Kissain kotkotukset

Tuossa yks päivä tajusin, että näillä kissoilla on omat kotkotuksensa, asioita, joita vain se yksi tekee, ei muut. Ihan turha miettiä syytä asialle, se vain on niin.

Piipalla on ollut pienestä pitäen hirveä himo Sinin vessaharjan osaan, jolla putsataan säiliön reunan alus. Kun huomasin, että se on jatkuvasti pureksinnan kohteena, piti hommata omaan käyttöön tavallinen vessaharja, desinfioida tuo Sinin systeemi ja jättää se Piipalle. Ne harjakset ei kiinnosta, vain tuo yksi osa. Se ei raahaa sitä vessasta mihinkään, eikä leiki sillä, se vaan käy satunnaisesti sitä pureksimassa. Weirdo.

Lillin spesialiteetti on pahvilaatikoiden silppuaminen. Siitähän olen postannut ennenkin, mutta vasta nyt välähti päähän, että sitä ei tee kukaan muu. Viime aikoina olen ollut huomaavinani, että laatikon silputus saattaa liittyä myös ärsyyntymiseen. Jos on sattunut jotain mikä ei Lilliä miellytä, esimerkiksi en just sillon kun se haluaa ala sitä palluttelemaan, se menee vimmaisesti silppuamaan lootaansa. Hyvähän se on, että on keksinyt tavan purkaa ärsyyntymistään johonkin tuollaiseen. Sama laatikko on ollut käytössä jo toukokuusta, edistymistä on tapahtunut, yhtään kohtaa reunasta ei enää ole ehjänä. Ei se nyt kaiken aikaa ole ollut noin ärsyyntynyt, käy se sitä silppuamassa huvikseenkin! :D

Lootan nykytila

Leevin oma juttu on peittely ja yleinen nuoleminen. Leevi peittelee ruokia, käy huolella läpi jokaisen kipon ja peittää jokaisen erikseen. Vessalaatikot pitää saada peittoon, Leevi ei siis kuoputa hiekkaa, vaan yrittää peittää koko laatikon raapimalla lähintä pystysuoraa kohdetta. Jos se käy pissalla, se ei peittele sitä mitenkään. Nuoleminen taas kohdistuu kaikkeen ja kaikkiin. Leevi mielellään nuolee ruokaansa tai naminsa ennenko alkaa syömään, uudet (kissanminttu)lelut nuollaan litimäriksi, meikäläisen hiukset nuollaan, varsinkin jos on jotain hyvää tököttiä hiuksissa, kuten suklaalle tuoksuvaa vahaa. Toiset kissat nuollaan tottakai ja ihan erityisesti haluttas nuolla Lillin peräpäätä, mistä syntyy aina tappelu. Pitää muistaa ottaa siitä peittelystäkin joskus kuva.

Nyt sitten oottelen millanen spesialiteetti Martille tulee kunhan se kasvaa. Toistaseks se on vaan ollut hellyyttävä Riekku-Petteri, joka ei muuta tee kuin nukkuu, syö ja riehuu joko yksin, mun yllyttämänä tai Piipan kanssa.

Ensimmäinen rokotusreissu

Tultiin äsken eläinlääkäriasema Lemmikistä, Riitta-Liisan luota. Ajattelin Martin huutavan vastalauseita kopassa (mentiin kävellen), mutta ei. Kissu oli hiljaa koko reissun ajan, jännitti ja uteloitti. Näki kotiin tullessa naakatkin ihan läheltä, Leeviä potuttais jos tietäs ja Lilliä vielä enemmän.

Martti tosiaan oli reipas poika ja herätti lääkärissä suurta ihastusta, hän kun on heikkona punaisiin kissoihin. Toinen kives ei vielä ole laskeutunut, mutta siitä ei tartte olla huolissaan, seuraavalla kerralla katsotaan asia uudemman kerran kun poika on vähän kasvanut. Nyt oli painoa 1420 grammaa. Kysyin juomisestakin, kun en ole nähnyt sitä. Ei kuulema tartte olla huolissaan, koska nää mun karvapyllyt syö pääasiassa märkäruokaa ja kyllä se juo varmasti, en vaan oo sattunu näkemään. Enemmän pitäs olla huolissaan jos kissa juo jatkuvasti, on kuulema isompi ongelma pelkkiä raksuja syövillä kissoilla huomata se, millon siitä pitäs alkaa olla huolissaan, koska ne juo muutenkin paljon.

Nyt on kissalapsella kova uupelo, nukahti matolle. Rankka reissu. 

