönyt. Nyt sitten on tilanne, että mulla on kaks laatikollista z/d märkäruokaa ja pussillinen Royal Canin kuivaraksuja, jotka ei kelpaa kenellekään. Aattelin viedä ne paikallisen Esyn pakeille jonain päivänä.   

Näissä tunnelmissa tänään. Pistetään nyt vielä kuva, jossa riiviö on lähellä mammaa, yhtään enempään tuo ei kykene, mutta hyvä nonkin. Kehräyksen ääni pitää tuohon vain kuvitella, kyllä se siellä on. 

Suruaika

 Jotenkin ajattelin, että on vain minun suru, mutta kissatkin tavallaan suree. On niin uskomattoman hiljaista, että sitä on vaikea kestää. Lilli ei pitänyt ääntä, mutta sai aikaan säpinää, nyt ei tapahdu mitään. 

Nukuin yön makkarin ovi auki, kukaan ei tullut viereen, ei edes Leevi joka aina on tullut hakemaan rapsutuksensa, ennen kuin vetäytyy muualle nukkumaan. No minähän tulin sitten siitäkin surulliseksi. 

Aamulla kun heräsin, kukaan ei tullut tervehtimään. Jossain vaiheessa lähdin etsimään Leeviä, löysin sen vessasta kantokopasta ja se ei poistu sieltä kuin syömään, vähän närkkii ruokaa ja palaa takaisin. Olen antanut sen olla rauhassa, sen on varmaan vaikea käsittää, mihin sen toinen puolisko on kadonnut ja siellä kopassa on ehkä Lillin tuoksu tallella vielä. 

Yritin tuossa leikittää Piippaa ja Marttia, mutta ei se oikein lähtenyt liikkeelle sekään. Itse huomaan vain vaeltavani ympäriinsä ja ihmettelen miksi on nyt sellaiseen tarve, en ole harrastanut moista aiemminkaan. Kaipaan Lilliä seuraamaan mua kaikkialle, vaikka se oli joskus ihan tosi ärsyttävää. Nyt saa mennä vessaan ihan rauhassa, kukaan ei tule perässä. Kun Lilli tuli, muutkin tuli. 

Aina kun menin sohvalle, Lilli hyppäsi heti syliin ja kävi kerälle pöydälle nostettujen jalkojen päälle. Lillin vanavedessä tuli Piippa, joka sekin halusi syliin ja koska Paras Paikka oli varattu, se käveli rinnuksilla ja möyri siinä rapsuja hakemassa. Nyt kun menen sohvalle, Piippa ei tulekaan syliin, vaan sitä joutuu houkuttelemaan. Mutta se ei osaa mennä "limpuksi" kuten Lilli, se on tottunut makoilemaan pitkin pituuttaan ja kun se yrittää tehdä sen sylissä ja vieläpä kiepsahtaa mutkalle, niin se meinaa tippua. Martti ja Leevi ei tule syliin, Martti saattaa kyllä kävellä sylin kautta, mutta ei makaa sylissä. Tykkään kyllä itsenäisistä kissoista, jotka ei niin ihmisen seuraa kaipaa eikä jatkuvasti vaadi huomiota, mutta kyllä yksi sellainen sais olla. 

Odotan päivää, että tämä tuska helpottaa. Enää ei saa itkukohtauksia, mutta sisällä on kamala möykky, on huono olo ja mikään ei kiinnosta. 

Lilli on poissa

Kaikkien vaiheiden jälkeen Lillin maallinen vaellus päättyi tänään, kuningatar pääsi kissataivaaseen, jossa ei ole koskaan paha olla. Minun on niin paha olla, vaikea kestää tätä surun määrää. Pitäisi nostaa leukaa, että oli uskallusta ottaa tämä askel, kantaa vastuunsa loppuun saakka ja tehdä se viimeinen päätös, Lillin parasta ajatellen.  Mutta itkulle ei vaan tule loppua. Rakas. rakas karvapylly, hyvää matkaa. 

