Ensimmäinen kokonainen päivä

En meinannu saada nukuttua, kun piti katsoa Martin nukkumista. Toisekseen pelkäsin, että huitasen sen alas sängystä, koska mä oon todella kova pyörimään nukkuessani. Nousin myös ylös ja leikitin kakaraa keskellä yötä ihan vaan, että saan vahdittua, että nuo isommat antaa sen leikkiä rauhassa. Sitten uni voitti, Martti tais nukkua saunalla, siellä se tuntee vissii olonsa turvalliseksi. Ihmettelen vaan, miten se sietää nukkua samassa tilassa pissalaatikoiden kanssa.

Martti on kyllä varsin rohkea, ei se isosti välitä muiden murinoista ja sähinöistä, sähisee itsekin ja on saanut ainakin molemmat tytöt perääntymään sillä. Oon tietysti seurannut sen tekemisiä kuin haukka ja aamulla iski eka huolestuminen, kun se oksensi vaahtoa. En ole nähnyt sen juovan kertaakaan, se kyllä nuuski vesikippoa, mutta veti vettä nenäänsä vain, ei elettäkään juonnista. Piippa oli ihan samanlainen kun se tuli, joten en isosti aio huolestua, lisään ruokaan vettä ja se on sitä lipittänyt. Oksentamisen selittänee se, että oli varmaan nälkäinen, tarjolla ollut ruoka ei kelvannut, ei varsinkaan penturuoka, vaan pitää saada tonnikalaa, joka on täydennysruokaa. Hemmetti. Tilasin Nutri-Plussaa (cat-versiota) netin kautta, kun ei Mustissa ja Mirrissä ollut. Aion opettaa tuon sietämään sitä, koska pitäähän sen saada tarpeelliset aineet että kasvaa oikein.

Muiden käytös on menossa parempaan. Leevikin kävi tänään kahdesti nuuskimassa Marttia, sen jälkeen piti kyllä pitää murinajollotusta, mutta aika kesyä se oli eikä Martti ollut siitä moksiskaan. Lilli ja Piippa sähisee ja murisee edelleen, mutta ovat samassa tilassa ja jopa samassa sängyssä, joten onhan siinä huima ero siihen millasta elo oli Piipan saapuessa. Sekin ihme tuli tänään nähtyä, että Piippa ja Lilli nukkui yhdessä, eka kerta! Martti nukkui mun vieressä, kun oltiin päikkäreillä. Ja kovasti tuo leikkii! Ihanasti riehuu lelujen kanssa. Piippahan ei osannu leikkiä oikein kun se tuli, sitä piti aina leikittää.

Sylissäkin Martti viihtyis, se kiipeää usein olkapäälle istumaan ja ihan kuten Piippakin, se mieluiten nukkuis rintaa vasten niin, että pidän sitä käsivarrella. Piippa oppi siihen pienenä ja se luulee edelleen, että on kevyt kannateltava ja kiipee vaan rinnuksille luottaen siihen, että laitan käden alle. Martille opetan heti alkuunsa kantopussissa olemisen, vaikutti olevan siihen oikein tyytyväinen, otti pitkät tirsat siellä. Eihän sitä jossain sohvalla esimerkiksi tartte, mutta tuntuu, että usein se läheisyys-vaje iskee silloin, kun oon koneella. Mitä tärkeämpää tekemistä on, sitä varmemmin joku kissoista tulee härkkimään.

Huomenna pitää varata aika Lemmikkiin rokotuksia varten, piti tehdä se jo tänään, mutta olin valvomisesta niin puolikuollu, että unohtu koko asia. Mutta muuten on ollut oikein hyvä päivä!

edit: Viimeisen kuva teksti on Martin aikaansaannosta, huomasin vasta kun olin julkaissut tämän. Taiiiitava kissi! :D

Tässä näkyy M-kirjain otsassa, mistä nimi on peräisin.

Tähän ei opetella ollenkaan!

Oikein hyvin saa nukuttua kantopussissa.

5ju

Saanko esitellä: Martti

Kissalauma lisääntyi tänään punaisella kollipoika Martilla. Lisää juttua tulee aivan varmasti, mutta just nyt oon niin täpinöissäni, etten kykene mihinkään, paitsi ällöttävään lässytykseen ja Lillin & Leevin käytöksen taivasteluun. Mutta yhtään niin pahalta ei vaikuta kuin Piipan tullessa!