Jännittää!

Täähän menee hyvin

Lilli ei pääse kärttymummon roolistaan mihinkään, mutta se hänelle suotakoon, kyllä se vuoden sisään pehmiää sekin. Piippa ja Leevi on jo kakaran hyväksyneet, ensin mainittu kovasti houkuttelee sitä leikkimään, jälkimmäinen antaa tulla lähelle, vaikka riekkumista ei siedäkään. Mutta eihän se tahdo sietää sitä Piipaltakaan. Piippa niin nätisti kurahtelee ja tekee valehyökkäyksiä tai "iik, kirmaan karkuun!"-juoksuja, ihan helliinnyttää!

Martti on kyllä sellanen energiapakkaus, että oksat pois. Se on myös ihan hullunrohkea, aivan toisenlainen kuin Piippa, joka arkaili/arkailee vähän kaikkea. Martti on mm. ottanut parvekkeen kiipeilypuun haltuunsa jo eilen ja kovasti suunnittelee hyppäävänsä siitä pöydälle. Piippa ei hyppää vieläkään. Onneksi Marttikin on jättänyt sen vasta suunnittelun asteelle, koska matka on sen verran pitkä enkä halua sen mätkähtävän maahan.

Huomenna on aamusta aika eläinlääkärille, pääsee Martti huutamaan koppaan. Sain myös tilaamani Nutri-plussan, oon töräytelly sitä ruokaan ja se menee ihan huomaamatta alas Martille, muille se ei tahdo kelvata. Marttikin kyllä on sellanen, että se alottaa syömään yhdestä kupista ja käy sitten kaikki muutkin läpi. Sehän kranttuili eväidensä kanssa, mutta se loppui jo, syö penturuokaansakin niiko kuuluu. Mutta koska se alkaa kulkemaan kupilta toiselle, niin Leevihän menee ja kietasee ne pentueväät suitsait. Nyt asiaa vielä voi valvoa, mutta ei enää ens viikolla, siksi toi Nutri on hyvä juttu.

Oon ollut vähän huolissani siitä, etten oo nähny Martin juovan. Eilen sitten tajusin, etten ole nähnyt noiden muidenkaan juovan, en edes muista millon viimeks esimerkiksi oisin Piipan nähny juoma-astialla. Mutta ehkei ne niin usein juokaan, koska ei ole usein raksuja ja märkäruoka on kastikkeella. Sillon kun raksuja on tarjolla, tuo puolen litran kannu vajeentuu lähes loppuun päivässä.

Pieni ja suuri mies.

Uupelo

Yksi unipaikka

Piipan leikkiinhoukutus

Ensimmäinen kokonainen päivä

En meinannu saada nukuttua, kun piti katsoa Martin nukkumista. Toisekseen pelkäsin, että huitasen sen alas sängystä, koska mä oon todella kova pyörimään nukkuessani. Nousin myös ylös ja leikitin kakaraa keskellä yötä ihan vaan, että saan vahdittua, että nuo isommat antaa sen leikkiä rauhassa. Sitten uni voitti, Martti tais nukkua saunalla, siellä se tuntee vissii olonsa turvalliseksi. Ihmettelen vaan, miten se sietää nukkua samassa tilassa pissalaatikoiden kanssa.

Martti on kyllä varsin rohkea, ei se isosti välitä muiden murinoista ja sähinöistä, sähisee itsekin ja on saanut ainakin molemmat tytöt perääntymään sillä. Oon tietysti seurannut sen tekemisiä kuin haukka ja aamulla iski eka huolestuminen, kun se oksensi vaahtoa. En ole nähnyt sen juovan kertaakaan, se kyllä nuuski vesikippoa, mutta veti vettä nenäänsä vain, ei elettäkään juonnista. Piippa oli ihan samanlainen kun se tuli, joten en isosti aio huolestua, lisään ruokaan vettä ja se on sitä lipittänyt. Oksentamisen selittänee se, että oli varmaan nälkäinen, tarjolla ollut ruoka ei kelvannut, ei varsinkaan penturuoka, vaan pitää saada tonnikalaa, joka on täydennysruokaa. Hemmetti. Tilasin Nutri-Plussaa (cat-versiota) netin kautta, kun ei Mustissa ja Mirrissä ollut. Aion opettaa tuon sietämään sitä, koska pitäähän sen saada tarpeelliset aineet että kasvaa oikein.