 

Partsiremppaa ja Zooplussaa

Nyt viimein tänne saadaan parvekelasit, vastahan mä vuoden olen odottanut. Samalla remontoidaan parvekkeet muutenkin, koska ne ei täytä paloturvallisuusmääräyksiä. Eilen alkoivat reuhaamaan, 4.12 kuulema mittaillaan sitten ne lasien paikat.

Kattokin lähtee

Näin se edistyy, pääsee naapuriinkin!

Toinen tapahtuma (on todella jännä elämä) on, että tilasin Zooplussasta kiipeily/raapimapuun kissoille. Paketti sai maata viikon olkkarissa, toissapäivänä meinasin, että jos kasais sen. Mutta ullaus ullatus, paketissa ollut ruuvipussukka ei kuulunutkaan tuohon tilaamaani puuhun, vaan toiseen. Tietysti yhteys asiakaspalveluun, joka vastasikin nopeasti, että he tilaa oikean ruuvipaketin, mutta siinä voi kestää neljä (haloo!) viikkoa ennenko se tulee heille. Että ei nyt ehkä jouluksi sitten saa tuotakaan tehtyä. Osat on levällään edelleen, kun en raaski pakata niitä takas laatikkoon, koska Piippa ja Martti on ihan intona siitä. Iso laatkko on parhautta, selvästi.

Ja onhan tässä kolmaskin juttu, nimittäin Mustin ja Mirrin lahjakortit, joita on kertynyt (kiitos!) sen verran, että aattelin sijoittaa toiseenkin kunnon kiipeilypuuhun. Eipä onnistu. Näillä lakeuksilla liikkeet on niin pieniä, että valikoima on aivan surkea ja sellanen ei kuulema onnistu, että liike tilaisi haluamani puun ja kävisin sen sitten liikkeessä maksamassa niillä lahjakorteilla ja ottasin samalla kotiinkuljetuksen, koska millä mä sellasta valtavaa laatikkoa muka raahaan. Mitä helvetin palvelua se sellanen on? Ostan päälle 200 eurolla leluhiiriä? Vituttaa kyllä niin, ettei veri kierrä. Kun saan nuo kortit käytettyä, loppuu asiakkuuskin. Hassaan rahani Peten Koiratarvikkeeseen, josta ei ole ainakaan vielä pahaa sanottavaa ja samaa tavaraa sitä on sielläkin. Kissain kiipeilypuu ja raapimatolppa todellakin tarttee uusia, loppuu jesari kesken.

Tän jäkätyksen loppuun sitten mieltä keventäviä kuvia kisseistä. :)

Häkkieläin?

Fiksuna posettaa :D 

Pussilakanan sisällä on lämpöpeitto

Paska palvelu, kuollaan nälkään.

Maailman kaunein. <3 

Väliaikatietoja

No eihän nuo juuttaan kermapersieet suostuneet syömään sitä hienoa märkäruokaa, mitä lähes ilosta itkien kävin ostamassa. Leevi ja Martti vähän maisteli, mutta jäi kuivumaan kuppiin ja koko sakki tykkäs, että aion tappaa ne nälkään. No, kuivaraksut tuli, mutta en uskalla niitä antaa kuten suunnittelin, koska Leevin ja Martin raksuhimo on kyltymätön. Martti ei kerjää ruokaa, mutta se onkin kipolla eka ja kipolla vika. Lillin oireilu ei ole helpottunut, mutta se ei noiden raksujen perään niin olekaan ja varmaan pitäs syödä enemmän, että olis vaikutusta. Se hyvä puoli kuitenkin, että yhdestäkään kissasta ei lähde karvaa! Etenkin Piipan kohdalla olen siitä erinomaisen tyytyväinen, koska sen karvojen tiputtelu oli aivan järkyttävää, välillä ei olis haluttanut päästää sitä edes syliin, koska se jätti jälkeensä sellasen karvakerroksen. Niin ja toi tilaamani Renal meni seitin kanssa jopa Lillille, ainoo ongelma, etten saanut sotkettua sitä siihen kunnolla. Olin kuitenkin varma, ettei se kelpaa edes vähäisessä määrin, mutta ehkä seiti on niin kova juttu, että siinä menee pienet lisätkin. Pitäs taas pistää kuviteltu mitintämyssy päähän ja pähkätä minkä seassa sitä vois antaa ja millasen määrän, koska eihän nuo pelkällä seitillä elä. Tai sitten unohdan koko asian. 