Lillin ihmeparantumisen mysteeri

En kyllä ihan kohta lakkaa hämmästelemästä sitä, miten jollain raksulla, jota ei edes joka päivä tarjota, voi olla näin iso merkitys kissan hyvinvointiin. Tajusin tuossa viime yönä sellaisenkin asian, että Lilli ei nuku mun kyljen päällä enää. Se saattaa tulla siihen kyllä, mutta ei ole kuin hetken. Aiemminhan se nukkui siinä lähestulkoon aina ja sillon kun oli oksennuskausi ja selkeä pahoinvointi päällä, se tunki peiton alle ihan väkisin. Tuotakaan ei ole tapahtunut hetkeen ja jos on, se on ollut viihtynyt siellä pari minuuttia. Aiemmin tiesin tuosta peiton alle ryykäämisestä senkin, että kohta alkaa oksentelu ja se piti aina kutinsa. Nyt sitten oon surkutellut, että oliko Lillillä aina vähän huono olo koska se viihtyi kyljen päällä ja sitten välillä niin pahasti, että se tunki sinne peiton alle mun ihoon kiinni. Reppana! Nyt kun se ei ole oksennellut, se on myös lihonnut. Eihän se hoikka ole ollut ikinä, mutta nyt siitä on tullut sellanen pallo. Ihan naurattaa, vaikka pitäshän se saada hoikistumaan, se vaan on vaikeaa ellei saa kissoja ruokittua erikseen ja se taas ei onnistu ilman häkkiä jossa on oma luukku joka toimis vaikka sirulla. Homma on kyllä mietinnän alla jatkuvasti.

Yritin keksiä tuossa syyn raksupussien sisällöstä. Erot ei ole todellakaan mitään huimia, selkein ero on, että "huonommassa" Canaganissa on bataatti hyvänä kakkosena. Kummassakin on jos jonkinlaista rehua lisänä, Canaganin luettelo niistä on pidempi.

Canagan Cat Scottish Salmon:

Rasvaa 20%

Proteiinia 37%

Valmistusaineet: Tuore ruodoton skotlantilainen lohi (31 %), bataatti, kuivattu silli (12 %), kuivattu skotlantilainen lohi (10 %), peruna, lohiöljy (8,1 %), kuivattu vaalealihainen kala (6,5 %), tuore taimen (4,65 %), lohiliemi (2,3 %), mineraalit, vitamiinit, alfalfa, karpalo, MOS, frukto-oligosakkaridit, omena, porkkana, pinaatti, merilevä, kamomilla, piparminttu, samettikukka, anis ja sarviapila

Ravintotiedot: Raakavalkuainen 37,00 %, Rasva 20,00 %, Raakakuitu 1,50 %, Raakatuhka 9,50 %, Kosteus 7,00 %, Omega-6 1,33 %, Omega-3 3,89 %, Kalsium 1,89 %, Fosfori 1,32 %.

Lisät: (per kg): A-vitamiini 25,000 IU, D3-vitamiini 1,730 IU, E-vitamiini 320 IU, Tauriini 2,200 mg, Sinkkisulfaatti, monohydraatti 267 mg, Rautasulfaatti monohydraatti 240 mg, Mangaanisulfaatti monohydraatti 90 mg, Kuparisulfaatti pentahydraatti 19 mg, Natriumseleniitti 0,64 mg. Säilöntäaineena käytetty luonnollisia antioksidantteja (tokoferolit).

Devoted Grain Free Scottish Salmon:

Rasvaa 21%

Proteiini 46 %

Valmistusaineet: 34 % tuore lohi, 34 % tuore siika, 13 % kuivattu silli, bataatti, 8% kuivattu lohi, 1 % lohiliemi, sinimailanen, hernekuitu, mineraalit, vitamiinit, yucca, karpalo, kehäkukka, anis, sarviapila

Ravintotiedot: Kuitu 2 %, hehkutus-jäännös 11,5 %, Omega 6 0,89 %, Omega 3 5,03 %

Lisät: A-vitamiini A 21600 IU, D3-vitamiini 1730 IU, E-vitamiini 80mg, Sinkkisulfaatti(monohydraatti) 267 mg, ferrosulfaatti (monohydraatti) 240mg, magnaanisulfaatti (monohydraatti) 30 mg, kuparisulfaatti (monohydraatti) 19 mg, natrium 0,64 mg, tauriini 2400mg/kg, L-Carnitine 250mg

Kesä meni

Kesä alkaa olla takanapäin. Kovin kuumia päiviä ei pahemmin ollut, tosin tässä asunnossa kyllä riitti lämpöä, koska ikkunat on kaikki yhteen, aurinkoiseen suuntaan ja partsilasit takaa sen, että lämpö ei pääse karkaamaan. Eikä läpivetoa tietenkään saa. Mutta ihan hyvin selvittiin, vaikka ajoittain kissat oli ko sulaa vahaa.