Muiden käytös on menossa parempaan. Leevikin kävi tänään kahdesti nuuskimassa Marttia, sen jälkeen piti kyllä pitää murinajollotusta, mutta aika kesyä se oli eikä Martti ollut siitä moksiskaan. Lilli ja Piippa sähisee ja murisee edelleen, mutta ovat samassa tilassa ja jopa samassa sängyssä, joten onhan siinä huima ero siihen millasta elo oli Piipan saapuessa. Sekin ihme tuli tänään nähtyä, että Piippa ja Lilli nukkui yhdessä, eka kerta! Martti nukkui mun vieressä, kun oltiin päikkäreillä. Ja kovasti tuo leikkii! Ihanasti riehuu lelujen kanssa. Piippahan ei osannu leikkiä oikein kun se tuli, sitä piti aina leikittää.

Sylissäkin Martti viihtyis, se kiipeää usein olkapäälle istumaan ja ihan kuten Piippakin, se mieluiten nukkuis rintaa vasten niin, että pidän sitä käsivarrella. Piippa oppi siihen pienenä ja se luulee edelleen, että on kevyt kannateltava ja kiipee vaan rinnuksille luottaen siihen, että laitan käden alle. Martille opetan heti alkuunsa kantopussissa olemisen, vaikutti olevan siihen oikein tyytyväinen, otti pitkät tirsat siellä. Eihän sitä jossain sohvalla esimerkiksi tartte, mutta tuntuu, että usein se läheisyys-vaje iskee silloin, kun oon koneella. Mitä tärkeämpää tekemistä on, sitä varmemmin joku kissoista tulee härkkimään.

Huomenna pitää varata aika Lemmikkiin rokotuksia varten, piti tehdä se jo tänään, mutta olin valvomisesta niin puolikuollu, että unohtu koko asia. Mutta muuten on ollut oikein hyvä päivä!

edit: Viimeisen kuva teksti on Martin aikaansaannosta, huomasin vasta kun olin julkaissut tämän. Taiiiitava kissi! :D

Tässä näkyy M-kirjain otsassa, mistä nimi on peräisin.

Tähän ei opetella ollenkaan!

Oikein hyvin saa nukuttua kantopussissa.

5ju

Saanko esitellä: Martti

Kissalauma lisääntyi tänään punaisella kollipoika Martilla. Lisää juttua tulee aivan varmasti, mutta just nyt oon niin täpinöissäni, etten kykene mihinkään, paitsi ällöttävään lässytykseen ja Lillin & Leevin käytöksen taivasteluun. Mutta yhtään niin pahalta ei vaikuta kuin Piipan tullessa!

Lillin ihmeparantumisen mysteeri

En kyllä ihan kohta lakkaa hämmästelemästä sitä, miten jollain raksulla, jota ei edes joka päivä tarjota, voi olla näin iso merkitys kissan hyvinvointiin. Tajusin tuossa viime yönä sellaisenkin asian, että Lilli ei nuku mun kyljen päällä enää. Se saattaa tulla siihen kyllä, mutta ei ole kuin hetken. Aiemminhan se nukkui siinä lähestulkoon aina ja sillon kun oli oksennuskausi ja selkeä pahoinvointi päällä, se tunki peiton alle ihan väkisin. Tuotakaan ei ole tapahtunut hetkeen ja jos on, se on ollut viihtynyt siellä pari minuuttia. Aiemmin tiesin tuosta peiton alle ryykäämisestä senkin, että kohta alkaa oksentelu ja se piti aina kutinsa. Nyt sitten oon surkutellut, että oliko Lillillä aina vähän huono olo koska se viihtyi kyljen päällä ja sitten välillä niin pahasti, että se tunki sinne peiton alle mun ihoon kiinni. Reppana! Nyt kun se ei ole oksennellut, se on myös lihonnut. Eihän se hoikka ole ollut ikinä, mutta nyt siitä on tullut sellanen pallo. Ihan naurattaa, vaikka pitäshän se saada hoikistumaan, se vaan on vaikeaa ellei saa kissoja ruokittua erikseen ja se taas ei onnistu ilman häkkiä jossa on oma luukku joka toimis vaikka sirulla. Homma on kyllä mietinnän alla jatkuvasti.

Yritin keksiä tuossa syyn raksupussien sisällöstä. Erot ei ole todellakaan mitään huimia, selkein ero on, että "huonommassa" Canaganissa on bataatti hyvänä kakkosena. Kummassakin on jos jonkinlaista rehua lisänä, Canaganin luettelo niistä on pidempi.