Unohdin raportoida Feliway Friends-hökötyksestä edellisessä postauksessa. Lyhyesti ilmaistuna: paskaa. Ei ollut hevonhumpan vaikutusta mihinkään, joten kahden pullon kokeilun jälkeen tuo saa olla ja homehtua kaappiin. Mutta on ainakin kokeiltu.

Seitinjakotilaisuus

Kirsikkavaras

Floofen

Työnjohtaja

Nuuuuusk

Olen niiko ei kiinnostais

Sfinksi

Kesä takana :D

Kissarintamalla ei uusia juttuja juurikaan ole, en ole hommannut uusia kissavessoja (sellasia varastolaatikoita) ja tilasin viimeksi niin järkyttävän määrän hiekkaa, että se piisaa loppuvuoden tarpeisiin. Tuo kissavessa-asia jää unholaan muutenkin, koska olen ihan itse diagnosoinut Lillin kärsivän nivelrikosta. Käytiin juuri tuossa kolme päivää sitten taas hakemassa kortisonia, koska Lilli oksensi (tosin tuolloin se oli jo loppu), sitä kutitti vimmatusti ja se sai paiseita naamaansa. Syitä voi olla kaksi, ensimmäisenä Porta21-kuivanappula (Feline Finest Sensible), jota kissat sai parina päivänä ja jonka jälkeen Lilli alkoi oksentaa. Zooplussan sivulla jotkut käyttäjät sanoi tuosta oksentamisesta, mutta minähän en niitä arvosteluja lukenut. Aiemmin tuota oli tarjolla kun kävin Helsingissä ja silloinkin Lilli oksenteli. Oksentelu jäi tietysti päälle, joten jotta saisin Lillin syömään edes jotain, pistin tarjolle kanaa kaikessa muodossa, raakana, keitettynä, kuivattuna ja ilmakuivattuna ja *tadaa* paiseet ilmestyi naamaan, mutta oksentelu loppui. 

Nyt kun se sai pelkän kortisonin ilman antibioottia, ajattelin, että on sopiva hetki tarkkailla tuota nivelrikko-asiaa. Olen kytännyt Lilliä kuin haukka ja totta totisesti, kutina on selvästi loppu, mutta tuo nivelten nuoleminen jäi. Sitä tapahtuu aina kun Lilli lähtee levosta liikkeelle tai syöksyilee lelujen perään. Tajusin myös, ettei se ole aikoihin mennyt tuonne ison tolpan nukkumapaikkoihin jonne joutuu kiipeämään, vaan tyytyy tynnyreihin, sohvaan tai mun sänkyyn joihin pääsee kevyellä hyppäyksellä. 

Kutinoihin ja niveliin vaikuttaisi varmaan positiivisesti omegaöljyjen lisäys ruokavalioon, mutta kuten tiedetään, Lilli ei syö mitään, mihin on jotain öljyä lisätty. Tutkin pari päivää netissä kissanruokia ja koska epäilen Lillin olevan myös kanalle allerginen, on täysipainoisen ruuan järkkääminen, joka olisi pelkästä kalasta tehty, melkoinen haaste. Tosin eihän nuo täysruokaa ole syöneet tähänkään asti, koska sitten taas ne jotka olisi täysruokia, ei kelpaa noille kermapersiöille. Mulla on nytkin tuolla ruokia, jotka tilasin toiveena, että maistuis, mutta ei. No, Orijen ja Acana tekee kuivanappulaa, joissa on kivasti omegaa, joten tilasin niitä. Huomasin myös, että Oululainen Pet Master myy Abaron Tuorekalaa, joten pitää lähteä ostamaan sitä testiin. Tilasin myös Zooplussasta Felini Renal ravintolisää sillä ajatuksella, että kissat kelpuuttaa sen ruuan sekaan. Tuskin kelpuuttavat, mutta pakkohan se on kokeilla kaikki keinot. 