Kesän aikana on tapahtunut sellainen ihme, että Lilli on parantunut kaikista vaivoistaan. Ei löydy rupia selästä, ei ole kissa-aknea ja ei ole oksennellut kertaakaan. Muutos tapahtui, kun vaihdoin (taas) kuivaruokaa. Nyt on syötävänä Devoted merkkisen ruuan kalaversio, klik jota ei monesta paikasta saa, mutta onneksi täältä Oulusta löytyy pieni eläinruokaliike Pet Master jossa tuota suositeltiin ja pelastettiin mun hermot. Faunattaresta tuota löytyy myös, jos kiinnostaa kokeilla, en voi kuin suositella. Tän ihmeparantumisen myötä tosin on sellanen ikävä seikka ollu havaittavaissa, että tyttö lihoo. Sillä on loputon nälkä, tänään piti ihan hermostua sille, kun se syöksyy jalkoihin heti jos liikahdankin keittiöön päin ja astuin sen varpaille. Kauhea ininä päälle heti kun alan keittiössä jotain tekemään, silloinkin kun se syö, se tarkkailee mitä mä teen, että jos vaikka jotain ruokaa käsittelisin. Ehkä se ottaa takas nyt kaikki menetetyt ateriat?

Ja sitten kissakuvia:

Hortonomi

Purukaluston esittelyä :)

Kissanpyllypotretti. Leevin hanuri on levein. :D

Lillin lumoavat silmät

Magnusti vai kenguru?

Yhtään ei ootella mikrossa sulavaa seitiä.

Lempilelut

Seuraa jaaritusta leluista. Mulla on ollut talvikenkinä tällaset Kuoman nauhanilkkurit.

Leevi on ollut näiden nauhojen perään alusta saakka, aina kun oon tehnyt lähtöä tai tullut kotiin, se on aivan villinä hyökkäilly nauhanpäiden kimppuun. Leluina on ollut kengännauhoja kyllä, mutta ne ei ole kiinnostaneet ketään, en tiedä mikä näissä Leeviä niin innosti.

Noh, vinttasin kengät poistoon ja otin nauhat talteen Leeviä varten. Olen hämmästynyt. Poika leikkii! Ekan kerran ikinä se leikkii niin, ettei kyllästy nanosekunnissa ja että se ryllistää vaikka hyllyn päältä alas jos näkee, että otan nauhan käteen. Piippa ei oikein uskalla tulla siihen härkkimään, koska Leevi on suorastaan raivokas nauhansa kanssa. Nyt on selvinnyt, että Leevi on vahvuutensa lisäksi ihan hemmetin nopea. Oon joutunut taktikoimaan ja käyttämään hyväkseni sen kömpelyyttä, että saan sen liikkumaan hengästymiseen saakka, koska jos se saa nauhan kynsiinsä, se ei päästä irti. Eilen se ekan kerran uskalsi rynnätä nauhan perään sängyn päälle ja kylläpä se oli älleenä kun sai sen kiinni. Mustuaiset oli ko teevadit kun se kantoi saalistaan olkkarin puolelle eikä laskenu suustaan. Piippa yritti tulla nuuskimaan niin se käänsi pään pois, ettei saa tulla ja kohta kiikutti nauhan verhon taakse piiloon. Tänään totesin Leeville, että alkaako muistumaan metsästyksen salat mieleen, kun se varsin taitavasti hyppäsi naruun kiinni kaatumatta selälleen tai kyljelleen. Mamman taiiiiiiitava poika!

Toinen leluihin liittyvä juttu on koirakarvapallo. Sain tutuilta koirankarvoja kun niitä facessa kinusin, että voisin koittaa tehdä lelun Lillille, joka menee sekaisin koiran tuoksusta. Yritin ensin jos saisin pyöriteltyä niistä pallon, kuten kissankarvoista, mutta se ei onnistunut. Virkkasin sitten häthätää yhden verkkopallon jonka tungin täyteen karvoja ja Lilli oli aivan sekaisin. Palloa sai sellasta kyytiä, että piti heittää se pois ennenko ne karvat ois tullu pihalle ja Lilli ois ne syöny. Tein uuden, tiiviimän ja se on myös ollut Lillille hurmioitumisen aihe. Muut ei välitä, Piippa vähän koitti, että what's the point, mutta kyllä se on Lillin lelu, kuten pallot ylipäätään.