Canagan Cat Scottish Salmon:

Rasvaa 20%

Proteiinia 37%

Valmistusaineet: Tuore ruodoton skotlantilainen lohi (31 %), bataatti, kuivattu silli (12 %), kuivattu skotlantilainen lohi (10 %), peruna, lohiöljy (8,1 %), kuivattu vaalealihainen kala (6,5 %), tuore taimen (4,65 %), lohiliemi (2,3 %), mineraalit, vitamiinit, alfalfa, karpalo, MOS, frukto-oligosakkaridit, omena, porkkana, pinaatti, merilevä, kamomilla, piparminttu, samettikukka, anis ja sarviapila

Ravintotiedot: Raakavalkuainen 37,00 %, Rasva 20,00 %, Raakakuitu 1,50 %, Raakatuhka 9,50 %, Kosteus 7,00 %, Omega-6 1,33 %, Omega-3 3,89 %, Kalsium 1,89 %, Fosfori 1,32 %.

Lisät: (per kg): A-vitamiini 25,000 IU, D3-vitamiini 1,730 IU, E-vitamiini 320 IU, Tauriini 2,200 mg, Sinkkisulfaatti, monohydraatti 267 mg, Rautasulfaatti monohydraatti 240 mg, Mangaanisulfaatti monohydraatti 90 mg, Kuparisulfaatti pentahydraatti 19 mg, Natriumseleniitti 0,64 mg. Säilöntäaineena käytetty luonnollisia antioksidantteja (tokoferolit).

Devoted Grain Free Scottish Salmon:

Rasvaa 21%

Proteiini 46 %

Valmistusaineet: 34 % tuore lohi, 34 % tuore siika, 13 % kuivattu silli, bataatti, 8% kuivattu lohi, 1 % lohiliemi, sinimailanen, hernekuitu, mineraalit, vitamiinit, yucca, karpalo, kehäkukka, anis, sarviapila

Ravintotiedot: Kuitu 2 %, hehkutus-jäännös 11,5 %, Omega 6 0,89 %, Omega 3 5,03 %

Lisät: A-vitamiini A 21600 IU, D3-vitamiini 1730 IU, E-vitamiini 80mg, Sinkkisulfaatti(monohydraatti) 267 mg, ferrosulfaatti (monohydraatti) 240mg, magnaanisulfaatti (monohydraatti) 30 mg, kuparisulfaatti (monohydraatti) 19 mg, natrium 0,64 mg, tauriini 2400mg/kg, L-Carnitine 250mg

Kesä meni

Kesä alkaa olla takanapäin. Kovin kuumia päiviä ei pahemmin ollut, tosin tässä asunnossa kyllä riitti lämpöä, koska ikkunat on kaikki yhteen, aurinkoiseen suuntaan ja partsilasit takaa sen, että lämpö ei pääse karkaamaan. Eikä läpivetoa tietenkään saa. Mutta ihan hyvin selvittiin, vaikka ajoittain kissat oli ko sulaa vahaa.

Kesän aikana on tapahtunut sellainen ihme, että Lilli on parantunut kaikista vaivoistaan. Ei löydy rupia selästä, ei ole kissa-aknea ja ei ole oksennellut kertaakaan. Muutos tapahtui, kun vaihdoin (taas) kuivaruokaa. Nyt on syötävänä Devoted merkkisen ruuan kalaversio, klik jota ei monesta paikasta saa, mutta onneksi täältä Oulusta löytyy pieni eläinruokaliike Pet Master jossa tuota suositeltiin ja pelastettiin mun hermot. Faunattaresta tuota löytyy myös, jos kiinnostaa kokeilla, en voi kuin suositella. Tän ihmeparantumisen myötä tosin on sellanen ikävä seikka ollu havaittavaissa, että tyttö lihoo. Sillä on loputon nälkä, tänään piti ihan hermostua sille, kun se syöksyy jalkoihin heti jos liikahdankin keittiöön päin ja astuin sen varpaille. Kauhea ininä päälle heti kun alan keittiössä jotain tekemään, silloinkin kun se syö, se tarkkailee mitä mä teen, että jos vaikka jotain ruokaa käsittelisin. Ehkä se ottaa takas nyt kaikki menetetyt ateriat?

Ja sitten kissakuvia:

Hortonomi

Purukaluston esittelyä :)

Kissanpyllypotretti. Leevin hanuri on levein. :D

Lillin lumoavat silmät

Magnusti vai kenguru?

Yhtään ei ootella mikrossa sulavaa seitiä.