Sain lääkärireissulla myös kortisonitabletteja, kokeilen seuraavan kutinahepakan yhteydessä, että jos saisin annettua niitä Lillille jotenkin ja ei tarttis lähteä piikkiä taas hakemaan. Toisaalta asetan nyt toivoni noihin kuivanppuloihin, että ne auttaisi. En tykkää ajatuksesta syöttää kuivanappulaa muutako sillee vähän herkkujen tapaan, mutta nyt joudun taipumaan ja tarjoan noita 24/7 ja seuraan vaikutuksia. 

Että tämmösiä. Ikuista saikkaamista. 

Lähes helteetön kesä

Olen ollut niin tyytyväinen viileisiin keleihin, jotka ensi viikolla taas jatkuvat. Tässä on ollut nyt muutama hellepäivä ja tänne asuntoon tikahtuu ihan samaan malliin kuin edelliseenkin, kiitos kuulunee sille, että asun ylimmässä kerroksessa. Kissat on olleet hyvin rauhallisia, Martti on suorastaan säälittänyt kun sen pääkoppa vaatis selvästi riehumaan, mutta ei vaan jaksa kun on niin kuuma.

Kissojen tai henkilökunnan elämässä ei ole mitään dramaattista tapahtunut. Lillin kanssa kertaalleen on käyty lekurissa hakemassa kortisonia ja taiteilu ruokien kanssa jatkuu varmaan maailman tappiin saakka. Viimeisin ruoka ja ilakoinnin aihe kanaa aloessa on kääntynyt suuntaan "onko sittenkään niin hyvä idea", koska huomasin Lilli leukaan ilmaantuneen aknen. Ei paha, mutta kuitenkin. Se katosi kun en pariin päivään antanut tuota ruokaa, jota tietysti olin tilannut laatikollisen ennenko huomasin leuan tilan. Argh! No, tilasin sitten taas tonnikalaa. Olen kerennyt tilaamaan ja rahtaamaan työpaikalle aika montaa lajia muitakin ruokia. Se on kumma miten näille ei kelpaa täysravinto, ne syö vaan tuota täydennysravintoa ja that's it. Lekuri jolla käytiin oli kesälomasijainen ja pajatin tietysti hieman historiaa ja otettiin laajat verikokeet. Lekuri veikkas, että Lilli nyt vaan on sellainen, että se tarttee sen kortisonin ja kun kokeiden tulokset saapui, ne oli aivan normaalit. "Mulla on siis sairas terve kissa" totesin. Että ole tässä nyt sitten.

Koska aina pitää jotain ostaa ja kokeilla, niin hommasin Feliway Friends-haihduttimen ajatuksella, että Martti vähän rauhoittuis ja jättäis Leevin kiusaamisen vähemmälle. Se on kohta kuukauden ollut päällä ja ainoa vaikutus on ollut, että Martti on rohkaistunut hyppimään hyllyille, mitä se ei aiemmin ole tehnyt. Ehkä se Leevin kiusaaminen on hieman vähentynyt, mutta sitä on huono arvioida nyt kun kaikki on olleet kuin märät rätit. Muissa kissoissa en ole mitään muutoksia nähnyt, mutta eipä niillä ole koskaan ollutkaan isompia kärhämöintejä, mitä nyt Leevi välillä Lilliä kurmoottaa, tosin sitäkään en ole hetkeen todistanut.

Sitten taas kuvia!

Joskus näinkin!

Tyypillinen asento Piipalle

Tippuuko :D

Söpistelyä

Ihanat silmät! <3 

Ai mikä vessarauha? 

King

Näppärä kissu!

Kirjahylly valloitettu

Limppu

Limppu 2

Limppu 3

Lämpöhoitoa.