Karvakasa ennen piilottamista

Kakkosversio pallosta

Piippaa vähän kiinnosti. Vähän.

Piipalle on jäänyt juuttinaru. Se tykkää siitä ja siihen ei muut koske.

Eka takiton päivä!

Edellisessä postauksessa horisin kevään tulosta, hah! On ollut tiukassa! Tänään oli eka päivä kun tarkeni ilman takkia ja oli oikeasti keväinen ilma, lämmöt +17 asteessa ja sillä lailla. Kohta alkaa avoimen oven päivät, eli partsin ovi ei sulkeudu ollenkaan, ellei ole odotettavissa oikeasti kylmää. Kissoilla on vähän enemmän tilaa ja mahdollisuus viettää aikaansa missä haluavat.

Kissojen elämässä ei ole heidän mielestään varmaan tapahtunut mitään ihmeempää, minun mielestä kyllä!
Ensinnäkin Piippa on alkanut nukkumaan sängyssä. Jalkopäässä vain, mutta silti. Eikä se singahda siitä vaikka herään yöllä vessaan. Valitettavasti oon onnistunut potkasemaan sitä pari kertaa unenpöpperöissään, mutta ei ole asiasta loukkaantunut.

Leevi taasen on yllättänyt kiipeämällä mun päälle kun oon menny nukkumaan, ihan kuten Lilli, mutta painostahan sen eron huomaa heti. Alkuun olin vallan ilahtunut, mutta en sitten enää kun se tapahtui kesken unen. Lillin kiipeilyyn en herää, mutta Leevi on vähän toista maata. Toinen ylläri Leevin kanssa on, että kun istun sohvalla, se on tullut ihan kunnolla syliin. Tähän saakkahan se on hypähtänyt yli ja notkunut käsinojalla. Tämän lisäksi Leevi kunnostautuu päivittäin, moneen kertaan, hyppimällä keittiön työtasolla ja hellalla, kumpaankaan ei ole mitään asiaa, mutta se paskat nakkaa edes kiellosta! Pitää vallan nousta ylös, enneko se lähtee litomaan.

Lillin elämässä ei ole uusia tuulia ollenkaan. Se on voinut pahoin ja parantunut, se on saanut finnejä ja parantunut, se on saanut ihorikon ja parantunut. Viimeisimmästä syytä lammasruokaa jota annoin, pakko oli kokeilla.  

Älä aina jaksa!

Lilli meni sekaisin sukasta, joka tuli koirataloudesta!

Leevi esitti, ettei se sukka kiinnosta yhtään.

Lilli kelpuuttaa myös hupparin unipaikaksi.

Piippa sietää hupparia näin.

Lilli on edistynyt laatikon silppuamisessa. 

Aurinkoa ja sohjoa

Kyllä se kevät tulee ihan väkisin. Sen huomaa paitsi auringonpaisteesta, myös siitä, että ulkona kävellessä miettii pitäiskö olla tavalliset talvikengät, nastakengät vai kumpparit jalassa. Ehkä pitäs hommata nastalliset talvigoretexit.

Kissojen elämä soljuu eteenpäin omaan tahtiinsa. Piippa on oppinut puremaan takatassujensa kynnet, Lilli saa oksenteluhepuleita ja rupia nahkaansa, Leevi on ruvennut säännöllisesti yrkkäämään karvapötköjä. Aiemmassa postauksessa mainitsin, että hommaan kissoille muovilaatikon matalilla reunoilla ja sen teinkin. Näytti siltä, ettei se kelpaa kenellekään ja sen vuoksi myös pahviversio on ollut käytössä, mutta eilen illalla ihmeekseni näin, että siellä muovilootassa (pohjalla pala fleeceä) makasi ensin Leevi ja jonkun ajan kuluttua Lilli! Ehkä se on kuitenkin ihan ok, pitää vaan miettiä oisko joku paikka parempi kuin nykyinen.

Ja sitten kuvasaastetta:

Lilli haluaa juoda tiskialtaasta kun voi huonosti.

Uusi loota

Ruokailujärjestys

Leevin piilo parvekkeella

Lilli työssään silputtajana

Piipan nenä menee ruttuun kun se oikein nuuskii.